{"id":71,"date":"2015-03-19T15:43:28","date_gmt":"2015-03-19T13:43:28","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/?p=71"},"modified":"2024-01-25T14:56:28","modified_gmt":"2024-01-25T12:56:28","slug":"7-3-bauhausin-teatteri-ja-valokokeilut","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/7-3-bauhausin-teatteri-ja-valokokeilut\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">7.3<\/div> Bauhausin teatteri ja valokokeilut"},"content":{"rendered":"<p>Bauhausin koulu oli t\u00e4rke\u00e4 vaikuttaja vuosisadan alun modernististen liikkeitteen joukossa. Bauhaus oli ensimm\u00e4inen uuden kokonaisvaltaisen taiteellisen n\u00e4kemyksen omaava taidekoulu. Se oli taideteollisen korkeakoulun koulutusmallin esikuva, mutta my\u00f6s uuden taiteen tuottelias ty\u00f6paja.<\/p>\n<p><strong>1919<\/strong> Bauhausin koulu avattiin Weimarissa, johtajanaan Walter Gropius.<br \/>\n<strong>1925<\/strong> Koulu muutti Dessauhun, Gropiuksen suunnittelemiin tiloihin.<br \/>\n<strong>1932<\/strong> Natsit sulkivat koulun.<\/p>\n<p>Bauhausia perustettaessa Gropiuksen \u201dRomanttinen Bauhaus-manifesti\u201d kutsui kaikkia taiteita yhdistym\u00e4\u00e4n \u201dsosialismin katedraalissa\u201d. Bauhausissa vaikuttivat sen toiminnan aikana mm. Paul Klee, Ida Kerkovius, Johannes Itten, Josef ja Anni Albers, Gunta St\u00f6zl, Wassily Kandinsky, Oskar Schlemmer, Lyonel Feininger, Alma Buscher ja L\u00e1szl\u00f3 Moholy-Nagy. Heid\u00e4n johdollaan koulun ty\u00f6pajoissa tehtiin metalli-, veistos-, kudonta-, huonekalu-, sein\u00e4maalaus-, piirustus-\u00a0ja lasimaalausopintoja.<\/p>\n<p>Bauhausin toiminta tyrehtyi pian Gropiuksen yhdeks\u00e4nvuotisen johtajuuden loputtua poliittisen tilanteen muututtua vallankumouksellista taidetta vastustavaksi. Vuonna 1928 Dessaun kaupunki esimerkiksi kielsi koulussa j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4t juhlat. Koulun lopettamisen j\u00e4lkeen natsismin vallan voimistuessa useat Bauhausissa toimineista taiteilijoista pakenivat USA:han. Bauhausin vaikutus jatkui USA:ssa opettajien sijoittuessa esim. Cambridgen ja Yalen yliopistoihin ja Black Mountain Collegeen.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-71 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"1073\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/097_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-717\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/097_x.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/097_x-800x780.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/097_x-1024x999.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-717'>\n\t\t\t\tMetallitanssi  [Goldberg, RoseLee, Performance art from Futurism to the Present. Thames and Hudson. 1988, s. 119]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h2>Bauhausin teatteri<\/h2>\n<p>Koulun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ty\u00f6paja, joka on ensimm\u00e4inen teatterilinja taidekoulussa, aloitti toimintansa pian koulun avaamisen j\u00e4lkeen aluksi ekspressionistisen \u201dSturm\u201d-ryhm\u00e4n j\u00e4senen Lothar Scheyrerin alaisuudessa. Scheyrerin ekspressionistinen teatteri oli ristiriidassa Bauhausin tavoitteen kanssa, jossa t\u00e4hd\u00e4ttiin taiteen ja teknologian yhdistymiseen \u201dpuhtaassa muodossa\u201d. Shreyerin painotti tunnetta kommunikaation t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 elementtin\u00e4.<\/p>\n<p>Goldberg tiivist\u00e4\u00e4 Bauhausissa vallinneen n\u00e4kemyksen ekspressionistisesta teatterista:<\/p>\n<blockquote><p>Ne muistuttivat uskonnollisia n\u00e4ytelmi\u00e4, joissa kieli oli supistettu tunteella ladatuksi \u00e4nkytt\u00e4miseksi, liike pantomiimisiksi eleiksi ja joissa \u00e4\u00e4ni, v\u00e4ri ja valo ainoastaan vahvistivat ty\u00f6n melodramaattista sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 (Goldberg 1988, 98).<\/p><\/blockquote>\n<p>Scheyrer erosi, kun Bauhausin ensimm\u00e4ist\u00e4 julkista n\u00e4yttely\u00e4 otsakkeella \u201dTaide ja Teknologia \u2013 Uusi Ykseys\u201d valmistellessa h\u00e4nt\u00e4 arvosteltiin sek\u00e4 oppilaiden ett\u00e4 muiden opettajien taholta.<\/p>\n<p>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6linjan johtoon tuli Oskar Schlemmer, joka oli maalari ja kuvanveist\u00e4j\u00e4 ja tehnyt tanssiproduktioita Stuttgartissa. Schlemmerin ensimm\u00e4inen ohjausty\u00f6 Bauhausissa oli \u201dpuoliksi ampumarata, puoliksi metaphysicum abstractum\u201d, joka kabareemuodon avulla parodioi vallitsevaa kehitysoptimismia. J\u00e4rjen ja j\u00e4rjett\u00f6myyden sekasotku, jossa erikokoisia nukkehahmoja esiintyi \u201dbabylonialaisessa sekaannuksessa\u201d (Goldberg 1988, 99.)<\/p>\n<p>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6linja sai Dessaussa oman tilansa, joka oli yksinkertainen kuutiomainen auditorio. Se oli varustettu korotetulla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ja rakenteilla valaistuksen, sivukatteiden ja porrasmaisten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tasojen k\u00e4yt\u00f6lle.<\/p>\n<h3>Oskar Schlemmer teatterin johtajana<\/h3>\n<p>Bauhausin ty\u00f6 n\u00e4kyi ulosp\u00e4in ennen kaikkea koulun usein j\u00e4rjest\u00e4mien juhlien kautta, jotka houkuttelivat yleis\u00f6\u00e4 Weimarin ja my\u00f6hemmin Dessaun lis\u00e4ksi l\u00e4hikaupungeista kuten Berliinist\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 teemojen ymp\u00e4rille rakennetuissa juhlissa Schlemmerin ja h\u00e4nen oppilaittensa ty\u00f6t esitettiin yleis\u00f6lle. Yksi kuuluisimmista Bauhausin juhlista oli \u201dMetallifestivaali\u201d vuonna 1929, jossa kaikki olivat pukeutuneet metalliv\u00e4reihin, musiikkina oli valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 metallikelloja ja rakennukset yhdistetty toisiinsa metallisella liukuradalla. Juhlissa esitettiin \u201dmetallitanssi\u201d, jossa syv\u00e4n kuilumaisen metallilla kehystetyn tilan, esiintyj\u00e4n metallisen hahmon ter\u00e4vien liikkeitten, voimakkaan takavalon ja metallin heijastusten sek\u00e4 \u201dkirkkaan, pehme\u00e4n ja s\u00e4teilev\u00e4n\u201d musiikin avulla synnytettiin \u201dnopea, pian haihtuva ilmestys\u201d (Goldberg 1988, 102.)<\/p>\n<p>Metallitanssi, samoin kuin kymmenkunta muuta Bauhausin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n parasta esityst\u00e4 olivat perustetun kiertueryhm\u00e4n ohjelmistossa. Yksi tansseista oli \u201dN\u00e4ytt\u00e4m\u00f6katteiden tanssi\u201d. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 oli pienin v\u00e4limatkoin sivukatteet, joiden v\u00e4liin t\u00e4ysin absurdisti ilmestyi k\u00e4si\u00e4, p\u00e4it\u00e4, jalkoja, muita kehonosia ja sanoja nopeassa rytmiss\u00e4. <em>Basler National Zeitungin<\/em> kriitikko kirjoitti huhtikuussa 1929:<\/p>\n<blockquote><p>Se oli eritt\u00e4in tyhm\u00e4\u00e4 ja eritt\u00e4in pelottavaa, mutta ennen kaikkea \u201dn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6katteiden\u201d ilmi\u00f6n koko tarkoitus ja t\u00e4ydellinen naurettavuus paljastui.\u201d H\u00e4n tiivisti Bauhausin teatterin perusajatuksen: \u201dIhmiset jotka etsiv\u00e4t \u201djotain\u201d kaiken t\u00e4m\u00e4n takaa, eiv\u00e4t l\u00f6yd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, koska t\u00e4m\u00e4n takana ei ole mit\u00e4\u00e4n l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4. Kaikki on juuri siin\u00e4 mit\u00e4 katsoja havaitsee! Ei ole tunteita joita \u201dilmaistaan\u201d, paremminkin tunteita her\u00e4tet\u00e4\u00e4n. &#8230; Koko juttu on \u201dpeli\u201d. Se on vapautunut ja vapauttava \u201dpeli\u201d. &#8230; Puhdasta absoluuttista muotoa, juuri niin kuin musiikki on.. (Goldberg 1988, 119-120.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Bauhausin teatterin yksi p\u00e4\u00e4kiinnostuksia oli maalaustaiteen ja performanssin suhde. Esityksess\u00e4 <em>Chorus of Masks<\/em> (Naamiokuoro) vuonna 1928. Esityksen l\u00e4ht\u00f6kohtana oli maalaus <em>Tischgesellshaft<\/em> vuodelta 1923. Maalauksen tunnelma oli muunnettu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lliseen muotoon vaalean sinisell\u00e4 horisontilla. Pime\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n keskell\u00e4 oli pitk\u00e4 p\u00f6yt\u00e4 tuoleineen ja laseineen. Suuri varjo, ainakin kolme kertaa suurennettu, ilmestyi horisonttiin ja sitten kutistui normaalin kokoiseksi. Groteski naamioitu hahmo tuli sis\u00e4\u00e4n ja istui p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen. Yhteens\u00e4 p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen ker\u00e4\u00e4ntyi kaksitoista hahmoa, joista kolme ilmestyi tyhjyydest\u00e4 ilmasta. Juhlallisesti ja vakavina hahmot suorittivat juomaseremonian. Maalauksen perspektiivi\u00e4 oli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 korostettu hahmojen koolla, l\u00e4hinn\u00e4 istuvat olivat hyvin suuria ja kaukana istuvat pieni\u00e4. My\u00f6s Kandinsky teki Bauhausissa maalausesityksen, mutta esiintyjin\u00e4 olivat h\u00e4nen Mussorgskin N\u00e4yttelykuviin tekem\u00e4ns\u00e4 maalaukset, liikkuvat v\u00e4rimuodot ja valoprojektiot.<\/p>\n<h3><em>Triadic Ballet<\/em><\/h3>\n<p>Schlemmerin kuuluisin ty\u00f6 oli <em>Triadic Ballet<\/em> (Kolmiotanssi), jota esitettiin yli kymmenen vuoden ajan, ensimm\u00e4isen kerran Stuttgartin Landestheaterissa vuonna 1922, viimeisen kerran Pariisissa vuonna 1932. Ty\u00f6 oli ollut Schlemmerilla kehitteill\u00e4 jo kymmenisen vuotta ennen ensi-iltaa, joten siin\u00e4 heijastui 20 vuoden kehitys. Esitys Pariisissa j\u00e4i my\u00f6s koko Bauhausin teatterin viimeiseksi esitykseksi. Baletissa esiintyi kolme tanssijaa kolmessa sinfonisessa arkkitehtonisessa osassa, tanssi, puvut ja musiikki olivat fuusioituneet sen elementeiksi. Tanssijat esiintyiv\u00e4t yhteens\u00e4 kahdeksassatoista puvussa kahdessatoista tanssissa, liikkuen geometrisissa kuvioissa. <em>Triadic Ballet<\/em> valoista ei ole tiedossa muuta kuin ett\u00e4 siin\u00e4 oli ramppivalot. Ty\u00f6 oli \u201dvastakohtien tasapainoilua, abstraktien k\u00e4sitteiden ja emotionaalisten impulssien\u201d sulautuma (Golberg 1988, 111\u2013112.)<\/p>\n<p>V\u00e4hitellen Bauhausin teatteri oli karistanut itsest\u00e4\u00e4n kaiken ekspressionismin painolastin ja siit\u00e4 oli tullut muiden Bauhausin osastojen linjan mukainen taiteen ja teknologian yhdist\u00e4v\u00e4 ty\u00f6paja. Schlemmerin kiinnostusten mukaisesti oppilaat tutustuivat \u201dmetafyysiseen tanssiin\u201d, varieteeteatteriin, japanilaiseen teatteriin, jaavalaiseen nukketeatteriin ja eri sirkustaiteisiin. Tanssin alueella perehdyttiin luonnollisen liikkeen edell\u00e4k\u00e4vij\u00f6iden ajatuksiin kuten Dalcrozen eurytmiaan ja sen tanssikuoroideaan sek\u00e4 Rudolf Labanin ja h\u00e4nen seuraajansa Mary Wigmanin eukinetiikkaan ja notaatiosysteemiin. Ihminen ja kone sulautuneena yhdeksi yksik\u00f6ksi oli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ty\u00f6pajan monien tanssien ideana varsinkin puvustuksessa, futuristien ja konstruktivistien tapaan. (Esimerkiksi lasitanssi.)<\/p>\n<p>Aikalaisteatterin vanhanaikaisten ja ekspressionististen muotojen pilkkaaminen oli Bauhausin teatterissa silmiinpist\u00e4v\u00e4\u00e4. Muoto oli useimmiten satiirinen, parodinen tai groteski. Sclemmerin mukaan oli todenn\u00e4k\u00f6isesti dadan perint\u00f6\u00e4 pilkata kaikkea mik\u00e4 vaikutti vakavalta tai eettisesti periaatteelliselta. Goldbergin mukaan Bauhausin teatterin negatiivisesta tendenssist\u00e4 huolimatta teatterin alkuper\u00e4n, ehtojen ja lakien tunnustaminen oli positiivista.<\/p>\n<h3>Bauhausin tilak\u00e4sitys<\/h3>\n<p>Kiinnostus tilaan oli Bauhausin eri osastojen ihmisi\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4. Visuaalisen pinnan ja tilallisen syvyyden probleemia pohtivassa keskustelussa tila oli \u201dkoettu volyymi\u201d. Schlemmerin tanssien l\u00e4ht\u00f6kohtana oli my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n tilan aistimuksen tutkiminen. Tanssit syntyiv\u00e4t geometriasta, viivan, diagonaalin, ympyr\u00e4n ja kaaren hakemisen kautta kehittyi tilan stereometriikka. Pinnan geometriaa vastaa tilan stereometriaa, jonka voi \u201dtuntea\u201d jos kuvittelee ilmatilan aineeksi, johon tanssijan liikkeet j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t j\u00e4ljen.<\/p>\n<p>Schlemmer oppilaineen teki vuonna 1927 demonstraation, jossa tilak\u00e4sityksen geometriaa havainnollistettiin piirt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 lattiaan tilan neli\u00f6n sis\u00e4\u00e4n ympyr\u00e4, puolittajat ja diagonaalit. Ilmatilan volyymi\u00e4 havainnollistettiin tilaa halkovilla vaijereilla. Tanssijat liikkuivat tilallisen geometrian mukaan. Toisessa osassa puvut korostivat joitakin ruumiinosia ja tanssijat k\u00e4yttiv\u00e4t eleit\u00e4, karakterisointia ja abstrakteja v\u00e4riharmonioita \u201dmatemaattisessa tanssissa\u201d, \u201dtilatanssissa\u201d ja \u201deletanssissa\u201d.<\/p>\n<p>Schlemmer tiivist\u00e4\u00e4 aikansa merkeiksi abstraktion ja mekanisaation kirjoituksessa \u201dMan and Art Figure\u201d:<\/p>\n<blockquote><p>Abstraktio toimii toisaalta osien erottamisena olemassa olevasta yhteydest\u00e4\u00e4n, siten ett\u00e4 ne vied\u00e4\u00e4n irrallisena ad absurdum, absurdiuteen saakka tai nostetaan korkeimpaan potenssiin. Toisaalta abstraktio voi p\u00e4\u00e4ty\u00e4 yleistykseen ja tiivist\u00e4miseen, uuden kokonaisuuden konstruktioon karkein \u00e4\u00e4riviivoin vedettyn\u00e4. Toinen aikamme merkki on mekanisaatio, heltym\u00e4t\u00f6n prosessi joka nyt vaatii osansa jokaisella el\u00e4m\u00e4n ja taiteen alueella. Kaikki mik\u00e4 voidaan mekanisoida mekanisoidaan. Tulos: tunnistamme sen mit\u00e4 ei voida mekanisoida (Schlemmer 1961, 17.)<\/p><\/blockquote>\n<h3>Muoto, valo ja v\u00e4ri<\/h3>\n<p>Schlemmer k\u00e4sittelee teoreettisissa kirjoituksissaan teatteria kokonaisuutena uskonnollisen rituaalin ja kansanomaisten huvitusten v\u00e4liss\u00e4. H\u00e4n erottaa kirjallisen tai musiikillisen tapahtuman sanallisen tai \u00e4\u00e4nin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n, jonka tekij\u00e4 on kirjailija tai s\u00e4velt\u00e4j\u00e4, fyysisen ja mimeettisen esityksen n\u00e4yttelemisn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n, jonka tekij\u00e4 on n\u00e4yttelij\u00e4 kehonsa ja sen liikkeen v\u00e4lityksell\u00e4, sek\u00e4 optisen tapahtuman visuaalisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n, jonka tekij\u00e4 on suunnittelija (designer), v\u00e4rin ja muodon rakentamisen kautta. Jokainen n\u00e4ist\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6muodoista voi esiinty\u00e4 itsen\u00e4isen\u00e4 ja t\u00e4ydellisen\u00e4, tai kahden tai kolmen muodon yhdistelmin\u00e4.<\/p>\n<p>Visuaalisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n suunnittelijan v\u00e4line on muoto ja v\u00e4ri.<\/p>\n<blockquote><p>N\u00e4it\u00e4 muodon v\u00e4lineit\u00e4 voidaan sanoa abstrakteiksi luonteensa keinotekoisuuden ja edustamansa tavoitteen, j\u00e4rjestyksen luomisen takia, joka on vastakohtainen luonnolle. Muoto ilmenee korkeuden, leveyden ja syvyyden ulottuvuuksina; kuten viiva, taso ja kiinte\u00e4 kappale tai volyymi. &#8230; Ep\u00e4kiinte\u00e4, taipuisa muoto ilmenee valona, jonka lineaarinen vaikutus ilmenee valokiilan geometriana ja pyroteknisen\u00e4 n\u00e4kymisen\u00e4, ja jonka kiinteytt\u00e4 ja tilaa luova vaikutus syntyy n\u00e4kyvyyden kautta. Kuhunkin n\u00e4ist\u00e4 valon manifestaatioista (jotka jo sin\u00e4ns\u00e4 ovat v\u00e4rillisi\u00e4 \u2013 vain olemattomuus on v\u00e4rit\u00f6n) voidaan lis\u00e4t\u00e4 v\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 (korostava) v\u00e4ri.<\/p><\/blockquote>\n<p>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 kiinteiden muotojen taiteet (arkkitehtuuri, maalaus ja kuvanveisto) esiintyv\u00e4t liikkuvassa muodossa, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 on per\u00e4kk\u00e4isten ja muuttuvien toimintojen areena.<\/p>\n<blockquote><p>Teoreettisesti v\u00e4rin ja muodon kaleidoskooppinen n\u00e4ytelm\u00e4, alati muuttuvana ja tiukan j\u00e4rjestyksen alaisena, voi muodostaa absoluuttisen visuaalisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n, mekanistisen organismin, josta ihmisen l\u00e4sn\u00e4olo elollistajana puuttuu, ja h\u00e4n siirtyy \u201dt\u00e4ydelliseksi insin\u00f6\u00f6riksi\u201d, t\u00e4m\u00e4n visuaalisen herkuttelun ohjaajaksi kytkinp\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen.<\/p><\/blockquote>\n<h3>Ihminen mittana<\/h3>\n<p>Schlemmerin mukaan ihminen etsii kuitenkin aina sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, merkityst\u00e4 ihmisen kautta. Ihminen on kaiken mitta, kultaisen leikkauksen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukainen mittayksikk\u00f6, samalla kun h\u00e4n on el\u00e4v\u00e4 organismi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilassa. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ikuinen ongelma syntyy ihmisen, el\u00e4v\u00e4n organismin olemisesta abstraktissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilassa, joilla kummallakin on erilaiset olemassaolon lait.<\/p>\n<blockquote><p>Vaihtoehtoina on joko abstraktin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n soveltaminen alisteisena luonnolliselle ihmiselle joko luonnolliseksi tilaksi tai luonnon j\u00e4ljittelyksi. T\u00e4t\u00e4 tapahtuu illusionistisen realismin teatterissa. Tai luonnollinen ihminen, alisteisena abstraktille tilalle, valetaan sen muottiin. T\u00e4t\u00e4 tapahtuu abstraktilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4.<\/p><\/blockquote>\n<p>Ihmisruumis abstrahoidaan puvustuksen ja maskin avulla, \u00e4\u00e4rimuodossa n\u00e4yttelij\u00e4 korvataan ylimarionetilla tai marionetilla.<\/p>\n<p>Schlemmerin mukaan taiteen sovellutukset teknologiasta ovat vasta alussa, eik\u00e4 valmis taidemuoto.<\/p>\n<blockquote><p>T\u00e4n\u00e4 aikana jolloin ry\u00f6miv\u00e4 uskonnollisuus, joka tappaa ylev\u00e4n, ja m\u00e4t\u00e4nev\u00e4 yhteiskunta, joka kykenee nauttimaan vain n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 joka on drastisen eroottista tai taiteellisesti yliampuvaa, kaikki syv\u00e4lliset taiteelliset suuntautumiset ottavat joko eristymisen (eksklusiivisen) tai lahkolaisuuden asenteen (Schlemmer 1961, 18.)<\/p><\/blockquote>\n<p>H\u00e4n n\u00e4kee aikansa teatterissa, ett\u00e4 kuvallisen ilmaisun alueen taiteilija voi alistua ja tehd\u00e4 soveltuvia optisia muotoja kirjailijoiden ja n\u00e4yttelij\u00f6iden m\u00e4\u00e4r\u00e4yksest\u00e4, tai h\u00e4n voi etsi\u00e4 mahdollisimman suurta taiteellista vapautta ty\u00f6skentelem\u00e4ll\u00e4 vain visuaalisten teatterin muotojen kanssa, kuten baletti, pantomiimi, musikaali sek\u00e4 mekaanisesti kontrolloitu muotojen, v\u00e4rien ja hahmojen n\u00e4ytelm\u00e4. Vaihtoehtoisesti h\u00e4n voi erist\u00e4yty\u00e4 olemassa olevasta teatterista ja tyyty\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4\u00e4n vain paperiprojekteina, luentoina ja n\u00e4yttelyin\u00e4. Kaiken taiteellisen ty\u00f6n alpha ja omega on ihminen. Utopiasta tulee totta vasta kun se l\u00f6yt\u00e4\u00e4 intellektuaalisen ja henkisen vastaanottavuuden katsojassa (Schlemmer 1961, 18\u201332.)<\/p>\n<h2>Moholy-Nagy<\/h2>\n<p>L\u00e1szl\u00f3 Moholy-Nagy, yksi Bauhausin t\u00e4rkeimmist\u00e4 vaikuttajista, oli monipuolinen taiteilija, joka toimi valokuvan, elokuvan, kineettisen taiteen ja valotaiteen alueilla. H\u00e4n kirjoitti vuonna 1924 esseen \u201dTeatteri, sirkus, varietee\u201d, jossa h\u00e4n kuvaa uutta totaalista teatteria suureksi dynaamis-rytmiseksi prosessiksi, joka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 varioivasti ja eri tavoin yhdistellen kaikkia keinoja: valoa, tilaa, tasoa, muotoa, liikett\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja ihmist\u00e4, siten ett\u00e4 se muodostaa organismin.<\/p>\n<blockquote><p>Siten ihmisen integroiminen luovaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tuotantoon t\u00e4ytyy olla vapaa moraalisista tendensseist\u00e4 tai tieteen tai YKSIL\u00d6N ongelmista. &#8230;On kuitenkin itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikille muille n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tuotannon keinoille on annettava mahdollisuus tasavertaiseen tehoon ihmisen kanssa, joka el\u00e4v\u00e4n\u00e4 psykofyysisen\u00e4 organismina, vertaansa vailla olevien kliimaksien ja loputtomien variaatioiden tuottajana vaatii muilta muodon tuottamisen tekij\u00f6ilt\u00e4 korkeaa laadun tasoa (Moholy-Nagy 1987, 59\u201360.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Moholy-Nagy ei siis miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 halua poistaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4 ihmist\u00e4 ja h\u00e4nen ilmaisuaan, vaan haluaa nostaa muut keinot t\u00e4m\u00e4n rinnalle tasavertaisiksi. Moholy-Nagyn mielest\u00e4 teatterin painopiste pit\u00e4\u00e4 siirt\u00e4\u00e4 erilaisten tyyppien (sankari, harlekiini, talonpoika) esitt\u00e4misest\u00e4 siihen mik\u00e4 on yhteist\u00e4 kaikille ihmisille. Uudessa teatterissa kausaaliset yhteydet eiv\u00e4t voi olla p\u00e4\u00e4roolissa.<\/p>\n<blockquote><p>Kun tarkastelee lavastusta taidemuotona meid\u00e4n t\u00e4ytyy oppia luovalta taiteilijalta, ett\u00e4 samoin kuin on mahdotonta kysy\u00e4 ihmiselt\u00e4 (organismina) mit\u00e4 se edustaa, on mahdotonta kysy\u00e4 samaa kysymyst\u00e4 nykyaikaiselta ei-esineelliselt\u00e4 kuvalta&#8230; (Moholy-Nagy 1987, 59\u201360.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Kuten Schlemmeri\u00e4, my\u00f6s Moholy-Nagya askarruttaa ongelma, miten ihmisen liikkeet ja ajatukset voidaan ilmaista kontrolloiduin, absoluutein elementein \u00e4\u00e4nen, valon (v\u00e4rin), muodon ja liikkeen avulla, abstrahoida n\u00e4yttelij\u00e4n ilmaisua. H\u00e4n n\u00e4kee mahdollisuuksina esimerkiksi toiston: saman ajatuksen ilmaisemisen useiden n\u00e4yttelij\u00f6iden kuoron avulla, tai optisin keinoin, peilien ja projisoinnin kautta valtavaksi suurennettujen kasvojen ja eleiden ilmaisuna, jota tukisi vahvistettu \u00e4\u00e4nentoisto. Simultaanisuus, keinotekoisen kuvan ja \u00e4\u00e4nentoiston, esimerkiksi filmin, levysoittimen ja kova\u00e4\u00e4nisen k\u00e4ytt\u00f6 tuottavat vastaavia efektej\u00e4.<\/p>\n<h3>\u00c4\u00e4niaallot<\/h3>\n<p>K\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n uuden teatterin keinoja Moholy-Nagy ennustaa s\u00e4hk\u00f6isen \u00e4\u00e4nentoiston mahdollisuuksia: \u00e4\u00e4niaaltoja voidaan tuottaa odottamattomista l\u00e4hteist\u00e4, esimerkiksi laulavasta tai puhuvasta kaarilampusta, istuinten tai katsomon lattian alla olevista kova\u00e4\u00e4nisist\u00e4.<\/p>\n<p>V\u00e4rin tai valon on koettava viel\u00e4 suurempi muutos kuin \u00e4\u00e4nen. Kuvataiteen kehitys on johtanut absoluuttisten v\u00e4riarvojen, puhtaiden ja valovoimaisten v\u00e4rien organisointiin. V\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretyn kubismin ja futurismin tuotteina syntyneet suttuiset maskit ja ryysypuvustukset oli korvattava mittaty\u00f6n\u00e4 metallista ja muista korkealaatuisista materiaaleista valmistetuilla puvuilla ja naamioilla. N\u00e4yttelij\u00e4n eleet ja subjektiivinen ilmaisu tuli eliminoida, kuitenkin korostaen ihmiskehon ja mekaanisen konstruktion kontrastia. Filmiprojisoinnit ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6valaistuksen kokeilut johtavat uuteen, uutta teknologiaa ja tehokkaita kontrasteja hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4\u00e4n &#8220;Valon toimintaan&#8221;, joka nousee yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4n asemaan kuin teatterin muut mediat.<\/p>\n<blockquote><p>\u00a0Emme ole viel\u00e4 alkaneet toteuttaa valon mahdollisuuksia \u00e4killiseen tai sokaisevaan valaistukseen, loimuaviin efekteihin, fosforoiviin efekteihin, katsomon kylpemiseen valossa synkronoidusti kliimaksien kanssa tai t\u00e4ydelliseen valojen sammuttamiseen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Kaikki t\u00e4m\u00e4 on tietenkin ajateltu t\u00e4ysin erilaisessa merkityksess\u00e4 kuin mik\u00e4\u00e4n nykyisess\u00e4 traditionaalisessa teatterissa.<\/p>\n<p>Siit\u00e4 asti kuin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6objektit tulivat mekaanisesti liikuteltaviksi, traditionaalisesti horisontaaliset liikkeet tilassa rikastuivat vertikaalisella liikkeell\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n ei est\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 monimutkaista koneistoa kuten filmi\u00e4, automobiilia, hissi\u00e4, lentokonetta ja muuta koneistusta, tai optisia instrumentteja, heijastavaa v\u00e4lineist\u00f6\u00e4 jne. Nykyinen dynaamisen rakenteen vaatimus tulee n\u00e4in tyydytetyksi, vaikkakin se on viel\u00e4 vasta alkuasteella (Moholy-Nagy 1987, 64\u201370.)<\/p><\/blockquote>\n<h3>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6- katsomosuhde<\/h3>\n<p>Moholy-Nagy n\u00e4kee my\u00f6s ett\u00e4 teatteri rikastuisi entisest\u00e4\u00e4n jos n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja katsomon erist\u00e4mist\u00e4 voitaisiin v\u00e4hent\u00e4\u00e4, aktiivisen ja passiivisen suhdetta muuttaa vastavuoroisemmaksi ja j\u00e4nnitteisemm\u00e4ksi. Yleis\u00f6n tulisi saada osallistua toimintaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 \u201dkatharttisen ekstaasin huipulla\u201d. Toiminnan organisoiminen ja kaaoksen est\u00e4minen olisi teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 \u201dtuhatsilm\u00e4isell\u00e4 uudella ohjaajalla\u201d, joka on varustettu kaikilla moderneilla ymm\u00e4rryksen ja kommunikaation keinoilla.\u201d T\u00e4st\u00e4 Moholy-Nagy etenee kirjoituksessaan teatteriarkkitehtuuriin, olisihan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kurkistusluukkuteatteri ei voisi sovelias t\u00e4llaiseen organisoituun liikkumiseen.<\/p>\n<blockquote><p>Kehittyv\u00e4ss\u00e4 teatterissa tulisi olemaan erisuuntaisia siltoja, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tasoja, jotka ulottuisivat syv\u00e4lle katsomoon, py\u00f6rivi\u00e4 konstruktioita ja levym\u00e4isi\u00e4 alueita, jotka voitaisiin liikuttaa eteenp\u00e4in n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin l\u00e4hikuviksi. Luiskat molemmin puolin nykyisten aitioiden kohdalla yhdist\u00e4isiv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 ja katsomoa. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 olisi erikorkuisia liikkuvia tasoja tilan organisoimiseksi. Vastaavanlainen katsomon arkkitehtuurin kehitt\u00e4minen tapahtuisi, jotta voitaisiin toteuttaa intensiivinen ja keskitt\u00e4v\u00e4 toiminta. Puvustus kehittyisi siten, ett\u00e4 se korostaa toiminnallisuutta ja toisaalta olisi pukuja, jotka on tehty vain jotain tietty\u00e4 toimintaa ja muodonmuutoksia varten. Lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 luovien keinojen kontrolli kehittyy, yhdistyneen\u00e4 harmoniseen vaikutukseen ja sis\u00e4ltyneen\u00e4 organismin t\u00e4ydelliseen tasapainoon (Moholy-Nagy 1987, 64\u201370.)<\/p><\/blockquote>\n<h2>Kineettiset valokompositiot<\/h2>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-71 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"732\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/099_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-720\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/099_x.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/099_x-800x532.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/099_x-1024x681.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-720'>\n\t\t\t\tHirschfield-Mackin Valon\u00e4ytelm\u00e4. [Lux Feininger. Farkas Moln\u00e1r: The Theater of the Bauhaus. kuva 8]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Bauhausin piiriss\u00e4, mutta teatterity\u00f6pajasta erill\u00e4\u00e4n opiskelijat Ludwig Hirschfield-Mack ja Kurt Schwerdtfeger tutkivat tilan kaksiulotteistamista tekem\u00e4ll\u00e4 \u201dheijastuvan valon kompositioita\u201d. Heid\u00e4n valon\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 syntyiv\u00e4t vahingossa, kun he huomasivat varjon\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 tehdess\u00e4\u00e4n kahden eriv\u00e4risen lampun muodostavan kaksi eriv\u00e4rist\u00e4 varjoa. Valon\u00e4ytelm\u00e4t laajenivat monen eriv\u00e4risen valonl\u00e4hteen takaprojisoinneiksi, joilla tuotettiin kineettisi\u00e4 abstrakteja sommitelmia. Joskus noudatettiin tarkkaa valojen ajosuunnitelmaa, joissa eri valonl\u00e4hteiden v\u00e4rit, himmentimien arvot ja nousujen ja laskujen muodot ja ajat oli osoitettu. Valot ajettiin erityisesti tarkoitusta varten rakennetulla valop\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 ja Hirschfield-Mack s\u00e4esti esityksi\u00e4 pianolla.<\/p>\n<p>Tekij\u00e4t uskoivat ty\u00f6ns\u00e4 antavan katsojille uudenlaisen avaimen abstraktien maalauksien ymm\u00e4rt\u00e4miseen. T\u00f6it\u00e4 n\u00e4ytettiin ensimm\u00e4isen kerran julkisesti Bauhaus-viikolla vuonna 1923 ja sitten kiertueilla Wieniss\u00e4 ja Berliiniss\u00e4.<\/p>\n<h2>Totaalinen teatteri<\/h2>\n<p>Bauhausin piiriss\u00e4 monet henkil\u00f6t suunnittelivat uuden totaalisen teatterin arkkitehtuuria. Parhaiten tunnettu n\u00e4ist\u00e4 suunnitelmista on koulun johtajan Walter Gropiuksen Piscatorin teatterille vuonna 1926 suunnittelema Totaalinen Teatteri, joka j\u00e4i toteuttamatta Piscatorin teatterin taloudellisten syiden takia. Gropiuksen mielest\u00e4 hylk\u00e4\u00e4misen aiheutti \u201dMusta Perjantai\u201d hiukan ennen Hitlerin ja natsien valtaannousua.<\/p>\n<p>Suunnitelma muistutti jossain m\u00e4\u00e4rin Barkhinin ja Vakhtangovin Meyerholdille tekem\u00e4\u00e4 suunniltelmaa. Totaalisen teatterin ideoiden yhdist\u00e4v\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4 oli areenateatterin muodon kautta yleis\u00f6n ja esiintyjien yhteyden uudelleen l\u00f6yt\u00e4minen. Luukkuteatteri erist\u00e4\u00e4 toiminnan kuin ikkunasta katsottavaksi tapahtumaksi ja tekee siit\u00e4 kaksiulotteisena tarkasteltavan tason, kun taas areenan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 havainnon kohteena on kolmiulotteinen tila-avaruus, toiminta-avaruus jossa kehot liikkuvat kuin veistokselliset hahmot.<\/p>\n<p>Gropiuksen suunnitelma esiteltiin Saksan ty\u00f6v\u00e4enteatterien kongressissa vuonna 1928, joskin jo silloin oli selv\u00e4\u00e4 ettei sit\u00e4 tultaisi toteuttamaan. Gropius esitteli suunnitelmansa my\u00f6s Roomassa teatterikongressissa vuonna 1935.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 33%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-71 gallery-columns-3 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"750\" height=\"1050\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-723\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_x.jpg 750w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_x-571x800.jpg 571w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_x-731x1024.jpg 731w\" sizes=\"(max-width: 750px) 100vw, 750px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-723'>\n\t\t\t\tGropiuksen Totaalisen teatterin suunnitelma Piscatorille. Frontaali katsomissuunta. Projisointi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n cykloramalle ja katsomon seinille yhteens\u00e4 14 projisointipisteest\u00e4. [Farkas Moln\u00e1r: The Theater of the Bauhaus. s. 13]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"750\" height=\"1050\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_b.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-721\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_b.jpg 750w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_b-571x800.jpg 571w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_b-731x1024.jpg 731w\" sizes=\"(max-width: 750px) 100vw, 750px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-721'>\n\t\t\t\tOsittain ymp\u00e4r\u00f6ity n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6.  [Farkas Moln\u00e1r: The Theater of the Bauhaus. s. 13]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"750\" height=\"1050\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_c.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-722\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_c.jpg 750w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_c-571x800.jpg 571w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_c-731x1024.jpg 731w\" sizes=\"(max-width: 750px) 100vw, 750px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-722'>\n\t\t\t\tKokonaan ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 katsomo areenan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ymp\u00e4rill\u00e4.  [Farkas Moln\u00e1r: The Theater of the Bauhaus. s. 13]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Teatterin 2000-paikkainen katsomo oli demokraattinen, siin\u00e4 ei ollut aitioita tai eri yhteiskuntaluokille tarkoitettuja eroteltuja katsomon osia. Gropiuksen mukaan kaikki olemassa olevat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ratkaisut voitiin pelkist\u00e4\u00e4 kolmeen perusmuotoon, joihin h\u00e4nen Totaalisen teatterin suunnitelmansa muunneltavuus perustui:<\/p>\n<ul>\n<li>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukkoon perustuva n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 traditionaalisia n\u00e4ytelmi\u00e4 varten. My\u00f6s py\u00f6r\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n lava varustetaan t\u00e4ss\u00e4 ratkaisussa katsomoksi.<\/li>\n<li>Areenan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, katsomon joka puolelta ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4 py\u00f6re\u00e4 areena. Gropiuksen areena voi my\u00f6s py\u00f6ri\u00e4.<\/li>\n<li>Eteen ty\u00f6ntyv\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 (thrust stage), jossa py\u00f6r\u00f6 on k\u00e4\u00e4nnetty n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon eteen etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ksi ja py\u00f6r\u00f6\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 katsomo-osa siirtyy osaksi suurempaa katsomokeh\u00e4\u00e4.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Gropius halusi kehitt\u00e4\u00e4 teatterin nykyajan haasteita vastaavaksi kolmiulotteiseksi tilaksi, joka voi muuntua perinteisen teatteri-ilmaisun tarvitsemasta tilasta kokeelliseksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ksi, jolla voidaan toteuttaa mit\u00e4 fantastisimmat tulevaisuuden ohjaajan luomukset. Itse teatteritila voi muuttua elektroniseksi lavastukseksi, joka ymp\u00e4r\u00f6i katsojia joka puolelta. Katsomo voitiin ymp\u00e4r\u00f6id\u00e4 joka puolelta filmin tai still-kuvien projisoinnilla:<\/p>\n<ul>\n<li>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n suuren py\u00f6r\u00f6horisontin takana oli seitsem\u00e4n projisointihuonetta.<\/li>\n<li>Katsomoa ymp\u00e4r\u00f6i yhdeks\u00e4n projisointihuonetta.<\/li>\n<li>Katsomon katosta voitiin laskea yksi projisointipinta projektoreineen.<\/li>\n<\/ul>\n<h3>Linkkej\u00e4<\/h3>\n<p>Bauhaus sivusto: <a href=\"https:\/\/www.bauhaus-dessau.de\/\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">www.bauhaus-dessau.de<\/a><\/p>\n<h3>L\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Schlemmer, Oskar, Moholy-Nagy, L\u00e1szl\u00f3, Moln\u00e1r, Farkas. 1961. <em>The Theater of the Bauhaus.<\/em> Toim. Walter Gropius ja Arthur S. Wensinger. Middletown, Connecticut: Wesleyan University Press.<\/p>\n<p>Moholy-Nagy, L\u00e1szl\u00f3. 1987. P<em>ainting, Photography, Film.<\/em> Cambridge, Massachusetts: The MIT Press.<\/p>\n<p>Goldberg, RoseLee. 1988. <em>Performance Art. From Futurism to the Present.<\/em>\u00a0New York: Harry N. Abrams Inc. Publishers.<\/p>\n<p>Willet, John, 1987. <em>The Theatre of Erwin Piscator: Half a Century of Politics in the Theatre.<\/em> Lontoo: Eyre Methuen Ltd.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Bauhausin koulu oli t\u00e4rke\u00e4 vaikuttaja vuosisadan alun modernististen liikkeitteen joukossa. Bauhaus oli ensimm\u00e4inen uuden kokonaisvaltaisen taiteellisen n\u00e4kemyksen omaava taidekoulu. Se oli taideteollisen korkeakoulun koulutusmallin esikuva, mutta my\u00f6s uuden taiteen tuottelias ty\u00f6paja. 1919 Bauhausin koulu avattiin Weimarissa, johtajanaan Walter Gropius. 1925 Koulu muutti Dessauhun, Gropiuksen suunnittelemiin tiloihin. 1932 Natsit sulkivat koulun. Bauhausia perustettaessa Gropiuksen \u201dRomanttinen Bauhaus-manifesti\u201d [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[6],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/71"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=71"}],"version-history":[{"count":36,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/71\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2201,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/71\/revisions\/2201"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=71"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=71"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=71"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}