{"id":73,"date":"2015-03-19T15:47:07","date_gmt":"2015-03-19T13:47:07","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/?p=73"},"modified":"2024-01-25T14:54:27","modified_gmt":"2024-01-25T12:54:27","slug":"7-2-ekspressionistinen-teatteri","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/7-2-ekspressionistinen-teatteri\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">7.2<\/div> Ekspressionistinen teatteri"},"content":{"rendered":"<p>Ensimm\u00e4isen maailmansodan h\u00e4vinneess\u00e4 Saksassa tapahtui nopeassa tahdissa valtavia muutoksia. Keisarinvalta romahti vuoden 1918 vallankumouksessa ja Weimarin tasavalta muodostettiin vuonna 1919. Ekspressionismin voidaan katsoa liittyneen keskeisesti Saksassa tapahtuviin yhteiskunnallisiin muutoksiin.<\/p>\n<p><strong class=\"size-full wp-image-715\">1893<\/strong> Edvard Munchin maalaus <em>Huuto<\/em> ennakoi ekspressionismia: koko maisema v\u00e4r\u00e4htelee keskushenkil\u00f6n tuskaa.<\/p>\n<p><strong>1910<\/strong> <em>Der Sturm<\/em> aikakausilehti alkaa ilmesty\u00e4, ekspressionistisen kirjallisuuden alku.<\/p>\n<p><strong>1910<\/strong> Berlin Neuer Club, nuorten runoilijoiden \u201dNeo-emotionaalinen kabaree\u201d.<\/p>\n<p><strong>1911<\/strong> Nuorten runoilijoiden <em>Die Aktion<\/em> aikakausilehti perustettiin <em>Der Sturmin<\/em> kilpailijaksi, kehittyy poliittisen aktivismin ja sodanvastaisuuden \u00e4\u00e4nitorveksi.<\/p>\n<p><strong>1912<\/strong> <em>Der Bettler<\/em>, Sorgen n\u00e4ytelm\u00e4 jota pidet\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen\u00e4 selv\u00e4sti ekspressionistisena n\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4, ensiesitys Reinhardtin ohjaamana 1917.<\/p>\n<p><strong>1914\u20131918<\/strong> Ensimm\u00e4inen maailmansota Teatterin ekspressionismi muodostuu sodan aikana, sensuuri est\u00e4\u00e4 monien n\u00e4ytelmien esitt\u00e4misen, joitakin esitettiin yksityisiss\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksiss\u00e4.<\/p>\n<p><strong>1916<\/strong> <em>Der Sohn<\/em> (Poika) Hasencleverin n\u00e4ytelm\u00e4n ensiesitys aloittaa ekspressionististen n\u00e4ytelmien vakituisen esitt\u00e4misen teatterissa.<\/p>\n<p><strong>1917<\/strong> Ekspressionististen n\u00e4ytelmien esitt\u00e4minen yleistyy teatterisuuntaukseksi. N\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoista t\u00e4rkeimm\u00e4t Gerog Kaiser, Ernst Toller ja Oskar Kokoschka.<\/p>\n<p><strong>1918<\/strong> Weichertin <em>Der Sohn<\/em> -ohjauksessa k\u00e4ytettiin uusia valonheittimi\u00e4, joissa oli kova fokus (profiilivalonheittimi\u00e4).<\/p>\n<p><strong>1919<\/strong> <em>Tohtori Caligarin kabinetti<\/em>, ensimm\u00e4inen ekspressionistinen elokuva.<\/p>\n<p><strong>1922<\/strong> Tollerin n\u00e4ytelm\u00e4n <em>Die Machinenst\u00fcrmer<\/em> esityst\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n viimeisen\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 ekspressionistisena n\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4.<\/p>\n<p><strong>1926<\/strong><em> Metropolis<\/em>, ekspressionistisen elokuvan huipentuma.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-73 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"585\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/095_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-715\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-715'>\n\t\t\t\tByronin Kain, 1923. [L\u2019ekspressionisme dans le Th\u00e9atre Europ\u00e9en s. 207]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Yksil\u00f6 romahtaneessa maailmassa<\/h3>\n<p>Kirjallisuuden ekspressionismi alkoi jo vuonna 1910 <em>Der Sturm<\/em> -lehden ja runoilijaklubin, \u201dNeo-emotianaalisen kabareen\u201d my\u00f6t\u00e4. Ensimm\u00e4inen ekspressionistinen maalausn\u00e4yttely pidettiin samana vuonna ja t\u00e4ll\u00f6in kriitikot alkoivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 termi\u00e4 taidesuuntauksen kuvauksena. Taiteilijat itse olivat luoneet m\u00e4\u00e4rittelyns\u00e4 jo aiemmin ja suuntauksen kuvallinen johtot\u00e4hti, Edvard Munchin <em>Huuto<\/em> on per\u00e4isin jo vuodelta 1892. Maalauksen eksistentialistinen tuska ilment\u00e4\u00e4 koko taidesuuntauksen keskeist\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, yksil\u00f6n ahdistusta modernissa maailmassa.<\/p>\n<p>Ekspressionismi tavoitti teatterin sodan loppuvaiheilla. Sodan loputtua sensuuri vapautui ja Saksan uudessa tasavallassa syntyi ennen n\u00e4kem\u00e4t\u00f6n taiteellinen paineiden purkaus. Laaja sodan ja sodasta vastuussa olevien yhteiskuntaluokkien vastustus, Ven\u00e4j\u00e4n vallankumouksen vaikutus, sosialististen puolueiden synty ja niiden valtataistelu vaikuttivat taiteilijoiden poliittiseen aktivismiin. Vuodesta 1917 alkaen Saksassa kehittyi voimakas ekspressionistinen teatteriliike, ensin eri provinssien suurissa kaupungeissa ja hiljattain perustetuissa yksityisiss\u00e4 teattereissa ja vasta my\u00f6hemmin Berliiniss\u00e4.<\/p>\n<h3>Yhteiskunnallista teatteria<\/h3>\n<p>Saksalainen teatteri pystyi ilment\u00e4m\u00e4\u00e4n kansakunnan kriisej\u00e4, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n teatteria yhteiskunnallisen muutoksen v\u00e4lineen\u00e4 ja tuottamaan uusia teatterimuotoja ja -tekniikoita. Sodan j\u00e4lkeisess\u00e4 Saksassa esiintyi rinnakkain kaksi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 suuntausta: ekspressionistinen teatteri ja eeppinen teatteri. Ekspressionismille oli keskeist\u00e4 yhteiskunnallisuus ja ajankohtaisuus, ennen kaikkea sodanvastaisuus. Ekspressionismin n\u00e4k\u00f6kulma oli yksil\u00f6keskeinen, p\u00e4invastoin kuin Erwin Piscatorin ja Bertolt Brechtin eeppisen teatterin poliittisuus. Ekspressionisteille yhteiskunnallisen kehityksen mahdollisuus liittyi yksil\u00f6n kykyyn uudistua.<\/p>\n<p>Ekspressionismi toi esiin sodan katkerat kokemukset, pettymyksen kehitysoptimismiin ja yksil\u00f6n ristiriitaisen aseman keisarinvallan v\u00e4kivaltakoneistossa hyvin henkil\u00f6kohtaisella tasolla. Monet ekspressionisteista olivat itse olleet rintamalla, haavoittuneet tai joutuneet vankilaan poliittisten n\u00e4kemystens\u00e4 takia. Monet kuuluivat radikaaliin vasemmistoon, mm. Ernst Toller, joka oli yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 ekspressionistisista n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoista. Toisaalta pettymys vallankumoukseen johti monien vieraantumiseen poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuksista ja yksil\u00f6keskeinen ilmaisu korostui.<\/p>\n<h3>Skenografiset keinot<\/h3>\n<ul>\n<li>Yll\u00e4tykselliset tehokeinot korostivat irtautumista realismista, ajan ja paikan kuvaamisesta.<\/li>\n<li>Valaistuksen l\u00e4ht\u00f6kohta oli keskushenkil\u00f6n mielen liikkeet.<\/li>\n<li>Rytmi ja valovaihdokset eiv\u00e4t noudattaneet kohtausrakennetta, vaan valosta tuli aktiivinen.<\/li>\n<li>Varjot ja kontrasti olivat vahvat.<\/li>\n<li>V\u00e4reill\u00e4 oli symbolimerkityksi\u00e4 ja v\u00e4rin vaihdokset saattoivat tapahtua \u00e4killisin\u00e4.<\/li>\n<li>Abstraktin ekspressionismin tyypillinen lavastus oli viile\u00e4n abstrakti ja symmetrinen, usein hy\u00f6dynnettiin portaikkoja.<\/li>\n<li>Primitiivisess\u00e4 ekspressionismissa kuva syrj\u00e4ytti tekstin, lavastus korosti v\u00e4\u00e4ristymi\u00e4, maailmaa keskushenkil\u00f6n mielen heijastumana.<\/li>\n<li>Tyypillisess\u00e4 ekspressionistisessa kuvassa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n kalpeiksi kalkitut kasvot ja v\u00e4\u00e4ntynyt ikkunanpoka huutavat pimeytt\u00e4 halkovan valokiilan paljastamina.<\/li>\n<\/ul>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-73 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"750\" height=\"608\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/098_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-719\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-719'>\n\t\t\t\tRichard Weichertin ohjaus Hasencleverin n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 Der Sohn  1918. [L\u2019ekspressionisme dans le Th\u00e9atre Europ\u00e9en s. 22, 23]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h2>Ekspressionistinen lavastus ja valaistus<\/h2>\n<h3>Valon rajaama huuto<\/h3>\n<p>Ekspressionististen n\u00e4ytelmien lavastuksella ei yleens\u00e4 pyritty viittaamaan todellisuuteen, vaan lavastuksen tuli rakentua keskushenkil\u00f6n mielen rakenteiden kautta. Hasencleverin artikkelissa vuodelta 1916 korostuu reaktio Reinhardtin realistista illusionismia vastaan. Se haluttiin korvata Kandinskyn propagoimilla abstrakteilla ilmaisukeinoilla. Realistiset elementit kuten puut pit\u00e4isi korvata valolla ja varjolla, aaveet musiikilla, perspektiivi tanssilla. (Patterson 1981, 53.)<\/p>\n<p>Vuonna 1918 Mannheimissa esitetyss\u00e4 Richard Weichertin ohjaamassa Hasencleverin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Der Sohn<\/em> (Poika) oli monia ekspressionistisen teatterin tyypillisi\u00e4 piirteit\u00e4: mustavalkoinen tyylitelty lavastus, keskitetty valaistus, tyylitellyt eleet, liikkeet ja puhe, henkil\u00f6hahmojen symbolisuus ja yhteiskunnallinen yleist\u00e4vyys (esim. Poika, Mies, Muukalainen) sek\u00e4 nopeus ja rytmisyys (Willet 1988, 59.)<\/p>\n<p>Uudet tarkkarajaiset profiilivalonheittimet mahdollistivat ensi kertaa keskushenkil\u00f6n tehokkaan painottamisen suhteessa muihin esiintyjiin ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. N\u00e4in saavutettiin my\u00f6s valaistuksen keinoilla ekspressionismin keskeinen ajatus, jossa \u201dp\u00e4\u00e4henkil\u00f6 kulkee h\u00e4nt\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n unimaailman pimeydess\u00e4\u201d (Patterson 1981, 101.) Kirkkaasti kohdevalolla valaistu Poika sijoitettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n keskipisteeseen ja valo tuntui s\u00e4teilev\u00e4n h\u00e4nest\u00e4. Ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 suunnattu valo loi kasvoille my\u00f6s ep\u00e4todellisia varjoja.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-73 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"750\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/098_b.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-718\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-718'>\n\t\t\t\tRichard Weichertin ohjaus Hasencleverin n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 Der Sohn  1918. [L\u2019ekspressionisme dans le Th\u00e9atre Europ\u00e9en s. 22, 23]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3><em>Der Bettler<\/em><\/h3>\n<p>Nuoren maalaispojan Reinhard Sorgen n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Der Bettler <\/em>(1912) oli ensimm\u00e4isi\u00e4 aidosti ekspressionistisia n\u00e4ytelmi\u00e4. Tekstiss\u00e4 m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n ohjeet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanosta. Sorgen ideoita pidettiin loistavina ja h\u00e4n sai n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 Kleist-palkinnon. Max Reinhardt ohjasi n\u00e4ytelm\u00e4n ensiesityksen vuonna 1917 tarkasti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ohjeiden mukaan. N\u00e4ytelm\u00e4 alkaa siten, ett\u00e4 Runoilija ja Yst\u00e4v\u00e4 keskustelevat suljetun esiripun edess\u00e4 ja sen takaa kuuluu \u00e4\u00e4ni\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lliset suhteet k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t p\u00e4\u00e4laelleen ja syntyy vaikutelma kuin yleis\u00f6 olisi lavalla verhon takana. Verhon auetessa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 paljastuu valaistuksen avulla toteutettu simultaaninen lavastus. Lavastuksessa on portaikko ja nelj\u00e4 erillist\u00e4 n\u00e4yttelemisaluetta, jotka kukin vuorollaan poimitaan kohdevalolla Runoilijan mielenliikkeit\u00e4 heijastaen.<\/p>\n<blockquote><p>Valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4 toimii kuin mieli. Se hukuttaa pimeyteen sen mink\u00e4 se haluaa unohtaa ja hehkuttaa valossa mink\u00e4 se haluaa muistaa. N\u00e4in koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4 tulee mielen universumi, ja yksitt\u00e4iset kohtaukset eiv\u00e4t ole kolmiulotteisen fyysisen todellisuuden toisintoja vaan visualisoitua ajatusta (Patterson 1981, 41.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Tyt\u00f6n syvennyst\u00e4 valaistaan k\u00e4tketyll\u00e4 valonl\u00e4hteell\u00e4 ja h\u00e4nen takanaan avautuvassa ikkunassa n\u00e4kyy y\u00f6taivas, t\u00e4hti ja pilvi\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 tunnelmalliselle kuvalle kontrastina alan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 keimailevat Koketit on valaistu yhdell\u00e4 diagonaalisella valokiilalla, jonka raaka valo tulee paljastetusta valonheittimest\u00e4. Valaistuksen funktiona on ekspressiivinen merkityksen antaminen, sit\u00e4 ei mitata n\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 vaan vaikutuksella. Pattersonin mukaan siit\u00e4 on n\u00e4in tullut taidemuoto.<\/p>\n<p>H. Herald kirjoittaa Reinhardtin Der Bettler ohjauksesta:<\/p>\n<blockquote><p>Der Bettler esitet\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Siin\u00e4 ei ole teeskentely\u00e4, ei rakenteita pienent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tilaa. Valo repii ulos palan suuresta mustasta tilasta, joka koskemattomana ja rajattomana n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 odottavan t\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4: t\u00e4ss\u00e4 tapahtuu toiminta. Tai mies seisoo yksin, kuin laikku valoa mustalla pinnalla. T\u00e4h\u00e4n pimennettyyn tilaan muodostuu huone muutamasta huonekalusta, ikkunan ja ovenkarmeista ja vapaasti roikkuvista tauluista; sinisell\u00e4 valaistu koivu edustaa puutarhaa. Ollaan kaukana realismista\u2026 Joka hetki todellisuus uhrataan sis\u00e4iselle totuudelle, suoraan ja onnistuneesti \u2013 silt\u00e4 tuntuu kun taivas t\u00e4htineen ilmestyy rakastavaisten p\u00e4iden p\u00e4\u00e4lle heid\u00e4n huoneessaan, jossa ei ole seini\u00e4 tai kattoa (Patterson 1981, 30.)<\/p><\/blockquote>\n<h3>Valo on keskushenkil\u00f6n ajatusten projektio<\/h3>\n<p>Ekspressionismi k\u00e4ytti valaistuksessa mielikuvituksellisia tehokeinoja. Valaistus ei ollut realistista, paikkaan tai aikaan sidottua, vaan se korosti ennen kaikkea n\u00e4ytelm\u00e4n protagonistin mielen liikkeit\u00e4. Valaistuksen funktio oli merkityksellisten kuvien luominen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n ajatusten ja tunteiden kautta motivoituneena. Valaistuksen rytmi ja valovaihdokset eiv\u00e4t siten noudattaneet kohtausrakennetta, vaan valosta tuli aktiivinen toimija. Varjojen k\u00e4ytt\u00f6 oli tehokas ja ilmaisuvoimainen keino, jota k\u00e4ytettiin usein. Sek\u00e4 valaistukselle ett\u00e4 lavastukselle oli tyypillist\u00e4 kontrastin korostuminen: valokiilat leikkasivat pimeytt\u00e4 kohdistuen kirkkaan valkoisina henkil\u00f6iden kalpeiksi kalkittuihin kasvoihin. Tummaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n vedettiin muutamalla valovoimaisella valkoisella viivalla ovet ja ikkunat ja joskus kasvojen ja henkil\u00f6iden \u00e4\u00e4riviivoja korostettiin valkoisella.<\/p>\n<p>Valaistuksessa hy\u00f6dynnettiin usein v\u00e4rien symbolimerkityksi\u00e4 ja voimakkaita ja \u00e4killisi\u00e4 v\u00e4rin muutoksia. Vuonna 1911 kirjoitetussa Kokoschkan n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Der brennende Dornbusch<\/em>, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ohjeissa m\u00e4\u00e4riteltiin valkoinen valo miehen puhuessa ja punainen valo naisen vastatessa. Weihchertin <em>Der Sohn<\/em> ohjauksessa vuonna 1918 valo muuttui punaiseksi prostituoidun ilmestyess\u00e4 (Patterson 1981, 70.)<\/p>\n<p>Patterson kirjoittaa Kaiserin <em>Von morgens bis Mitternachts<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4n valaistuksellisista ratkaisuista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ohjeiden ja toteutettujen esitysten pohjalta. N\u00e4ytelm\u00e4 kertoo Kassanhoitajan asteittaisesta tulevaisuususkon menetyksest\u00e4\u00a0 pys\u00e4kkirakenteisella matkalla kavalluksesta kohti kuolemaa. Ensi-esitys oli M\u00fcnchenin Kammerspieless\u00e4 vuonna 1917 Falckenbergin ohjaamana.<\/p>\n<h3>Valoefektej\u00e4<\/h3>\n<p>Kaiserin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ohjeissa\u00a0<em>Von morgens bis Mitternachts<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n on valaistusneuvoja, kuten lumikent\u00e4ll\u00e4 tapahtuvaan 3. kohtaukseen liittyen: \u201daurinko heitt\u00e4\u00e4 sinisi\u00e4 varjoja\u201d. Luurangon ilmestyess\u00e4 aurinko menee pilveen ja ilmestyy taas puun saadessa takaisin normaalin olomuotonsa. Kohtaus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 tyypillisen transformaatiotilanteen, jossa puu, johon Kassanhoitaja on kiivennyt istumaan yll\u00e4tt\u00e4en muuttuu luurangoksi. T\u00e4m\u00e4 kohtaus on toteutettu eri esitysversioissa mm. projisoimalla, mekaanisella muuntumisella ja taustafondilla jossa on kuvattu molemmat mielikuvat sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 luurankomainen puu. Filmiversiossa (1920) k\u00e4ytettiin toistuvia puun ja luurangon ristikuvia. Ultraviolettivaloa ja -maalia on k\u00e4ytetty mystisiin transformaatioihin Saksan teattereissa 1920-luvun alusta l\u00e4htien. Patterson pohtii t\u00e4m\u00e4n\u00a0 tehokeinon soveltuvuutta luurangoksi muuntumiseen.<\/p>\n<p>Valoa hohtavien materiaalien k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 oli esimerkiksi n\u00e4ytelm\u00e4n filmiversiossa. Pankkisalikohtauksessa Kassanhoitaja oli kuin h\u00e4kiss\u00e4 valoa hohtavasta kanaverkosta tehdyss\u00e4 kassakopissaan. Henkil\u00f6iden \u00e4\u00e4riviivoja, k\u00e4si\u00e4 ja kasvoja korostettiin valkoisella, jotta ne erottuisivat tummasta taustasta.<\/p>\n<p>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ohjeiden mukaan kotona ja hotellihuoneessa tapahtuvat kohtaukset valaistaan l\u00e4mpim\u00e4ll\u00e4 valolla, kilparatakohtaus voimakkaalla kaarivalolla. Y\u00f6kerhokohtaus alkaa pimeydess\u00e4, kunnes tarjoilija sytytt\u00e4\u00e4 punaisen valon, joka korostaa kohtauksen eroottista virityst\u00e4. Valaistuksella on merkitt\u00e4v\u00e4 rooli n\u00e4ytelm\u00e4n lopussa. Kassanhoitajaa vangitsemaan tullut Poliisi komentaa sammuttamaan valot, jolloin kynttil\u00e4kruunu pimenee lukuun ottamatta yht\u00e4 lamppua. T\u00e4ll\u00f6in n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kirkkaina n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n yl\u00e4puolella olevat vaijerit, jotka muodostavat luurankokuvion. Kun valot taas sytytet\u00e4\u00e4n, kaikki lamput r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4t jolloin kuoleva Kassanhoitaja j\u00e4\u00e4 h\u00e4m\u00e4ryyteen, juuri n\u00e4kyviss\u00e4 ristille ojentuneena (Patterson 1981, 67.)<\/p>\n<h3><em>Die Wandlung<\/em><\/h3>\n<p>Karl Heinz Martin ohjasi vuonna 1919 pieness\u00e4 Trib\u00fcne-teatterissa yhden ekspressionistien tunnetuimmista n\u00e4ytelmist\u00e4, Ernst Tollerin <em>Die Wandlung<\/em> (Vaellus). N\u00e4ytelm\u00e4 kertoo is\u00e4nmaallisen nuoren juutalaismiehen kehityksen is\u00e4nmaallisesta nuorukaisesta sodan, sairaalan ja taiteilijanty\u00f6n kautta poliittiseksi taistelijaksi. N\u00e4ytelm\u00e4n pys\u00e4kkim\u00e4inen kohtausrakenne on tyypillinen ekspressionismille: koti, rintama, sotilassairaala, taiteilijan ty\u00f6huone, kansalliskokous, tehdas\/vankila. Kohtausten v\u00e4liin sijoitetut, sankarin kehityst\u00e4 valottavat unimaiset kuvat j\u00e4tettiin pois Martinin ohjauksessa.<\/p>\n<p>Robert Neppach lavasti esityksen yksinkertaisilla taustakankailla, joiden muoto oli ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen suorakaide, ekspressionismille tyypillisesti kulmat olivat vinoja ja muodot v\u00e4\u00e4ntyneit\u00e4, siveltimenvedot karkeita ja v\u00e4riasteikot kontrastisia. Primitiivisen ekspressionismin lavastuksille oli symmetrian sijaan tyypillist\u00e4 keskener\u00e4isyyden ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n kokemuksen tuntu. Esineet ja ymp\u00e4rist\u00f6t esitettiin luonnosmaisina v\u00e4l\u00e4hdyksin\u00e4, joilla ei ollut symboliarvoa vaan ne olivat keskushenkil\u00f6n mielen kautta n\u00e4htyj\u00e4 kuvia ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4.<\/p>\n<blockquote><p>Ekstaattinen sankari tuntee itsens\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n puristamaksi, maailma on sijoiltaan ja h\u00e4n, uhri ja potentiaalinen pelastaja, seisoo sen keskell\u00e4 (Patterson 1981, 101.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Esityksess\u00e4 k\u00e4ytetty etuvalo valaisi n\u00e4yttelemisalueen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti taustakankaan edess\u00e4. Valaistus keskitti huomion keskushenkil\u00f6\u00f6n muun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilan j\u00e4\u00e4dess\u00e4 pimentoon. Ajan hengen mukaisesti etuvalot yritettiin k\u00e4tke\u00e4. Trib\u00fcness\u00e4 etuvalot oli sijoitettu katsomon eturivien yl\u00e4puolella sijaitsevaan \u201dvalorumpuun\u201d. Teatterissa ei ollut esirippua, joten Martin erotti kohtaukset toisistaan pimeydell\u00e4. N\u00e4in h\u00e4n tuli aloittaneeksi sittemmin tavanomaiseksi muodostuneen konvention: kohtausten v\u00e4lisen \u201dblackoutin\u201d (Patterson 1981, 102.)<\/p>\n<h3>Primitiivisyys ja abstraktisuus<\/h3>\n<p>Ekspressionististen n\u00e4ytelmien tematiikassa korostui \u201dpaatos\u201d \u2013 korostettu tunteenomaisuus. Sanoutuminen irti auktoriteeteista kuten keskiluokkaisesta yhteiskunnasta ja keisarinvallasta ulottui nuoren henkil\u00f6n irrottautumiseen perheest\u00e4 ja varsinkin kuria edustavasta is\u00e4st\u00e4. Rakenteessa oli usein kyse henkil\u00f6hahmon matkasta, el\u00e4m\u00e4n pys\u00e4keist\u00e4 tiell\u00e4 kohti Golgataa, tai messiaanisen keskushahmon \u2013 uuden ihmisen johdattamasta reitist\u00e4 kohti humanistisempaa maailmaa (Willet 1988, 57.)<\/p>\n<p>Ekspressionistit hylk\u00e4siv\u00e4t naturalismin ja pyrkiv\u00e4t abstraktioon. Wilhelm Worringer kuvasi vuonna 1906 abstraktin olemusta kirjassaan <em>Abstraktion und Einf\u00fchlung<\/em> (abstraktio ja empatia). Worringerin mukaan yksil\u00f6n pahoinvointi maailmassa johtaa taiteellisen ilmaisun abstraktisuuteen, kun taas sellaisissa kulttuureissa joissa yksil\u00f6 on ollut harmoniassa ymp\u00e4rist\u00f6n kanssa taiteellinen ilmaisu on empaattista ja kuvaa maailmaa realistisesti. Worringerin ja Franz Marcin kirjoituksissa korostettiin abstraktin ja primitiivisyyden yhteytt\u00e4, esimerkiksi luonnonkansojen mieltymyst\u00e4 abstraktiin, jonka l\u00e4nsimainen kulttuuri oli kadottanut. Tutkija Michael Pattersonin mukaan abstraktin taiteen viileys ei sopinut niiden ekspressionistien ilmaisuun, jotka korostivat emotionaalisuutta ja paatosta. Niinp\u00e4 abstraktisuutta vieroksuva ekspressionismin haara \u201dsukelsi romanttisesti t\u00e4ysin primitiiviseen maailmasuhteeseen \u2013 korvatakseen abstraktin viivan geometrian alkuhuudon intensiteetill\u00e4\u201d (Patterson 1981, 49\u201351.)<\/p>\n<p>Laaja ja hajanainen ekspressionistisen teatterintekij\u00f6iden joukko jakautui kahteen p\u00e4\u00e4linjaan: abstraktiin ja primitiiviseen ekspressionismiin. Pyrkimykset olivat kuitenkin yhteen kietoutuneita ja tukivat toisiaan. Pattersonin mielest\u00e4 ekspressionismi menetti k\u00e4rkens\u00e4 kun linjat lopullisesti erosivat toisistaan ja abstrakti linja johti konstruktivismiin ja primitiivinen er\u00e4\u00e4nlaisiin villi-ihmisn\u00e4ytelmiin.<\/p>\n<p>Abstraktin n\u00e4ytelm\u00e4n rakenne muodostui usein edell\u00e4 mainitun \u201dpys\u00e4kkirakenteen\u201d kaltaiseksi, episodimaiseksi sarjaksi kuvaelmia (tableaux). Tapahtumat eiv\u00e4t seuraa loogisia juonen kaaria, vaan rakentuvat keskushenkil\u00f6n itsens\u00e4 etsinn\u00e4n mukaan. Psykologia ei ole t\u00e4rke\u00e4\u00e4, vaan henkil\u00f6hahmot abstrahoidaan yksinkertaisiksi joukkonsa edustajiksi, esim. runoilija, yst\u00e4v\u00e4, tytt\u00f6, sanomalehden lukijat, herrasmiehet. Henkil\u00f6ill\u00e4 on jokin funktio draaman ideoiden esiintuomiseksi. Kun naturalismissa kieli heijasti yhteiskunnallista taustaa, ekspressionismissa k\u00e4ytetty kieli oli hyvin niukkaa ja heijasti asenteita. (Patterson 1981, 52) Tyypillinen lavastus oli viile\u00e4n abstrakti, symmetrinen ja usein hy\u00f6dynnettiin portaikkoja.<\/p>\n<p>Primitivismi hylk\u00e4si muodon pyrkiess\u00e4\u00e4n ilmaisemaan suoraan ja tunteella. Abstraktin suunnan symmetrisen etenemisen sijaan primitiivisen n\u00e4ytelm\u00e4n rakenne oli usein kaleidoskooppimainen sarja kuvia. Kuva korvasi kielen miltei t\u00e4ysin, ja se niukka huutomerkkikieli mit\u00e4 j\u00e4i j\u00e4ljelle heijasti tunnetta: kauhun ja suuttumuksen huutoa (Patterson 1981, 57.) Primitiivinen lavastus korosti v\u00e4\u00e4ristymi\u00e4, maailmaa keskushenkil\u00f6n mielen heijastumana.<\/p>\n<h3>Leopold Jessnerin abstrakti ekspressionismi<\/h3>\n<p>Leopold Jessner oli ekspressionismin huomattavimpia ohjaajia. H\u00e4n toimi Berliinin Valtionteatterin johtajana vuodesta 1919 alkaen. Kautensa aloitusn\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4 h\u00e4n ohjasi Schillerin <em>Wilhelm Tellin<\/em>, lavastajana toimi Emil Pirchan. Heid\u00e4n visuaalinen tyylins\u00e4 sai vaikutteensa Appialta niin lavastuksen kuin valaistuksenkin osalta. Abstrakti lavastus, joka pysyi muuttumattomana l\u00e4pi n\u00e4ytelm\u00e4n, koostui arkkitehtonisista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6rakennelmista, portaikoista, geometrisesta vuoristosiluetista valkoista py\u00f6r\u00f6horisonttia vasten, mustista sivuverhoista ja avoimesta etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6alueesta. Valaistus oli voimakasta ja suuntaavaa, korostaen kolmiulotteisuutta ja arkkitehtonista kokonaisuutta. Se loi pysyv\u00e4n valaistuksen suunnan ymp\u00e4riins\u00e4 liikkuvien, n\u00e4yttelij\u00f6ihin kohdistettujen spottien sijaan, johon Reinhardtin aloittama kohdistava valaistustapa oli ilmeisesti johtanut. Arvostelija kirjoittikin ilahtuneena: \u201dVihdoinkin pysyv\u00e4 valaistus noiden vaeltelevien spottien sijaan.\u201d Korostavaa valaistusta kuitenkin k\u00e4ytettiin erottamaan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6. Telli\u00e4 n\u00e4yttelev\u00e4 henkil\u00f6 valaistiin kirkkaalla valkoisella, muut henkil\u00f6t harmaammalla valolla (Patterson 1981, 69.)<\/p>\n<p>Jessnerin ja Pirchanin tyylittelyn keinoihin kuului Wedekindin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Der Marquis von Keith<\/em> mm. valkoisen ja mustan tilan rinnastus, hahmon valaisu irralliseksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4 (kenties sivuvalon avulla) ja viitteelliset n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6elementit kuten taulut pelkkin\u00e4 raameina ja puhelin pelkk\u00e4n\u00e4 luurina. N\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6ss\u00e4, puvustuksessa ja maskeissa korostettiin marionettimaisuutta. Loppukohtauksen takaa-ajoa pitkin seini\u00e4 tehostettiin lattiatasossa olevien valonheittimien tuottamilla j\u00e4ttil\u00e4isvarjoilla (Patterson 1981, 91.)<\/p>\n<p>Shakespearen <em>Richard III<\/em> vuonna 1920 oli Jessnerin ja Pirchanin abstraktin ekspressionismin kohokohta. Tulkinta korosti tyrannian vaaroja antimilitaristisella ja antiautoritaarisella sanomalla. N\u00e4ytelm\u00e4n visualisointi oli selke\u00e4\u00e4 ja usein symmetriaa hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4\u00e4 abstraktien tehokeinojen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Puvustuksen, lavastuksen ja valaistuksen v\u00e4rit kuvaavat hyvin ekspressionistien k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 v\u00e4risymboliikkaa.<\/p>\n<blockquote><p>\u2026aloitusmonologissaan Richard seisoi mustiin puettuna mustan verhon edess\u00e4; lopussa Richmond, puettuna kokonaan valkoiseen, siirtyi loppupuheensa aikana eteenp\u00e4in, jolloin oli mahdollista laskea valkoinen verho h\u00e4nen taakseen. Kruunajaiskohtauksessa Richard ja h\u00e4nen tukijansa olivat pukeutuneet punaiseen; Richmondin armeijan univormut olivat valkoiset. Nuorten prinssien sis\u00e4\u00e4ntulo kylpi valkoisen valon loisteessa; kuoleva Richard kylpi punaisessa kohdevalossa (Patterson 1981, 91.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Esityksen lavastus oli yksinkertainen: puolen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n korkuinen muuri, jossa oli yksi holvattu aukko ja sen takana toinen korkeampi sein\u00e4. Sein\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli kapea kaistale taivasta, joka ilmeisesti v\u00e4rj\u00e4ttiin valolla milloin vaaleaksi, milloin verenpunaiseksi. Sein\u00e4\u00e4n projisoitui ensimm\u00e4isess\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 uhkaavan Richardin valtava varjo, joka tuotettiin kuiskaajan luukussa olevalla valonheittimell\u00e4. (Patterson 1981,\u00a092) Kolmannen n\u00e4yt\u00f6ksen j\u00e4lkeen muurin eteen tuotiin miltei koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n levyiset, verenpunaiset portaat, jotka kapenivat kolmessa osassa yl\u00f6sp\u00e4in ja ulottuivat ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 muurin tasolle. Richardin kruunauskohtauksessa punaiset portaat ja punaisena hehkuva taivas yhdistyiv\u00e4t portaiden yl\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 seisovan punapukuisen Richardin hahmon kautta. Jessner tuli kuuluisaksi portaistaan, joita h\u00e4n k\u00e4ytti useissa produktioissa. Niit\u00e4 my\u00f6s j\u00e4ljiteltiin koko Saksassa kyll\u00e4stymiseen asti 1920-luvulla. Erona Appian aiemmin hahmottelemiin portaikkoihin oli Jessnerin tapa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 tehokkaasti toiminnan ja kohtausten asemoinnissa hy\u00f6dynt\u00e4en sek\u00e4 horisontaalisen ett\u00e4 vertikaalisen ulottuvuuden. Esimerkiksi taistelukohtaukset sommiteltiin portaille kahden eriv\u00e4risen armeijan kompositioksi, jossa taistelu k\u00e4ytiin tyyliteltyn\u00e4 liikesarjana edes koskettamatta toista osapuolta (Patterson 1981, 93.)<\/p>\n<p>Keskitetty valo, jyrk\u00e4t varjot esiintyjien kasvoilla ja v\u00e4kivaltaiset v\u00e4ritehosteet yhdistyiv\u00e4t n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n rytmiseen, tyyliteltyyn puheeseen ja plastisiin, ekspressiivisiin eleisiin. Ihmisen sisin k\u00e4\u00e4nnettiin n\u00e4kyviin, hermos\u00e4ikeit\u00e4 my\u00f6ten paljaana (Bergman 1977, 373).<\/p>\n<h3>Tollerin <em>Masse Mench<\/em><\/h3>\n<p>J\u00fcrgen Fehling ohjausi Tollerin intensiivisen n\u00e4ytelm\u00e4n <em>Masse Mench<\/em> Berliinin Volksb\u00fchnell\u00e4 vuonna 1921 ja sen lavasti Hans Strohbach.<\/p>\n<p>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ilmapiiri\u00e4 muunnettiin klaustrofobisesta avaruudelliseen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 taustalla joko raskasta mustaa verhoa tai eri v\u00e4reill\u00e4 valaistua valkoista py\u00f6r\u00f6horisonttia. Eri kohtauksissa lavastuksen elementtein\u00e4 oli lis\u00e4ksi v\u00e4\u00e4ristyneit\u00e4 huonekaluja, uhkaavasti keskushenkil\u00f6n p\u00e4\u00e4lle kaartuvia sein\u00e4elementtej\u00e4, portaikkoja ja lintuh\u00e4kkim\u00e4ist\u00e4 vankilaa.<\/p>\n<p>Valkoista taustaa on valaistu ilmeisesti nyky\u00e4\u00e4nkin tyypillisill\u00e4 cyklorama-hajavalaisimilla ja neliv\u00e4rij\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4. V\u00e4ritys vaihteli eri kohtauksissa keltaisesta merenvihre\u00e4\u00e4n, siniseen, punaiseen ja valovoimaiseen (valkoiseen). V\u00e4ris\u00e4vyt ilmensiv\u00e4t symbolistisesti tapahtumien orientaatiota, naturalistisen tilan ja ajan luomisen sijaan. Kohtauksessa jossa rahamiehet spekuloivat sodan edistymist\u00e4 ja sen taloudellisia hy\u00f6tyj\u00e4, taustan v\u00e4ris\u00e4vy on aluksi kaunis, joskin synkk\u00e4 fluorinsininen. Spekuloitaessa sodan tuomia rahavirtoja tausta muuttui punaiseksi ja vallankumouksellisen Sonjan ilmestyess\u00e4 se muuttui toivoa ilment\u00e4v\u00e4ksi vihre\u00e4ksi.<\/p>\n<p>Esityksess\u00e4 k\u00e4ytettiin tehokkaasti hyv\u00e4ksi henkil\u00f6iden tai ryhmien piirtymist\u00e4 vasten valaistua taustaa. Joissakin kohtauksissa musta verho avautui osittain paljastaen esimerkiksi taustakankaasta valaistun kolmion ja sen edess\u00e4 siluetinomaisen kirjurin liioitellun korkean p\u00f6yd\u00e4n ja tuolin \u00e4\u00e4ress\u00e4. Agitaatiokohtauksessa mustan verhon edess\u00e4 olevilla portailla seisovat vallankumoukselliset valaistiin sivuvaloilla ja yl\u00e4puolelta tarkkarajaisilla kohdevaloilla. Vallankumouksellisten mielenosoituskohtaus huipentui konekiv\u00e4\u00e4rin ampumis\u00e4\u00e4neen. Vallankumouksellisten paetessa alas diagonaalisilta portailta taustakangas avautui keskelt\u00e4 ja ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 sotilaiden ryhm\u00e4 n\u00e4kyi savupilvess\u00e4 keltaiseksi valaistun taustan edess\u00e4. Vankilakohtauksessa Sonja oli pieness\u00e4 lintuh\u00e4kkim\u00e4isess\u00e4 selliss\u00e4. Vaalealle taustalle projisoitui koko taustan korkuisia uhkaavia varjoja. Patterson katsoo n\u00e4ytelm\u00e4n toteutuksen yhdist\u00e4neen abstraktin ja primitiivisen ekspressionismin pyrkimykset ja kuuluneen ekspressionismin parhaimpiin saavutuksiin (Patterson 1981, 107.)<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-73 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"767\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/096_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-716\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/096_x.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/096_x-800x558.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/096_x-1024x714.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-716'>\n\t\t\t\tStrindbergin n\u00e4ytelm\u00e4 Tie Damaskoon, ohjaus Per Lindberg vuonna 1926. [L\u2019ekspressionisme dans le Th\u00e9atre Europ\u00e9en s. 305]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h2>Ekspressionismi pohjoismaissa<\/h2>\n<p>Pohjoismaiset teatterintekij\u00e4t saivat voimakkaita vaikutteita saksalaisesta ekspressionismista. Ruotsissa Per Lagerkvistin <em>Himlens Hemlighet<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 vuonna 1921 oli tyypillisi\u00e4 piirteit\u00e4 kuten pime\u00e4st\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 voimakkaalla (violetilla) valokiilalla poimitut hahmot. Oudot tuonpuoleiset olennot kulkivat yksin\u00e4isin\u00e4 vinksahtaneen maapallon syrj\u00e4ll\u00e4 (Bergman 1977, 374.)<\/p>\n<p>Tuottaja-ohjaaja Per Lindbergin ohjauksissa n\u00e4htiin ekspressionistiseen tyyliin tehtyj\u00e4 lavasteita ja valonk\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Lindberg k\u00e4ytti mielell\u00e4\u00e4n voimakasta v\u00e4rivaloa, joka symbolistiseen tapaan heijasti teoksen tunnelmia. Lindberg yhdisti muotoilevan ekspressionistisen kohdevalaistuksen tunnelmaa ja illuusiota tuottavaan valaistukseen (Bergman 1977, 375\u2013377.)<\/p>\n<p>Suomessa ekspressionismi kukoisti 1920-luvulla, hiukan my\u00f6hemmin kuin Saksassa. Erityisesti Kosti Elo ansioitui ekspressionististen n\u00e4ytelmien ohjaajana toimiessaan Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin johtajana. Matti War\u00e9n oli ansioituneimpia ekspressionistisen tyylin lavastajia.<\/p>\n<h2>Ekspressionistinen tanssi<\/h2>\n<p>Ekspressionistisen tanssitaiteen keskeisi\u00e4 hahmoja olivat Mary Wigman ja h\u00e4nen opettajansa Rudolf Laban. Molemmat vaikuttivat voimakkaasti saksalaisen uuden tanssin kehitykseen, sek\u00e4 kansainv\u00e4lisesti koulujensa ja seuraajiensa kautta. Kurt Joosin vuonna 1932 tehty baletti <em>Vihre\u00e4 P\u00f6yt\u00e4<\/em> on kuuluisa esimerkki ekspressionistisesta tanssista. Teos on sodanvastainen poliittinen satiiri, jossa my\u00f6s valaistuksella on oleellinen symbolinen merkitys. Tanssitaide vaikutti my\u00f6s ekspressionistisen n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n tyylin kehittymiseen.<\/p>\n<h3>Linkkej\u00e4<\/h3>\n<p>Saksan 1900-luvun historian ja kulttuurin sivusto: <a href=\"https:\/\/www.dhm.de\/lemo\/\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">www.dhm.de\/lemo<\/a><\/p>\n<h3>L\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Bergman, G\u00f6sta M. 1977.\u00a0 <em>Lighting in the Theatre<\/em>. Uppsala: <span class=\"st\">Almqvist &amp; Wiksell<\/span>.<\/p>\n<p>Patterson, Michael. 1981.<em> The Revolution in German Theatre 1900\u20131933.<\/em> Lontoo: Routledge &amp; Kegan Paul Ltd.<\/p>\n<p>Willet, John. 1988. <em>The theater of the Weimar republic.<\/em> New York: Homes &amp; Meyer Publishers.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ensimm\u00e4isen maailmansodan h\u00e4vinneess\u00e4 Saksassa tapahtui nopeassa tahdissa valtavia muutoksia. Keisarinvalta romahti vuoden 1918 vallankumouksessa ja Weimarin tasavalta muodostettiin vuonna 1919. Ekspressionismin voidaan katsoa liittyneen keskeisesti Saksassa tapahtuviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. 1893 Edvard Munchin maalaus Huuto ennakoi ekspressionismia: koko maisema v\u00e4r\u00e4htelee keskushenkil\u00f6n tuskaa. 1910 Der Sturm aikakausilehti alkaa ilmesty\u00e4, ekspressionistisen kirjallisuuden alku. 1910 Berlin Neuer Club, nuorten [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[6],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/73"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=73"}],"version-history":[{"count":28,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/73\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2200,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/73\/revisions\/2200"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=73"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=73"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=73"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}