{"id":79,"date":"2015-03-19T16:02:33","date_gmt":"2015-03-19T14:02:33","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/?p=79"},"modified":"2018-06-04T16:16:21","modified_gmt":"2018-06-04T14:16:21","slug":"7-1-futurismi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/7-1-futurismi\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">7.1<\/div> Futurismi"},"content":{"rendered":"<p>Vuosisadan alku ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa oli nopean teknisen kehityksen aikaa. Uudet keksinn\u00f6t, koneet ja liikennev\u00e4lineet, s\u00e4hk\u00f6istyminen ja tietoliikenteen kehityksen aiheuttama kansainv\u00e4listyminen heijastuivat taiteessa ennen kaikkea futuristisessa liikkeess\u00e4. Sek\u00e4 Italiassa ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 kubismi vaikutti futurismin syntyyn. Futuristien toiminta tapahtui niin kirjallisuuden, kuvataiteen, teatterin kuin muidenkin taiteiden alueilla. Uusia l\u00e4hestymistapoja etsiess\u00e4\u00e4n futuristit loivat pohjan uudenlaiselle taiteidenv\u00e4lisyydelle, joka my\u00f6hemmin jatkui esim. Bauhausin toiminnassa.<\/p>\n<h3>Molemminpuolista vaikutusta<\/h3>\n<p>Ven\u00e4j\u00e4n ja Italian futuristeilla oli molemminpuolista vaikutusta toisiinsa. Ven\u00e4l\u00e4inen futurismi on omaksunut italialaisilta liikkeen nimen, italialaisten manifestit oli k\u00e4\u00e4nnetty ven\u00e4j\u00e4ksi, my\u00f6s ven\u00e4l\u00e4iset k\u00e4yttiv\u00e4t manifestimuotoa ja skandaaleita ideoidensa julkistamisessa ja samat nopeuden ja tekniikan ihanteet v\u00e4littyiv\u00e4t heid\u00e4n ajatuksissaan. Silti heid\u00e4n liikett\u00e4\u00e4n voidaan pit\u00e4\u00e4 itsen\u00e4isen\u00e4, italialaisesta futurismista riippumattomana. Vieraillessaan vuonna 1914 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 Marinettin kerrotaan saaneen melkoisen kylm\u00e4n vastaanoton. Ven\u00e4l\u00e4isten toiminnassa korostui vallankumouksellisuus ja proletariaatin sosialistiset ihanteet.<\/p>\n<p>Italialaiset saivat todenn\u00e4k\u00f6isesti vaikutteita erityisesti jo vuonna 1913 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 toteutetusta <em>Voitto auringosta<\/em> -oopperasta, sill\u00e4 Malevitsin vaikutus on selv\u00e4sti n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 niin puvuissa kuin lavastuksissa, joita italialaiset tekiv\u00e4t my\u00f6hemmin 1910 ja 1920-luvuilla.<\/p>\n<p>Futurismin vaikutus teatterin kehitykseen on ollut melkoinen. Futuristien manifesteissa ja esityksiss\u00e4 modernit kehityspyrkimykset saivat k\u00e4rkevimm\u00e4t ja selv\u00e4piirteisimm\u00e4t muotonsa, mutta vastaavat ihanteet n\u00e4kyivt\u00a0my\u00f6s tavanomaisemman teatterin kehityksess\u00e4. Dadan ja surrealismin kehityspohja oli futurismissa, vaikutus jatkui absurdin teatterin kautta moderneihin ilmi\u00f6ihin: esim. happeningin ja performanssin kehitykseen.<\/p>\n<h2>Italian futurismi<\/h2>\n<p>Filippo Tommaso Marinetti (1876\u20131944) oli italialainen runoilija ja toimittaja sek\u00e4 futurismin perustaja. Marinettin johdolla Italian futuristit kehittyiv\u00e4t aggressiiviseen, sotaa ja fasismia ihannoivaan suuntaan, vaikka itse esityksist\u00e4 harvat olivat poliittisia ja mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei ollut sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n suorastaan fasistinen. Marinetti oli Mussolinin yst\u00e4v\u00e4 ja futuristien toiminta oli osaltaan edist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 fasismin suosiota. Synteettisen teatterin manifestissa vuodelta 1915 futuristit julistavat teatterinsa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t: teatteri on omiaan innostamaan Italiaa sodan hengell\u00e4, ja sota on korostettua futurismia.<\/p>\n<p>Futuristit esittiv\u00e4t ajatuksensa manifestien avulla<\/p>\n<p><strong>1911<\/strong> Futuristien teatterin manifesti.<\/p>\n<p><strong>1913<\/strong> Varietee-teatterin manifesti.<\/p>\n<p><strong>1915<\/strong> Synteettisen teatterin manifesti.<\/p>\n<p><strong>1915<\/strong> Futuristisen skenografian manifesti.<\/p>\n<p>Italian futuristien t\u00e4rkeimm\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4t olivat \u201dsintesi\u201d, eritt\u00e4in lyhyit\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4, jotkut vain minuutin kestoisia, monet paljon pidempi\u00e4. Synteettisess\u00e4 draamassa asiat ja ideat oli tiivistetty pienimp\u00e4\u00e4n mahdolliseen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n sanoja, futurismin ihanteiden mukaan n\u00e4ytelmien tuli olla nopeita ja tiiviit\u00e4, kuten julistettiin \u201dSynteettisen teatterin manifestissa\u201d. \u201dVarietee-teatterin manifestissa\u201d vuonna 1913 oli jo tuotu ilmi varieteen, y\u00f6kerho-show\u2019n, sirkuksen ja music hall\u2019in tiiviys. Ilmeisin ja raa\u2019in muoto tiivist\u00e4misest\u00e4 oli olemassa olevien draamojen survominen olennaiseen, esim. koko Shakespeare yhdess\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4.<\/p>\n<p>\u201dSynteettisen teatterin manifesti\u201d vaati ennen kaikkea itse el\u00e4m\u00e4n tiivist\u00e4mist\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n muotoon, \u201dkohtausten junista, kahviloista ja asemilta mieleen filmin\u00e4 tallettamien eleiden, sanojen, \u00e4\u00e4nien ja valojen sinfoniaa.\u201d Futuristinen teatteri torjui traditionaaliset muodot, niin esitt\u00e4miskonventioiden, n\u00e4ytelm\u00e4n rakenteen, henkil\u00f6imisen, kuin ennen kaikkea logiikan kannalta. Yleis\u00f6n ei en\u00e4\u00e4 tarvinnut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikkia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisen toiminnan syit\u00e4 ja seurauksia.\u201dTraditionaalisen teatterin&#8230;analyyttisen, pedanttisen psykologisen, selitt\u00e4v\u00e4n, suodatetun, pikkutarkan ja staattisen otteen sijaan Synteettinen teatteri siirtyi poisp\u00e4in informaatiosta ja logiikasta kohti suoraa aistimellista vaikutusta.\u201d Kirby n\u00e4kee t\u00e4ss\u00e4 vaikutuksen Artaudiin, joka my\u00f6hemmin puhuu \u201dhermostollisen energian synteettisest\u00e4 ilmaisusta, joka saa aikaan erityisen todellisuuden, joka hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 hermostoon v\u00e4kivaltaisesti \u201d (Kirby 1986, 41\u201343.)<\/p>\n<h3>Futuristinen skenografia<\/h3>\n<p>Italian futuristien ensimm\u00e4inen teatterimanifesti vuonna 1911 oli vaatinut koneen valtaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 teatterissa koneen ihannointi n\u00e4kyi monissa muodoissa, lavastus kehittyi kone-estetiikan suuntaan, koneen tempo ja mekaaninen rytmi oli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6liikkeen perustana, \u201dmy\u00f6s ihminen muuttui robotiksi s\u00e4hk\u00f6n valomaailmassa\u201d. Eri puolilla Eurooppaa futurismin vaikutus n\u00e4kyi mekaanisina baletteina, konetansseina ja mm. Meyerholdin biomekaniikassa. (Bergman 1966, 363) Teatro del Colore, futuristinen \u201dkromodraama\u201d, valaistustekniikan kaikkia keinoja hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4, liikkuva ja abstrakti v\u00e4rimusiikki, vastasi Prampolinin vuonna\u00a01915 manifestin \u201dFuturistinen skenografia\u201d vaatimukseen uudistetusta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4, jossa maalatun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan korvaa dynaaminen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6arkkitehtuuri.<\/p>\n<blockquote><p>Lavastus ei en\u00e4\u00e4 ole maalattu taustafondi, vaan v\u00e4rit\u00f6n s\u00e4hk\u00f6mekaaninen arkkitehtuuri, jota el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4t voimallisesti valonl\u00e4hteen v\u00e4rilliset purkaukset, jotka on tuotettu s\u00e4hk\u00f6isten heijastimien moniv\u00e4risill\u00e4 lasiruuduilla, sovitettu ja koordinoitu analogisesti jokaisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tapahtuman psyyken kanssa (Kirby 1986, 205).<\/p><\/blockquote>\n<p>N\u00e4iden valokiilojen s\u00e4teily ja v\u00e4rivalojen kent\u00e4t saavat\u00a0aikaan dynaamisia yhdistelmi\u00e4, jatkuvaa sulautumista, valon ja varjon kohtaamista.<\/p>\n<h3>Valaiseva n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/h3>\n<p>Valaistun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n sijaan haluttiin kehitt\u00e4\u00e4 valaiseva n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, \u201dvaloilmaisua joka s\u00e4teilee teatterillisen toiminnan vaatimia v\u00e4rej\u00e4 koko tunteen voimallaan.\u201d Valaisevan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tekninen toteutus tapahtuu \u201ds\u00e4hk\u00f6kemiallisilla v\u00e4reill\u00e4\u201d \u2013 kaasuseosten ja loisteaineiden eriv\u00e4risill\u00e4 yhdistelmill\u00e4, fluoresoivilla v\u00e4riaineilla, ultraviolettiputkilla. Loisteputkia asennetaan halutulla tavalla j\u00e4rjestettyn\u00e4 \u201dscenodynaamiseen arkkitehtuuriin\u201d.<\/p>\n<p>Lopulta n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4, sen paremmin kuin ylimarionettiakaan ei tarvita. N\u00e4yttelij\u00e4n teht\u00e4v\u00e4t korvaavat \u201dvaloas\u00e4teilev\u00e4, dynaaminen arkkitehtuuri ja kromaattiset valohehkut\u201d, traagisesti tai mielihyv\u00e4\u00e4 her\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti nousevat kaasupurkaukset, jotka \u201dher\u00e4tt\u00e4v\u00e4t uusia aistimuksia ja tunnearvoja katsojissa\u201d. V\u00e4r\u00e4htely, valohehkuiset (s\u00e4hk\u00f6virran ja v\u00e4rillisten kaasujen synnytt\u00e4m\u00e4t) n\u00e4yttelij\u00e4-kaasut liikehtiv\u00e4t dynaamisesti, vihelt\u00e4v\u00e4t kime\u00e4sti ja p\u00e4\u00e4stelev\u00e4t muita outoja \u00e4\u00e4ni\u00e4. Ne pystyv\u00e4t hyvin tulkitsemaan ep\u00e4tavallisia teatterillisia merkityksi\u00e4, ne t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t katsojat ilolla ja kauhulla. Manifesteilleen tyypilliseen tapaansa futuristit pyrkiv\u00e4t sanomaan viimeisen sanan uudistuksissa, niin my\u00f6s Prampolini innostuu manifestissaan ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n komeasti Craigin vallankumouksellisina pidetyt ajatukset yli-marionetista.<\/p>\n<p>My\u00f6s Mauro Montalti kehitteli omaa valoteatteriaan <em>Electric-Vibrating-Luminous<\/em> -kirjoituksessaan vuonna 1920. Montaltin mukaan valoteatteri v\u00e4litt\u00e4\u00e4 omilla keinoillaan koko dramaattisen konseptin, se pyrkii olemaan taidelaji, joka saavutettuaan tekniset valmiudet pystyy luomaan draamoja, musikaalisia sinfonioita, symbolisia tansseja jne., valoa s\u00e4teilevien, esteettisten ja kirkkaiden v\u00e4r\u00e4htelyjen avulla. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Montaltin teatteri tarkoitti mustan laatikkomaisen huoneen takasein\u00e4n peitt\u00e4v\u00e4n valokennoston tuhansien eriv\u00e4risten lamppujen syttymist\u00e4 eri yhdistelmiss\u00e4.<\/p>\n<h3>Aktiivinen valo<\/h3>\n<p>Valon teht\u00e4v\u00e4 ei ole tunnelman, symbolisen tarkoituksen tai paikan k\u00e4sityksen tuottaminen, valon tuli olla autonominen, aktiivinen elementti futuristien teatterissa. Voidaan olettaa Prampolinin saaneen vaikutteita Craigin ajatuksista, joista oli jo pitk\u00e4\u00e4n voitu lukea Craigin julkaistessa Italiassa <em>The Mask<\/em> -lehte\u00e4\u00e4n. Manifestissaan Prampolini tyrm\u00e4\u00e4 Euroopan teatterin uudistajien toiminnan eri puolilla viattoman naivina (Dresa ja Rouch\u00e9) tai pahoinvointia aiheuttavan klassisena (Meyerhold ja Stanislavski); Appia, Erler, Fuchs ja Reinhardt ovat suunnanneet uudistuksensa ahkeraan pikkutarkkuuteen enemm\u00e4nkin kuin tulkinnalliseen uudistukseen, vain Granville Barker ja Craig h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n ovat saaneet aikaan joitain rajallisia uudistuksia ja objektiivisia synteesej\u00e4 (Kirby 1986, 204.)<\/p>\n<p><em>Mask<\/em>\u2019in kahdessa numerossa vuonna 1908 julkaistussa artikkelissaan The Artist of the Theatre of the Future Craig oli ylist\u00e4nyt liikett\u00e4 kaiken alkuna. Kirby olettaa Craigin kirjoitusten vaikuttaneen paitsi futuristien skenografiaan, my\u00f6s koko liikkeen taustalla esim. Marinettin futuristiseen manifestiin vuonna 1909 (Kirby 1986, 75.) Futuristien v\u00e4riteatterin syntyyn vaikutti my\u00f6s vuosisadan vaihteessa pinnalla ollut kiinnostus v\u00e4rimusiikkiin.<\/p>\n<h3>Toteutuneet teokset<\/h3>\n<p>Futuristien suunnitelmista suuri osa j\u00e4i manifestien tasolle, harvat ajatuksista toteutuivat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Silti heid\u00e4n ajatustensa merkitt\u00e4vyytt\u00e4 uudistusten vauhdittajana ei voida v\u00e4heksy\u00e4. Esim Balla\u2019n fondilavastus vuodelta 1914, jonka sis\u00e4lt\u00f6 viittaa vain itseens\u00e4, kumoaa kerralla fondin perinteisen merkityssis\u00e4ll\u00f6n. Sivukatteisiin ja tausta-fondiin oli maalattu suurin kirjaimin vain \u201dTipografia\u201d, viittaus n\u00e4ytelm\u00e4n nimeen (Kirby 1986, 74.) Lavastuksen teht\u00e4v\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut tapahtumapaikan illuusion luominen.<\/p>\n<p>Vaikka manifesteissa julistettiin pyrkimyst\u00e4 eroon maalatuista fondeista, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ne muodostivat futuristien esitysten tyypillisimm\u00e4t lavasteet lis\u00e4ttyn\u00e4 muutamilla huonekaluilla ja tarpeistolla. Futuristien n\u00e4ytelmi\u00e4 esitettiin pienten ryhmien kiertueilla Italian kaupungeissa, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n syist\u00e4 vaativat plastiset kappaleet ja valolaitteet olivat vain harvinainen poikkeus. Taustakankaiden aiheet olivat kubististyylisi\u00e4 sommitelmia suuressa koossa, joissa vain harvoin yritettiin v\u00e4litt\u00e4\u00e4 liikkeen ideaa. Futuristisessa maalaustaiteessa oli olennaista liikkeen v\u00e4litt\u00e4minen ajan jatkumossa, kun kubismissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n useita yht\u00e4aikaisia n\u00e4k\u00f6kulmia.<\/p>\n<h3>Giacomo Balla <em>Feu d\u2019Artifice<\/em><\/h3>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-79 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1024\" height=\"821\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/ilotulitus-1915.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-1483\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/ilotulitus-1915.jpg 1024w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/ilotulitus-1915-800x641.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1024px) 100vw, 1024px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-1483'>\n\t\t\t\tGiacomo Balla, Fuori d&#8217;artificio v\u00e4rikuva [Brockett, Oscar, Mitchell, Margaret, Hardberger, Linda: Making the Scene, Tobin Theatre Arts Fund, Texas, s. 146]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Skenografian ja valaistuksen kannalta futuristien t\u00e4rkeimpi\u00e4 esityksi\u00e4 oli vuonna 1917 Giacomo Ballan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepano Stravinskin s\u00e4vellykseen <em>Ilotulitus (Feu d\u2019Artifice)<\/em>. Teos oli paras sovellutus v\u00e4rimusiikista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, jopa kolmiulotteisena, toisin kuin Rimingtonen esitykset (Bergman 1977, 318.) Esitys tehtiin Djagilevin Ballet Russe\u2019lle Rooman Constanzi teatteriin, Djagilev toimi tuottajana ja joidenkin tietojen mukaan my\u00f6s valosuunnnittelijana. T\u00e4ysin ei-esitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 (non-representational) esityksess\u00e4 ei ollut sanoja tai n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, vaan se perustui valoon. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 oli kolmiulotteisia, ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 prismanmuotoisia puukappaleita, jotka oli verhoiltu kankaalla ja maalattu, osa moniv\u00e4risill\u00e4 siksak-kuvioilla ja viivoilla. Pienemm\u00e4t, l\u00e4pikuultavasta kankaasta tehdyt kappaleet voitiin valaista sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tausta oli musta. Voidakseen n\u00e4hd\u00e4 ja kuulla esityksen aikana n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, Balla rakensi v\u00e4liaikaisen valop\u00f6yd\u00e4n kuiskaajankoppiin, josta h\u00e4n ajoi valot.<\/p>\n<p>Ballan muistiinpanoista on p\u00e4\u00e4telty esityksess\u00e4 olleen 49 erilaista valotilannetta, joista jotkut toistuivat. Esitys kesti viisi minuuttia, siis keskim\u00e4\u00e4rin joka viides sekunti tapahtui valomuutos. Eri kappaleiden valaisu ulkoap\u00e4in eri suunnista, sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in valaisu, mustan taustan valaisu punaisella ja n\u00e4iden eri kombinaatiot, sek\u00e4 varjojen projisointi olivat mahdollisia. My\u00f6s katsomo oli valaistu tai pimennetty tilanteesta riippuen (Kirby 1986, 80\u201385.)<\/p>\n<h3>Prampolini: <em>Santa Velocit\u00e0<\/em><\/h3>\n<p>Vuonna 1928 Prampolini teki esityksen <em>Pyh\u00e4 Vauhti (Santa Velocit\u00e0<\/em>),joka perustui valoon ja musiikkiin ilman n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 tai tarinaa. Neutraalia lavastusta muuttivat liikkuvat ja v\u00e4rilliset vaihtuvat valot. Futuristisen lavastuksen idea oli kineettisyydess\u00e4, kun traditionaalinen lavastus staattisuudessaan on ristiriidassa itse n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tapahtumien dynamiikan kanssa. Prampolinin suunnitelma Magneettinen tetteri ei koskaan toteutunut muuta kuin Pariisissa vuonna 1925 pidetyss\u00e4 kansainv\u00e4lisess\u00e4 n\u00e4yttelyss\u00e4 pienoismallina, mutta siin\u00e4 oli tarkoitus liikutella erikokoisia ja muotoisia plastisia kappaleita, jotka nousisivat hisseill\u00e4, vierisiv\u00e4t, k\u00e4\u00e4ntyilisiv\u00e4t itse n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilassa, eik\u00e4 kuten lavastus yleens\u00e4 \u2013 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n per\u00e4ll\u00e4. Kirbyn mukaan Prampolinin suunnitelmat kuitenkin osoittavat ett\u00e4 proscenium oli tarkoitus s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4, esityst\u00e4 katsottaisiin kurkistusluukkun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tapaan, vaikka Futuristic Scenic Atmosphere -manifestissa h\u00e4n oli puhunut erillisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n poistamisesta.<\/p>\n<p>Tilan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llist\u00e4 luonnetta muuttaa kappaleiden liikkeen lis\u00e4ksi v\u00e4rillinen valo. Valon \u201dteht\u00e4v\u00e4 on antaa ymp\u00e4rist\u00f6lle tai lavastukselle henkinen el\u00e4m\u00e4, mitaten aikaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisess\u00e4 tilassa. T\u00e4m\u00e4 kromaattinen tikapuu toteutetaan projisointilaitteiden, taittumisen ja diffuusion avulla.\u201d Esityksess\u00e4 plastiset massat ja valo toimivat esiintyjin\u00e4, ihmisi\u00e4 siin\u00e4 ei ollut. Kirbyn mielest\u00e4 Prampolinin suunnitelmalla on selv\u00e4 yht\u00e4l\u00e4isyys Craigin Scene\u2019n kanssa vuodelta 1908 (Kirby 1986, 86\u201389.) Prampolinin suunnitelma muistuttaa my\u00f6s samaan aikaan Neuvostoliitossa toteutettuja konstruktivistisia lavastuksia. Popovan n\u00e4yttelemiskone Meyerholdin teatterissa ei kuitenkaan vallannut koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aluetta, vaan j\u00e4tti n\u00e4yttelij\u00f6iden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n suuren etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6alueen.<\/p>\n<h3>Totaalinen teatteri<\/h3>\n<p>Marinettin Totaalisen Teatterin suunnitelma, joka julkaistiin vuonna 1933, tiivisti futuristien teoreettiset k\u00e4sitykset teatteritilasta. Dynaamisuus, simultaanisuus ja eri taidelajien yhdistyminen esityksiss\u00e4 ja hajautettu tilaratkaisu olivat futuristisen teatterin perusajatuksia. Marinettin suunnitelma, kuten monet muut modernit teatteritilat, keskittyi yleis\u00f6-esiintyj\u00e4suhteen uudistamiseen sekoittamalla esiintymis- ja katsomoalueet. Totaalinen teatteri koostui py\u00f6re\u00e4st\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilasta, jota katsomo ymp\u00e4r\u00f6i, yhdest\u00e4toista pienemm\u00e4st\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4 ymp\u00e4ri tilaa ja koko py\u00f6re\u00e4\u00e4 katsomoa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilasta. Katsojat istuisivat py\u00f6riviss\u00e4 tuoleissa, kupolin seinill\u00e4 n\u00e4ytett\u00e4isiin filmej\u00e4, TV-kuvia, runoja ja maalauksia projisointeina. Tila soveltuisi niin musiikin kuin hajujenkin sis\u00e4llytt\u00e4miseen teatteriesitykseen. Katsojien otaksuttiin osallistuvan esityksiin tavalliseen tapaansa heittelem\u00e4ll\u00e4 tavaroita ja keskeytyksill\u00e4 (Kirby 1986, 89\u201390.) Suunnitelma muistuttaa oleellisilta osiltaan Walter Gropiuksen Totaalisen Teatterin arkkitehtuuria vuodelta 1926 (Izenour 1977, 95).<\/p>\n<h2>Ven\u00e4j\u00e4n futurismi<\/h2>\n<ul>\n<li>Ven\u00e4l\u00e4inen futurismi alkoi maalaustaiteessa vuonna 1910. Kubofuturisteja olivat esim. Larionov, Goncharova, Malevits ja Tatlin.<\/li>\n<li>Vuonna 1912 runoilija Hlebnikov julisti kirjallisuuden seuraavan m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti maalaustaiteen jalanj\u00e4ljiss\u00e4.<\/li>\n<li>Vuonna 1913 Majakovski julisti, ett\u00e4 muiden taiteiden alueilla tapahtunut kehitys oli ulotettava my\u00f6s teatteriin.<\/li>\n<li>Hein\u00e4kuussa 1913 julistivat runoilija Krutsenych, Malevivits ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Matjusin manifestissaan aikomuksensa perustaa futuristinen teatteri, jossa esitett\u00e4isiin mm. Majakovskin ja Hlebnikovin n\u00e4ytelmi\u00e4.<\/li>\n<li>Vuoden 1913 lopulla futuristit aloittivat lyhytaikaiseksi j\u00e4\u00e4v\u00e4n teatterikokeilun samassa Pietarin Luna Park -teatterissa, jossa Vera Komissarjevskajan teatteri Meyerholdin ohjauksessa oli toiminut.<\/li>\n<li>Teatterissa esitettiin kaksi suurta huomiota ja skandaalink\u00e4ry\u00e4 osakseen saanutta esityst\u00e4: Krutsenychin ooppera <em>Voitto auringosta<\/em>, jonka s\u00e4velsi Matjusin ja lavasti Malevits, sek\u00e4 Majakovskin n\u00e4ytelm\u00e4, jota kutsuttiin nimell\u00e4 <em>Vladimir Majakovski<\/em> (Bergman 1966, 366.)<\/li>\n<\/ul>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-79 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1024\" height=\"706\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/voittoauringosta1.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-1479\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/voittoauringosta1.jpg 1024w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/voittoauringosta1-800x552.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1024px) 100vw, 1024px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-1479'>\n\t\t\t\tMalevitshin lavastus Voitto auringosta -oopperaan. Kohtaus Auringonkantajat. Lavastuksen ja pukujen v\u00e4rit muutettiin v\u00e4rivalon avulla. Performanssiryhm\u00e4t Homo $ ja Jack Helen Brut tekiv\u00e4t esityksest\u00e4 rekonstruktion 1987. [Anja Salmela]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1024\" height=\"628\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/voittoauringosta2.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-1480\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/voittoauringosta2.jpg 1024w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/voittoauringosta2-800x491.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1024px) 100vw, 1024px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-1480'>\n\t\t\t\tMalevitshin lavastus Voitto auringosta -oopperaan. Kohtaus Auringonkantajat. Lavastuksen ja pukujen v\u00e4rit muutettiin v\u00e4rivalon avulla. Performanssiryhm\u00e4t Homo $ ja Jack Helen Brut tekiv\u00e4t esityksest\u00e4 rekonstruktion 1987. [Anja Salmela]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Voitto auringosta<\/h3>\n<blockquote><p>Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa moderni konekulttuuri valtasi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja loi suureksi osaksi abstraktin esityksen, jossa viljeltiin akustista ja visuaalista liikerytmi\u00e4 (Bergman 1966, 367).<\/p><\/blockquote>\n<p>Futuristien voimann\u00e4ytt\u00f6 oli uuden, koneiden ja voiman aikakauden ylistys, jossa pelkurit ja pikkuporvarit joutuvat v\u00e4istym\u00e4\u00e4n kehityksen tielt\u00e4. Osa lauluista esitettiin futuristien keksim\u00e4ll\u00e4 zaum-kielell\u00e4, puhe oli foneettisesti rakennettua ja omalaatuisella rytmisell\u00e4 korostuksella esitetty\u00e4.<\/p>\n<p>Lavastukseltaan ja puvustukseltaan esitys oli suurisuuntainen. Kussakin kohtauksessa oli yksi tai useampi Malevivitsin maalaama kubistis-futuristinen taustakangas, joissa on my\u00f6s jo n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 suprematistisia aiheita. Puvut oli tehty maalatusta pahvista ja ne korostivat abstrakteja muotoja, robottimaisuutta ja konemaista liikehdint\u00e4\u00e4. Jotkut puvuista olivat ihmist\u00e4 suurempia, niin ett\u00e4 esiintyj\u00e4n p\u00e4\u00e4 oli puvun hartioiden kohdalla. Imatralla ja Helsingiss\u00e4 vuonna 1988 tehty rekonstruktioesitys osoitti, kuten alkuper\u00e4isesityskin, ett\u00e4 laulu\u00e4\u00e4nen kuuluminen puvuista oli hankalaa, samoin kuin esiintyj\u00e4n liikkuminen ja n\u00e4keminen.<\/p>\n<h3>Villit valot<\/h3>\n<p>Esityksen valoista tiedet\u00e4\u00e4n ett\u00e4 Luna Park -teatterissa oli uusi valonohjausj\u00e4rjestelm\u00e4, joka mahdollisti valojen ajamisen keskitetysti; jokainen valonheitin ei tarvinnut k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4kseen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6miest\u00e4. Valoilla pyrittiin rikkomaan perinteist\u00e4 esitystraditiota, niit\u00e4 heiluteltiin v\u00e4lill\u00e4 villisti, ja my\u00f6s sokaistiin yleis\u00f6\u00e4. V\u00e4rillist\u00e4 valoa ja ilmeisesti sivuvaloja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 lavastuksista ja puvuista korostettiin ja h\u00e4ivytettiin geometrisia v\u00e4rialueita, jolla pyrittiin kineettisen vaikutelman aikaansaamiseen. Esiintyjist\u00e4 valaistiin v\u00e4lill\u00e4 vain jokin irrallinen ruumiinosa. Valon teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli luoda oma panoksensa abstraktiin visuaaliseen sommitteluun. Kruchenyk sanoi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6efekteist\u00e4:<\/p>\n<blockquote><p>Ne olivat sellaiset kuin odotin ja toivoin. Heittimist\u00e4 tuli sokaiseva valo. Lavastus oli tehty suurista pinnoista \u2013 kolmioita, ympyr\u00f6it\u00e4, koneiden kappaleita. N\u00e4yttelij\u00f6iden maskit muistuttivat moderneja kaasunaamareita..<\/p><\/blockquote>\n<p>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli kapea reliefin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Pahvipuvut rajoittivat liikkumista ja siksi esiintyj\u00e4t liikehtiv\u00e4t nukkemaisesti.<\/p>\n<blockquote><p>Hahmot oli rikottu visuaalisesti valokiilojen avulla, niin ett\u00e4 joko k\u00e4det, jalat tai torso puuttuivat, tai ne oli jopa t\u00e4ydellisesti hajotettu (Goldberg 1988, 37.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Esitys her\u00e4tti valtavasti huomiota, paheksuntaa ja ihailua. Vuonna 1987 suomalaiset performanssiryhm\u00e4t Homo $ ja Jack Helen Brut tekiv\u00e4t esityksest\u00e4 rekonstruktion perusteelliseen tutkimusty\u00f6n pohjautuen. Skenografian rekonstruktiosta vastasi Satu Kiljunen, valosuunnittelusta Tarja Ervasti.<\/p>\n<h3>N\u00e4ytelm\u00e4 <em>Vladimir Majakovski<\/em><\/h3>\n<p>Majakovskin tragedia oli monodraama, jossa kirjailija itse esiintyi p\u00e4\u00e4roolissa. My\u00f6s Majakovskin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 oli voimakas vallankumouksellinen sanoma. Monologeista ja marionettimaisten esiintyjien kohtauksista koostuvassa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 k\u00e4ytettiin kahta taustakangasta, joista yhdess\u00e4 oli asymmetrisi\u00e4 esinemontaaseja, laikkuja ja kirjaimia mustalla taustalla, toisessa hullunmyllyn\u00e4 suurkaupungin katuviidakko, yhteen kasvaneita taloja, kylttej\u00e4, lyhtyj\u00e4 ja puhelinpylv\u00e4it\u00e4 (Bergman 1966, 367.)<\/p>\n<p>Ven\u00e4l\u00e4isten kubofuturististen taiteilijoiden lavastuksia k\u00e4ytettiin my\u00f6s tavanomaisemman teatterin piiriss\u00e4. Aleksandra Exterin toimi lavastajana Tairovin Kamariteatterissa, Larionov ja Gontsharova tekiv\u00e4t lavastuksia Diaghilevin Ven\u00e4l\u00e4iselle baletille. Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 futuristien taide kehittyi jatkuvasti yhteiskunnallisempaan suuntaan, ja vallankumouksen tapahduttua kehitys jatkui konstruktivistisena taiteena.<\/p>\n<h3>L\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Bergman, G\u00f6sta M. 1977.\u00a0 <em>Lighting in the Theatre<\/em>. Uppsala: <span class=\"st\">Almqvist &amp; Wiksell<\/span>.<\/p>\n<p>Bergman, G\u00f6sta M. 1966. <em>Den moderna teaterns\u00a0genombrott.<\/em> Tukholma: Albert Bonniers f\u00f6rlag.<\/p>\n<p>Goldberg, RoseLee. 1988. <em>Performance Art: From futurism to the present.<\/em> New York: Harry N. Abrams Inc. Publishers.<\/p>\n<p>Izenour, George. 1977. <em>Theater Design.<\/em> New Haven: Yale University Press.<\/p>\n<p>Kirby, Michael. 1986. <em>Futurist\u00a0performance.<\/em> New York: PAJ Publications.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Vuosisadan alku ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa oli nopean teknisen kehityksen aikaa. Uudet keksinn\u00f6t, koneet ja liikennev\u00e4lineet, s\u00e4hk\u00f6istyminen ja tietoliikenteen kehityksen aiheuttama kansainv\u00e4listyminen heijastuivat taiteessa ennen kaikkea futuristisessa liikkeess\u00e4. Sek\u00e4 Italiassa ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 kubismi vaikutti futurismin syntyyn. Futuristien toiminta tapahtui niin kirjallisuuden, kuvataiteen, teatterin kuin muidenkin taiteiden alueilla. Uusia l\u00e4hestymistapoja etsiess\u00e4\u00e4n futuristit loivat pohjan uudenlaiselle taiteidenv\u00e4lisyydelle, joka [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[6],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/79"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=79"}],"version-history":[{"count":30,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/79\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2112,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/79\/revisions\/2112"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=79"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=79"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=79"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}