{"id":98,"date":"2015-03-20T14:25:50","date_gmt":"2015-03-20T12:25:50","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/?p=98"},"modified":"2024-09-25T11:52:17","modified_gmt":"2024-09-25T09:52:17","slug":"6-3-reinhardt-uusien-virtausten-kameleontti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/6-3-reinhardt-uusien-virtausten-kameleontti\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">6.3<\/div> Reinhardt, uusien virtausten kameleontti"},"content":{"rendered":"<p>Max Reinhardt (1873\u20131943) oli 1900-luvun alun merkitt\u00e4vimpi\u00e4 ja tuotteliaimpia teatterimiehi\u00e4. H\u00e4n oli lahjakas tuottaja-ohjaaja, haasteisiin tarttuva promoottori, joka kokeili k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 teoreetikkojen, kuten Appian ja Craigin, muotoilemia ajatuksia. H\u00e4n pystyi uudistumaan ja muuntautumaan eri tyylilajeihin: naturalismista viitteelliseen ja ekspressionistiseen ilmaisuun. H\u00e4n k\u00e4ytti my\u00f6s valoa kunkin produktion idean mukaisesti varioiden.<\/p>\n<p>Reinhardt unelmoi teatterista massoille ja toteutti lukuisia esityksi\u00e4 useille tuhansille katsojille. H\u00e4nen tuottamansa esitykset asettivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikan ja valaistuksen k\u00e4yt\u00f6lle uudenlaisen mittapuun ja vaatimustason. Reinhardtin uralla oli kokonaisuutena t\u00e4rke\u00e4 merkitys toisen maailmansodan j\u00e4lkeen tapahtuneelle teatterivalaistuksen keinojen kehittymiselle, teattereiden yleisen teknisen tason nousulle ja investoinneille my\u00f6s valaistuksen sektorilla.<\/p>\n<h3>N\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4 teatterin yksinvaltiaaksi<\/h3>\n<p>Reinhardt aloitti teatteriuransa n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 kotimaassaan It\u00e4vallassa, mutta tuli parikymmenvuotiaana n\u00e4yttelij\u00e4ksi naturalistisen ohjaajan Otto Brahmin johtamaan Deutches Theateriin Berliiniin. Yhdess\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4kollegoidensa kanssa h\u00e4n perusti <em>Schall und Rauch<\/em> -kabareen, jossa parodioitiin korkeakirjallista draamaa vastapainoksi naturalistisen teatterin jokailtaisille r\u00e4\u00e4syille, mudalle ja hapankaalin sy\u00f6nnille. Se oli ensimm\u00e4isi\u00e4 Berliinin kevyen, korkealentoisen viihteen esityspaikkoja, jossa esitettiin uuden runouden lis\u00e4ksi my\u00f6s yksin\u00e4yt\u00f6ksisi\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4. Menestyksen innoittamana Reinhardt kumppaneineen perusti oman pienen teatterin. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 uudistettiin teknisesti ja avattiin nimell\u00e4 Kleines Theater, Pikkuteatteri. H\u00e4nen toimintansa laajeni nopeasti ja pian h\u00e4n omisti ja johti yhdess\u00e4 ekonomistiveljens\u00e4 kanssa useita teattereita.<\/p>\n<p>Reinhardt ohjasi menestyksekk\u00e4\u00e4sti niin n\u00e4ytelmi\u00e4, oopperaa, balettia kuin filmej\u00e4kin. H\u00e4n onnistui soveltamaan tyylittelypyrkimykset, haasteellisen uutta draamaa ja klassikkoja sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n ohjelmiston sek\u00e4 uudet tekniset keinot suurta yleis\u00f6\u00e4 kiinnostavasti ja viel\u00e4p\u00e4 taloudellisesti kannattavasti.<\/p>\n<p>Vuodesta 1905 alkaen vuoteen 1920 asti Reinhardt hallitsi Berliinin teatteriel\u00e4m\u00e4\u00e4 miltei yksinvaltaisesti. Ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen aikalaiset, etenkin ekspressionistit, arvostelivat h\u00e4nt\u00e4 massayleis\u00f6lle suunnatun kevyen ohjelmiston suosimisesta uuden ekspressionistisen draaman j\u00e4\u00e4dess\u00e4 marginaaliin \u2013 tosin h\u00e4n otti teattereidensa ohjelmistoon my\u00f6s ekspressionistien n\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-98 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"800\" height=\"1103\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/071.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-669\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/071.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/071-580x800.jpg 580w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/071-743x1024.jpg 743w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-669'>\n\t\t\t\tAiskhyloksen Orestes Circus Schumannissa v. 1911. [Bergman Lighting in the Theatre, s. 344]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Reinhardt otti nopeasti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kehittyv\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6- ja valaistustekniikan keksinn\u00f6t. H\u00e4n hy\u00f6dynsi tehokkaasti py\u00f6r\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4, py\u00f6r\u00f6horisonttia, kalkkivaloja ja hiilikaarilamppuja sek\u00e4 s\u00e4hk\u00f6valaistuksen mukanaan tuomia mahdollisuuksia. H\u00e4n rakennutti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n p\u00e4\u00e4lle valoansaita suuria valonheittimi\u00e4 varten. Voimakkaiden, kohdistavien valonheittimien rytmitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvasta puhuttiin \u201dReinhardtin spottivalaistustyylin\u00e4\u201d.<\/p>\n<p>Vuonna 1896 Saksassa otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Karl Lautenshl\u00e4gerin kehitt\u00e4m\u00e4 py\u00f6r\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Mariano Fortunyn keksim\u00e4st\u00e4 kupolihorisontista luovuttiin ja kehitettiin 1900-luvun alussa korkea py\u00f6r\u00f6horisontti, joka on nykyisin tavallinen suurten teatteritalojen vakiovarustus.<\/p>\n<h3>Reinhardtin merkityksest\u00e4<\/h3>\n<p>Reinhardt oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tuottelias, Deutsces Theaterin alkuaikoina h\u00e4n ohjasi itse uuden ensi-illan miltei kuukausittain. H\u00e4nen ohjauksillaan oli laajoja kiertueita, aluksi It\u00e4valta-Unkarissa ja muualla Saksassa, my\u00f6hemmin my\u00f6s Englannissa ja Yhdysvalloissa.<\/p>\n<p>1920-luvulta alkaen h\u00e4nen ty\u00f6skentelyns\u00e4 p\u00e4\u00e4paino siirtyi Salzburgiin, It\u00e4valtaan ja musiikkidraamaan. Salzburgissa yksi toiminnan painopisteist\u00e4 oli Max Reinhardt -seminaari, opinahjo, jossa oli keskeist\u00e4 mm. ohjauksen ja valaistuksen suunnittelun koulutus. Esimerkiksi suomalainen Glory Lepp\u00e4nen opiskeli 1930-luvulla Max Reinhardt -seminaarissa. 1930-luvun loppupuolella Reinhardt muutti natseja pakoon Yhdysvaltoihin, vaikuttaen mm. Hollywoodissa. H\u00e4n kuoli New Yorkissa ennen toisen maailmansodan loppua.<\/p>\n<p>Reinhardtin ohjaamia ja tuottamia esityksi\u00e4 n\u00e4htiin kaikissa Euroopan ja USA:n t\u00e4rkeimmiss\u00e4 metropoleissa. Suuret tuotannot olivat ennenkuulumattoman kalliita, toisaalta ne olivat my\u00f6s taloudellisia menestyksi\u00e4, joita esitettiin vuosikausia esimerkiksi Broadwaylla ja kiertueilla. Panostus teatteritekniikkaan ja valaistukseen muodosti t\u00e4rke\u00e4n osan h\u00e4nen maailmanlaajuista mainettaan. Reinhardtia j\u00e4ljiteltiin joka puolella.<\/p>\n<p>Monet uuteen teatteri-ilmaisuun t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t henkil\u00f6t pyrkiv\u00e4t Reinhardtin assistenteiksi ja vaikuttivat omalta osaltaan tyylitellyn ilmaisun ja teatteritekniikan uusien keinojen levi\u00e4miseen. Esimerkiksi lavastaja Robert Edmond Jones seurasi h\u00e4nen ty\u00f6skentely\u00e4\u00e4n vuoden ajan Deutches Theaterissa vuosina 1913\u20131914. Yhdysvaltoihin palattuaan h\u00e4n vaikutti modernin teatteri-ilmaisun amerikanvalloitukseen, yhdess\u00e4 Norman Bell Geddesin kanssa The New Stagecraft -liikkeess\u00e4.<\/p>\n<h3>El\u00e4m\u00e4kerta<\/h3>\n<p><strong>1890<\/strong> ensimm\u00e4isten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kokemusten yhteydess\u00e4 otti taiteilijanimeksi Reinhardt (syntyj\u00e4\u00e4n Goldmann).<\/p>\n<p><strong>1894\u20131901<\/strong> n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 Otto Brahmin johtamassa Deutsches Theaterissa Berliiniss\u00e4.<\/p>\n<p><strong>1901<\/strong> perusti kollegoiden kanssa kabareen Schall und Rauch (Melu ja savu).<\/p>\n<p><strong>1902<\/strong> sama ryhm\u00e4 perusti Kleines Theaterin.<\/p>\n<p><strong>1902<\/strong> ensimm\u00e4inen ohjaus <em>Salom\u00e9<\/em>, jossa \u201doli mielikuvituksella tehty\u00e4 kohdevalaistusta\u201d (Willet 1988, 37).<\/p>\n<p><strong>1903<\/strong> Reinhardtin tuottama ja Vallentinin ohjaama Gorkin <em>Pohjalla<\/em> oli taloudellinen menestys, loi pohjan haaveelle suuresta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4 pienen rinnalle.<\/p>\n<p><strong>1904<\/strong> avattiin 900-paikkainen Neues Theater, vanha Theater am Schiffbauerdamm remontoituna ja uudestaan nimettyn\u00e4. Teattereiden ohjelmistossa oli haasteellista uutta draamaa: Tolstoi, Wedekind, Strindberg, Wilde, Shaw, Schnitzler, Hoffmannstahl.<\/p>\n<p><strong>1905<\/strong> ohjaus Shakespearen <em>Kes\u00e4y\u00f6n unelmasta<\/em> vakiinnutti maineen totaalisen teatterin ohjaajana.<\/p>\n<p><strong>1905<\/strong> valittiin Otto Brahmin seuraajaksi Deutches Theaterin johtajana.<\/p>\n<p><strong>1906<\/strong> avasi Deutches Theaterin suuren n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n rinnalle pienen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n, Kammerspiele (kamarin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6), samoihin aikoihin luopui Kleines Theaterista ja Neues Theaterista. Avausn\u00e4ytelm\u00e4 Ibsenin <em>Kummittelijoita<\/em>, lavastajana vieraili Edvard Munch.<\/p>\n<p><strong>1910<\/strong> <em>Kuningas Oidipus<\/em>, ensimm\u00e4inen massayleis\u00f6lle toteutettu produktio (M\u00fcnchen Musikhalle 3000 katsojapaikkaa, Berliinin Cirkus Schumann 4500 katsojapaikkaa).<\/p>\n<p><strong>1911<\/strong> <em>Oresteia<\/em> vastaavissa tiloissa, <em>Oidipuksen<\/em> kiertue mm. Moskovassa ja Pietarissa.<\/p>\n<p><strong>1911<\/strong> <em>The Miracle<\/em> ensi-ilta Lontoon Olympiassa (sirkusareena 10 000 katsojalle), esityksi\u00e4 kuukauden ajan, my\u00f6hemmin kiertue Wieniss\u00e4 ja eri Saksan kaupungeissa.<\/p>\n<p><strong>1914<\/strong> suunnitelma 5000 hengen teatterista.<\/p>\n<p><strong>1914<\/strong> kymmenen Shakespearen n\u00e4ytelm\u00e4n sarja.<\/p>\n<p><strong>1912\u20131917<\/strong> Deutches Theaterissa Wedekindin, Lenzin ja Strindbergin n\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n<p><strong>1914\u20131918<\/strong> ohjasi Volksb\u00fchnell\u00e4 11 ensi-iltaa.<\/p>\n<p><strong>1917\u20131919<\/strong> Deutches Theaterin ohjelmistossa sarja nuorta saksalaista draamaa, mm. ekspressionistisia n\u00e4ytelmi\u00e4, joita voitiin esitt\u00e4\u00e4 kun sensuuri vapautui maailmansodan j\u00e4lkeen.<\/p>\n<p><strong>1919<\/strong> Grosses Schauspielhaus perustettiin Cirkus Schumannin remontoituun rakennukseen, Aiskhyloksen Oresteia avausn\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4.<\/p>\n<p><strong>1923<\/strong> l\u00e4htien Grosses Schauspielhausissa esitettiin ainoastaan kevyit\u00e4 operetteja ja revyit\u00e4 taloudellisten syiden takia.<\/p>\n<p><strong>1920<\/strong> Reinhardt, Hoffmanstahl ja Richard Strauss perustivat Salzburgin festivaalin, Reinhardtin ty\u00f6skentely painottui It\u00e4valtaan ja h\u00e4n luopui Berliinin teatterien johtajuudesta. Perusti ohjaajakoulun, Max Reinhardt -seminaarin.<\/p>\n<p><strong>1924<\/strong> alkaen toimi It\u00e4vallassa Theater in der Josefstadtissa ohjaten Schilleri\u00e4, Goldonia, Hofmannsthalia ja Strindbergi\u00e4.<\/p>\n<p><strong>1924<\/strong> New Yorkin <em>The Miracle <\/em>ensi-ilta Century Theaterissa, 300 esityst\u00e4 New Yorkissa ja Yhdysvaltain kiertue, joka kesti viisi vuotta.<\/p>\n<p><strong>1924<\/strong> palasi Berliiniin pelastamaan teattereitaan yli pahimman talouslaman, palasi Wieniin.<\/p>\n<p><strong>1938<\/strong> natsit liittiv\u00e4t It\u00e4vallan Saksaan, l\u00e4hti maanpakoon Yhdysvaltoihin.<\/p>\n<p><strong>1930-luvulla<\/strong> monet aikaisemmat suurtuotannot saivat uusintaensi-iltoja Lontoossa, New Yorkissa ja Hollywoodissa.<\/p>\n<p><strong>1943<\/strong> kuoli Yhdysvalloissa.<\/p>\n<h2>Kokonaisvaltainen ilmaisu<\/h2>\n<p>Reinhardt oli kiinnostunut n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ilmaisusta, jossa kiinnitettiin n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n lis\u00e4ksi erityist\u00e4 huomiota visuaalisiin keinoihin. Reinhardtilla oli aina k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n joukko Saksan parhaita n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 ja lavastajia. H\u00e4n kiinnitti huomiota esteettisesti miellytt\u00e4viin yksityiskohtiin niin lavastuksessa, valaistuksessa kuin puvustuksessakin, mutta kaiken tuli olla toiminnan kannalta motivoitua. Kaikki turha naturalistinen dekoraatio oli hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4. H\u00e4nen ilmaisuaan on luonnehdittu tyylitellyksi realismiksi ja impressionismiksi. Reinhardt oli merkitt\u00e4v\u00e4 vaikuttaja tiell\u00e4 naturalismista kohti ekspressionistien abstrakteja ja symbolisia lavastuksia (Patterson 1981, 34.)<\/p>\n<p>Totaalisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan ajatus kehittyi huippuunsa produktioissa, jossa koko teatteri (tai teatteriksi muutettu stadion) lavastettiin. Reinhardt ennakoi ymp\u00e4rist\u00f6nomaista lavastamista esimerkiksi <em>The Miracle<\/em> \u2013 n\u00e4ytelm\u00e4n toteutuksissa Lontoossa ja New Yorkissa, jossa koko milj\u00f6\u00f6 lavastettiin kirkoksi.<\/p>\n<p>Reinhardt vaikutti my\u00f6s teatteritilojen erilaistumiseen. H\u00e4n toimi niin kamarin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden alullepanijana kuin suurten massojen teatteritilojen ideoijana. Strindberg oli kirjoittanut intiimiteatterin ideasta jo <em>Neiti Julien<\/em> esipuheessa vuonna 1888, mutta Tukholman Intima Teatern avattiin vasta vuosi Reinhardtin Kammerspielen j\u00e4lkeen. Kammerspielen intiimiytt\u00e4 korosti ramppivalojen poistaminen ja lavan l\u00e4hent\u00e4minen yleis\u00f6\u00f6n rakentamalla sen eteen portaikko (Patterson 1981, 36.)<\/p>\n<p>Reinhardt rikkoi rampin ja toi toiminnan yleis\u00f6n keskuuteen joko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6sillan muodossa (esimerkiksi n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Sumur\u00fbn<\/em> 1908), tai sijoitti sis\u00e4\u00e4ntuloja tai yksitt\u00e4isi\u00e4 esiintyji\u00e4 katsojien joukkoon. Jo ennen sotaa h\u00e4nell\u00e4 oli unelma 5000 hengen teatterista, jossa katsomopaikat olisivat samanarvoisia areenan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ymp\u00e4rill\u00e4. Vuonna 1919 unelma toteutui, kun Cirkus Schumann muutettiin Reinhardtin ja arkkitehti Hans Poelzigin suunnitelman mukaan 3200 hengen teatteriksi, jossa hevosenkeng\u00e4n muotoinen katsomo ymp\u00e4r\u00f6i puolipy\u00f6re\u00e4\u00e4 areenan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4. Areenan takana oli leve\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukollinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Grosses Schauspielhaus osoittautui pettymykseksi, kun taloudellisissa paineissa lippuja haluttiin myyd\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n. V\u00e4hitellen areena t\u00e4ytettiin tuoleilla esitysten siirtyess\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon erist\u00e4m\u00e4lle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ja vuodesta 1923 sit\u00e4 k\u00e4ytettiin en\u00e4\u00e4 kevyiden operettien ja revyiden esityksiin (Patterson 1981, 37.)<\/p>\n<h3>Ohjausp\u00e4iv\u00e4kirjat<\/h3>\n<p>Reinhardt ty\u00f6skenteli j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti ja suunnitteli ohjauksen yksityiskohdat etuk\u00e4teen ohjauskirjoihinsa. H\u00e4n ty\u00f6skenteli tekstin her\u00e4tt\u00e4mien visuaalisten mielikuvien avulla, edeten kokonaisvisioon, jossa niin auditiiviset kuin visuaaliset tapahtumat oli tarkasti suunniteltu. Monet h\u00e4nen kirjaamistaan visioista liittyv\u00e4t valaistukseen ja sen luomaan tunnelmaan. Huolimatta tarkoista ennakkosuunnitelmista h\u00e4n oli hyv\u00e4 henkil\u00f6ohjaaja, joka osasi antaa tilaa prosessille ja n\u00e4yttelij\u00e4n omille ideoille (Willet 1988, 41.) H\u00e4n panosti n\u00e4yttelij\u00f6iden koulutukseen perustamalla Deutsches Theaterin yhteyteen oppilaskoulun.<\/p>\n<p>Ohjausprosessin aikanakin h\u00e4n piti assistenttiensa avustuksella tarkkoja ohjausp\u00e4\u00e4kirjoja (Regiebuch). T\u00e4h\u00e4n perustui mahdollisuus kiertueisiin assistenttien valvonnassa Euroopan eri teattereissa. Reinhardtin itse ohjaamista n\u00e4ytelmist\u00e4 tehtiin assistenttien ja ohjausp\u00e4\u00e4kirjojen avulla kopioita, niin ett\u00e4 h\u00e4nen ensi-iltojaan oli eri metropoleissa jopa viikon v\u00e4lein. Jo ennen 1. maailmansotaa, mutta varsinkin sen j\u00e4lkeen, Reinhardtin tuotanto alkoi olla liian massiivista pysy\u00e4kseen laadukkaana. H\u00e4nt\u00e4 arvosteltiin liiallisesta sievistelyst\u00e4 ja barokkisesta ry\u00f6pyttelyst\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6n vesittyess\u00e4. Monet suurelle yleis\u00f6lle ja kiertueille suunnatut n\u00e4ytelm\u00e4t olivat arvostelijoiden mielest\u00e4 puhdasta kitschi\u00e4 (Willet 1988, 39.)<\/p>\n<h3>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniset uudistukset<\/h3>\n<p>Saksassa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikka kehittyi valtavaa vauhtia vuosisadan ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosina, ja Reinhardt otti kaiken irti uusista keksinn\u00f6ist\u00e4. H\u00e4n oli innostunut py\u00f6r\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4, py\u00f6r\u00f6horisontista ja plastisesta lavastuksesta. Jo suunnitellessaan <em>Schall und Rauch<\/em> -kabareeta vuonna 1901 h\u00e4n kirjoitti tekniselle johtajalle:<\/p>\n<blockquote><p>Valolle on annettava kaikki mahdollisuudet, aika paljon v\u00e4ri\u00e4, my\u00f6s taikalyhtyj\u00e4. Valon on korvattava lavastukset, joita ilman miltei toivomme selviytyv\u00e4mme (Bergman 1977, 342.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Vuona 1904 Neues Theaterin remontin yhteydess\u00e4 Reinhardt kirjoitti valaistusteknisist\u00e4 suunnitelmistaan kirjeess\u00e4 tekniselle johtajalle. H\u00e4nen toiveisiinsa kuului orkesterimontun p\u00e4\u00e4lle yl\u00e4valotanko, jossa oli voimakkaat lamput ja suuntaavat peilit. Niihin tulisi saada sylinterim\u00e4iset v\u00e4rinvaihtajat tavanomaisen kolmiv\u00e4risysteemin sijaan, jolloin kaikkia heittimi\u00e4 voitaisiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 samanaikaisesti. Valotankoja sijoitettaisiin my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon p\u00e4\u00e4lle ja sivuille. My\u00f6s perinteinen eturamppivalo kuului suunnitelmaan. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n sivuille tulisi sijoittaa useita kaarivaloja, joista yksi jopa orkesterimontussa. Kun s\u00e4hk\u00f6\u00e4 ei ollut tarpeeksi t\u00e4lle valom\u00e4\u00e4r\u00e4lle, h\u00e4n vaati remontin yhteydess\u00e4 lis\u00e4\u00e4 s\u00e4hk\u00f6\u00e4 (Bergman 1977, 343.)<\/p>\n<p>Neues Theaterin remonttisuunnitelmiin sis\u00e4ltyi Fortuny-kupolihorisontti tai cyclorama valaistusj\u00e4rjestelmineen ja soffittien (kattovaloramppien) purkaminen. Takan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle suunniteltiin suuri n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6hissi, orkesterimonttu sijoitettiin osittain n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n alle ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6vaunuja tulisi k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. T\u00e4rkein n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekninen uudistus oli suuri py\u00f6r\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, jota Reinhardt itse k\u00e4ytti ensi kertaa <em>Kes\u00e4y\u00f6n unelmassa<\/em> vuonna 1905 (Willet 1988, 39.)<\/p>\n<p>Deutches Theaterin remontin yhteydess\u00e4 lavastaja ja tekninen p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Gustav Knina suunnitteli voimakastehoisen, muunneltavan cycloraman valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4n ja patentoi j\u00e4rjestelm\u00e4n, jossa suuri osa py\u00f6r\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 voitiin kallistaa ja nostaa (Willet 1988, 43).<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-98 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"800\" height=\"1144\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/082.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-674\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/082.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/082-559x800.jpg 559w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/082-716x1024.jpg 716w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-674'>\n\t\t\t\tPy\u00f6r\u00f6horisontti 1900-luvulta [Polieri Jacques: Sc\u00e9nographie Nouvelle. s. 26]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Lavastuksen ja valaistuksen ilmaisu<\/h3>\n<p>Gustav Kninan lavastaman <em>Kes\u00e4y\u00f6n unelman<\/em> naturalistinen mets\u00e4 puineen ja ruohoineen sek\u00e4 palatsi ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten maja oli rakennettu py\u00f6r\u00f6lle. Reinhardt toi uuden n\u00e4k\u00f6kulman naturalistiseen lavastukseen, sill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 py\u00f6rimisell\u00e4 alleviivattiin lavastuksen keinotekoisuutta ja esteettinen tarkoitus siirtyi todellisuuden j\u00e4ljittelyst\u00e4 taiteelliseen representaatioon. Uutta oli my\u00f6s totaalisen, kolmiulotteisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan ja n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n sitominen kokonaisuudeksi.<\/p>\n<blockquote><p>Kun mets\u00e4 alkoi hitaasti py\u00f6ri\u00e4, paljastui aina uusia perspektiivej\u00e4 \u2013 puita, kukkuloita ja pieni lampi \u2013 ja mets\u00e4n l\u00e4pi juoksenteli vihre\u00e4pukuisia haltijoita ja henki\u00e4, ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 taustakankaan edess\u00e4, vaan osana n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan kokonaisuutta (Patterson 1981, 35).<\/p><\/blockquote>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4n valaistuksessa pyrittiin aksentoivaan valoon ja valon ja varjon rytmiin, kun valo siivil\u00f6ityi sivulta puunrunkojen l\u00e4pi py\u00f6r\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle.<\/p>\n<p>Reinhardtin alkuaikojen pienemm\u00e4n skaalan ohjauksissa valo oli tunnelman luomisen v\u00e4line. Valon ja pime\u00e4n kontrastin k\u00e4ytt\u00f6 oli t\u00e4rke\u00e4 ilmaisullinen keino, jonka uusi valaistustekniikka mahdollisti. My\u00f6hemmin Reinhardtin teatteri oli suurien tilojen teatteria, tuhannen tai viiden tuhannen katsojan spektaakkeleita, joissa jo katsomiset\u00e4isyyden takia syntyi tarve suunnata huomiota.<\/p>\n<p>Suurissa produktioissa Cirkus Schumanissa ja Berliinin Grosses Schauspielhausessa valoilmaisu oli suuria linjoja vet\u00e4v\u00e4\u00e4, toimintaa orkestroivaa valokiilojen kohdistamista yksitt\u00e4iseen henkil\u00f6\u00f6n tai suurempaan joukkoon. 1800-luvun puolella vastaavia voimakkaan kaarivalon tai kalkkikivivalon efektej\u00e4 kokeiltiin eri puolilla, mutta Reinhardt ensimm\u00e4isen\u00e4 rakensi kokonaisen massan\u00e4ytelm\u00e4n toimintakaaren valon varaan. <em>The Miracle<\/em>\u00a0-esitys Lontoossa toimii hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 valon leikkaavasta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Kohtaus, jossa valo tulvi v\u00e4rillisist\u00e4 lasimaalausikkunoista kirkkosaliin, vaihtui leikaten kuvaan, jossa vain alttarilla rukoileva Maria oli n\u00e4kyviss\u00e4 ja ikkunat ja kaaripylv\u00e4\u00e4t h\u00e4ipyiv\u00e4t pimentoon.<\/p>\n<p>Valotekniikan kehittyess\u00e4 suurten tuotantojen valaistus perustui uusien tungsten-hehkulamppujen (500W ja 1000W) tehoon. Ne mahdollistivat voimakkaiden, valtavaa tyhj\u00e4\u00e4 tilaa halkovien valokiilojen rytmitykset (Bergman 1977, 342\u2013343.)<\/p>\n<p>1916 <em>Dantonin kuolema<\/em> (B\u00fcchner) Deutsches Theaterissa osoittaa Reinhardtin valonk\u00e4yt\u00f6n saavutuksia. Lavastuksen kaksi pilaria t\u00e4ydentyiv\u00e4t eri kohtauksissa portaikolla, ikkunoilla, aidalla jne., valokiilat loivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle nopeina kuvien sarjoina vallankumouksen kiivaalla rytmill\u00e4 kapinajoukkioita tai yhden ihmisen. Kriitikon mielest\u00e4 saavutettiin valon ja pimeyden suhteita, jotka oli lainattu Rembrandtin maalauksista. Valoista vastannut Stern sanoi, ett\u00e4 yrityksen\u00e4 oli tavoittaa jotain aivan uutta, \u201dmaalata valolla, korostaen vain oleellista\u201d (Bergman 1977, 342\u2013343.)<\/p>\n<h3>Lavastajan tyyli<\/h3>\n<p>Reinhardt ty\u00f6skenteli useiden eri lavastajien kanssa ja visuaalisen ilmaisun tyylit vaihtelivat ennen kaikkea n\u00e4ytelm\u00e4n ja lavastajan mukaan. Vuoteen 1906 asti Reinhardtin lavastuksia suunnittelivat etenkin saksalaiset taidemaalarit ja kuvanveist\u00e4j\u00e4t tai n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6insin\u00f6\u00f6rit kuten Gustav Knina. Yksi harvoja Reinhardtin ekspressioniseksi luonnehdittavia ohjauksia oli vuonna 1906 toteutettu Ibsenin <em>Kummittelijat<\/em>, jonka lavasti norjalainen taidemaalari Edvard Munch (Willet 1988, 42.) Alfred Rollerin ja Emil Orlikin lavastukset olivat realistisia. Romanialaissyntyist\u00e4 Ernst Sterni\u00e4 on luonnehdittu impressionistiseksi. Stern oli lahjakas ja monipuolinen ammattilainen ja lavastaja, jonka kanssa Reinhardt saattoi ty\u00f6skennell\u00e4 produktion ennakkosuunnitteluvaiheesta sen toteutukseen ja viimeistelyyn asti. Sternist\u00e4 tulikin Reinhardtin eniten k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 lavastaja. Heid\u00e4n ensimm\u00e4inen yhteisty\u00f6ns\u00e4 oli vuonna 1906 Offenbachin <em>Orfeus Manalassa <\/em>(Patterson 1981, 34.)<\/p>\n<h2>Reinhardt maailmalla<\/h2>\n<p>Appian ja Craigin vaikutteet levisiv\u00e4t v\u00e4lillisesti Reinhardtin ohjausvierailujen kautta, sill\u00e4 saksalainen teatteri oli h\u00e4nen johdollaan nopeasti omaksunut uudet suuntaukset. Englantilaisesta skenografiasta kirjoittaneen tutkija Rosenfeldin mukaan Reinhardt sai Lontoossa hyv\u00e4n vastaanoton syist\u00e4, jotka hyvin kuvastavat englantilaista n\u00e4kemyst\u00e4 skenografiasta. Reinhardt oli loistava keskitien kulkija, joka ei koskaan k\u00e4ytt\u00e4nyt abstraktia lavastusta, mutta silti hy\u00f6dynsi kaikkia uuden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikan keinoja. Siksi h\u00e4n vaikutti my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n kehitykseen paljon enemm\u00e4n kuin \u201d\u00e4\u00e4rimm\u00e4isyysihmiset\u201d (Rosenfeld 1973, 167.)<\/p>\n<p>Saksalaiset teatteritekniikan innovaatiot levisiv\u00e4t eri maihin my\u00f6s suureksi osaksi Reinhardtin ohjausvierailujen ansiosta. Lontoossa n\u00e4htiin Ernst Sternin lavastamana py\u00f6r\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, yleis\u00f6n halki kulkeva \u201djapanilainen kukkaisk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u201d ja mustia minareettien silhuetteja py\u00f6r\u00f6horisontin y\u00f6taivasta vasten n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Sumur\u00fbn<\/em> v. 1911. Coliseum-teatterin py\u00f6r\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli asennettu teatteriin jo vuonna 1904 (Rosenfeld 1973, 165.)<\/p>\n<h3>8000 katsojan<em> The Miracle<\/em><\/h3>\n<p>Yksi Reinhardtin massiivisimmista produktioista, Vollmoellerin sanaton n\u00e4ytelm\u00e4 <em>The Miracle<\/em> tuotettiin Lontoon Olympian suurella areenalla Sternin lavastamana. Esitys oli valtavissa puitteissa toteutettu esimerkki ymp\u00e4rist\u00f6llisen skenografian ideasta: valtava stadion oli muutettu katedraaliksi ja 8,000 hengen ymp\u00e4r\u00f6i esityst\u00e4 paitsi areenan toisessa p\u00e4\u00e4dyss\u00e4. Yleis\u00f6 sis\u00e4llytettiin fiktiiviseen kehykseen samaistamalla kohtaussis\u00e4lt\u00f6jen mukaiseen roolin, esim. kirkkokansa, tuomioistuimen jury, jne. Katedraalimainen vaikutelma oli saatu aikaan koristelluilla pylv\u00e4ill\u00e4 ja valtavilla lasimaalauksin koristelluilla kaari-ikkunoilla, jotka valaistiin ulkopuolelta. Esitys areenalla oli erikseen valaistu kalkkivaloilla, joita Sternin piirroksen mukaan oli kolmella katosta ripustetulla valosillalla. Uusi kohdevalaistustekniikka mahdollisti yksitt\u00e4isen esiintyj\u00e4n\u00a0tai suuremman esiintyj\u00e4joukon valollisen k\u00e4sittelyn.\u00a0(Rosenfeld 1973, 166\u2013167.)<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-98 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"875\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/073_b.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-671\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/073_b.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/073_b-800x636.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/073_b-1024x815.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-671'>\n\t\t\t\tThe Miracle, 1911 London Olympia. [Rosenfeld, Sybil: A Short History of Scene Design in Great Britain. Basil Blackwell, Oxford 1973, s. 167] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Valtavat mittasuhteet<\/h3>\n<ul>\n<li>P\u00e4\u00e4tyyn rakennetussa sein\u00e4ss\u00e4 oli kaari-ikkunoita ja valtava ruusuikkuna (halkaisija 50 jalkaa), joiden l\u00e4pi tuli valonheittimien valo.<\/li>\n<li>Sivuun liukuvien ovien (leveys 70 jalkaa, korkeus 100 jalkaa) taakse oli lavastettu kokonainen mets\u00e4inen kukkula, joka voitiin siirt\u00e4\u00e4 raiteiden avulla itse tilaan. Kukkulan takana oli valtava vaalea py\u00f6r\u00f6horisontti.<\/li>\n<li>Areenan keskelt\u00e4 oli poistettu 40,000 tonnia maata ja rakennettu holvi johon keskell\u00e4 oleva koroke voitiin laskea.<\/li>\n<li>Keskell\u00e4 korokkeen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 roikkui kultainen katos kynttil\u00f6ineen.<\/li>\n<li>2,000 esiintyj\u00e4\u00e4.<\/li>\n<li>500-henkinen kuoro.<\/li>\n<li>200-henkinen orkesteri ja suuret urut.<\/li>\n<li>Polkupy\u00f6rill\u00e4 Olympian k\u00e4yt\u00e4viss\u00e4 liikkuvat l\u00e4hetit ilmoittivat sis\u00e4\u00e4ntuloiskut joukoille.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Kaikesta oikean tunnusta huolimatta Stern v\u00e4ltti realismia, sill\u00e4 yksityiskohdat olivat groteskilla tavalla k\u00e4rjistettyj\u00e4 ja liioiteltuja. Massiiviset mittasuhteet saivat osakseen my\u00f6s arvostelua: Kriitikko pilaili ett\u00e4 tila oli \u201dehk\u00e4 hieman avara\u201d. Ovien luona seisova ritari kyll\u00e4 pystyy \u201dpaikallistamaan intohimonsa kohteen, koska t\u00e4m\u00e4 on ymp\u00e4r\u00f6ity kalkkivalon kiilalla, mutta voidakseen arvioida t\u00e4m\u00e4n suloja h\u00e4n kyll\u00e4 tarvitsisi kiikarit\u201d (Styan 1982, 100.)<\/p>\n<p>Kritiikit kiitt\u00e4v\u00e4t harmonisia v\u00e4rej\u00e4 puvuissa ja valoissa, etenkin oransseja ja roosanv\u00e4risi\u00e4 s\u00e4vyj\u00e4. Esityksen ohjaajankirja mainitsee valovaihdot kohtauksittain v\u00e4rist\u00e4 toiseen: vihre\u00e4t ja siniset muuttuvat sinisiksi ja violeteiksi tai viininpunaiseksi ja kullaksi. V\u00e4rin k\u00e4ytt\u00f6 tehosti symbolistisella tavalla n\u00e4ytelm\u00e4n vaihtelevia tunnelmia. Esityksess\u00e4 oli symbolistisia n\u00e4kyj\u00e4, kuten palatsin syttyminen tuleen nunnan tanssiessa kuninkaalle, p\u00e4\u00e4ttyen \u201dsavun ja liekkien infernoon\u201d. Tuliefekti oli niin tehokas, ett\u00e4 Lontoon viranomaiset kielsiv\u00e4t sen, koska se voitaisiin tulkita oikeaksi tulipaloksi. 47 s\u00e4hk\u00f6tuuletinta puhalsi yl\u00f6s keltaisia silkkinauhoja, joita vastaava m\u00e4\u00e4r\u00e4 kaarilamppuja hehkutti. Joukkojen huudot rytmittiv\u00e4t tuliefekti\u00e4.<\/p>\n<blockquote><p>Hetken ajan seisoimme sokaisevien valojen, leiskuvien liekkien ja riepottavien tuulten keskell\u00e4. Sitten kello soi ja koitti kuoleman hiljaisuus ja pimeys (Styan 1982, 99.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Esityksen l\u00e4mmitys Lyceum Theaterissa vuonna 1932 sai osakseen runsaasti arvostelua uskonnon imitoimisesta ja totuuden v\u00e4\u00e4rist\u00e4misest\u00e4. Nunnan ristiinnaulitseminen ja k\u00e4siohjelmia kaupittelevat uskonsisaret olivat yleis\u00f6lle ja kriitikoille liikaa. My\u00f6s s\u00e4hk\u00f6lamppuja syytettiin kynttil\u00f6iden koristeellisesta, mutta hengett\u00f6m\u00e4st\u00e4 imitoimisesta (Styan 1982, 102.)<\/p>\n<h3><em>The Miracle<\/em> New Yorkissa<\/h3>\n<p>Kun <em>The Miracle<\/em> toteutettiin New Yorkissa Century Theaterissa vuonna 1924, teatterin koko interi\u00f6\u00f6ri lavastettiin kirkoksi. Lavastajana toimi Norman Bel Geddes, uuden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan t\u00e4rkeimpi\u00e4 amerikanl\u00e4hettil\u00e4it\u00e4. Kuten Englannissakin, valtava valaistu py\u00f6r\u00f6horisontti kiersi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 ja sen eteen voitiin laskea kirkon kaari-ikkunat ja puita. Ikkunoiden ja py\u00f6r\u00f6horisontin v\u00e4liss\u00e4 oli lumikoneiden rivist\u00f6. Keskin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tilaan voitiin laskea t\u00e4hti\u00e4, jotka olivat ilmeisesti pieni\u00e4 s\u00e4hk\u00f6lamppuja. Valtavasta savukoneesta johtivat putket alttarilavastuksen eteen ja etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 sijaitsevan luukun ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Savu voitiin valaista alapuolelta lasin l\u00e4pi. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n sivulla oli suurikokoinen valonohjauslaitteisto (Fuhrich 1987, 137.)<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-98 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"800\" height=\"1040\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/077.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-672\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/077.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/077-615x800.jpg 615w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/077-788x1024.jpg 788w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-672'>\n\t\t\t\tThe Miracle, Century Theatre, 1924 The Miracle New Yorkissa, Norman Bell Geddes\u2019in lavastus [Larson, Orville: Scene Design in the American Theatre from 1915 to 1960. s. 77]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3><em>Oidipus<\/em> Lontoossa<\/h3>\n<p><em>Kuningas Oidipus<\/em> vuonna 1912 Lontoon Covent Gardenissa oli Alfred Rollerin ja Ernst Sternin yhdess\u00e4 lavastama. Esityksess\u00e4 k\u00e4ytetty suuri kuoro sai yleis\u00f6n tuntemaan itsens\u00e4 osaksi kansanjoukkoja. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukko oli t\u00e4ytetty mustilla \u201dscreen\u201d-elementeill\u00e4, Craigin idean mukaisilla sermilavasteilla. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon levyiset portaat ja joitakin korokkeita laskeutui etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, joka oli muodostettu orkesterisyvennyksest\u00e4 ja parista ensimm\u00e4isest\u00e4 katsomorivist\u00e4. Permannon poikki n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle johti siltarakennelma, jota k\u00e4ytettiin toistuvasti sis\u00e4\u00e4ntuloihin ja joukkojen marsseihin. Koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 valaistiin etuvalolla permannon per\u00e4lle laitetuilla valonheittimill\u00e4. Etuvalon k\u00e4ytt\u00f6 oli t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa viel\u00e4 harvinaista.<\/p>\n<blockquote><p>Siit\u00e4 asti kun n\u00e4m\u00e4 valot oli alussa hitaasti sammutettu niit\u00e4 k\u00e4ytettiin tunnelmallisesti: pimeys ja puolivalo antoivat illuusion laajasta tilasta, kun toiminta poimittiin spoteilla (Styan 1982, 81).<\/p><\/blockquote>\n<p>My\u00f6s v\u00e4rillist\u00e4 valoa k\u00e4ytettiin, ainakin verenpunaista \u201dvihaisena l\u00e4nteen laskevan auringon\u201d s\u00e4teiss\u00e4. Konservatiivinen englantilainen lehdist\u00f6 ei voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 esityksen tuomista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon eteen, koska n\u00e4in rikottiin kuva irti kehyksist\u00e4\u00e4n. Arkip\u00e4iv\u00e4isyys koetteli taiteen rajoja ja tragedian perinteist\u00e4 arvokkuutta.<\/p>\n<h3>L\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Bergman, G\u00f6sta M. 1977.\u00a0 <em>Lighting in the Theatre<\/em>. Uppsala: <span class=\"st\">Almqvist &amp; Wiksell<\/span>.<\/p>\n<p>Fuhrich, Edda, Prossnitz, Gisela, toim. 1987. <em>Max Reinhardt. \u201dEin Theater, das den Menchen wieder Freude gibt\u2026\u201d <\/em>Wien: Langen M\u00fcller.<\/p>\n<p>Patterson, Michael. 1981. <em>The Revolution in German Theatre 1900\u20131933.<\/em> Lontoo: Routledge &amp; Kegan Paul Ltd.<\/p>\n<p>Rosenfeld, Sybil 1973. <em>A short history of scene design in Great Britain<\/em>. Oxford: Basil Blackwell.<\/p>\n<p>Styan, J. L. 1982. <em>Max Reinhardt.<\/em> Cambridge: Cambridge University Press.<\/p>\n<p>Willet, John. 1988. <em>The theater of the Weimar republic.<\/em> New York: Homes &amp; Meyer Publishers.<\/p>\n<h3>Linkki<\/h3>\n<p>Reinhardtin el\u00e4m\u00e4nty\u00f6st\u00e4: <a href=\"https:\/\/www.stadtmuseum.de\/en\/article\/max-reinhardt\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">https:\/\/www.stadtmuseum.de\/en\/article\/max-reinhardt<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Max Reinhardt (1873\u20131943) oli 1900-luvun alun merkitt\u00e4vimpi\u00e4 ja tuotteliaimpia teatterimiehi\u00e4. H\u00e4n oli lahjakas tuottaja-ohjaaja, haasteisiin tarttuva promoottori, joka kokeili k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 teoreetikkojen, kuten Appian ja Craigin, muotoilemia ajatuksia. H\u00e4n pystyi uudistumaan ja muuntautumaan eri tyylilajeihin: naturalismista viitteelliseen ja ekspressionistiseen ilmaisuun. H\u00e4n k\u00e4ytti my\u00f6s valoa kunkin produktion idean mukaisesti varioiden. Reinhardt unelmoi teatterista massoille ja toteutti lukuisia [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[7],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/98"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=98"}],"version-history":[{"count":30,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/98\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2246,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/98\/revisions\/2246"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=98"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=98"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=98"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}