{"id":41,"date":"2019-09-06T13:53:59","date_gmt":"2019-09-06T10:53:59","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/?p=41"},"modified":"2025-12-17T13:33:50","modified_gmt":"2025-12-17T11:33:50","slug":"2-13-fields-of-glory","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/2-13-fields-of-glory\/","title":{"rendered":"Fields of Glory"},"content":{"rendered":"

Elokuun pimenevä ilta, Eläintarhan urheilukenttä ja 50 miestä. Fields of Glory -teoksessa nähtiin fiktiiviset urheilukilpailut ja näiden kisojen päättäjäisseremonia. Teos sai ensi-iltansa elokuussa 2015 Helsingin juhlaviikoilla yhteistuotantona Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kanssa. Helsingin versiossa esiintyi 50 paikallista, miesoletettua amatööriesiintyjää. Teoksen toinen versio nähtiin saman vuoden syksyllä ANTI-festivaalilla Kuopiossa, jossa Väinölänniemen kentällä esiintyi 25 uutta paikallista esiintyjää, joiden joukossa oli kaikkia sukupuolia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Jarkko Partanen: Fields of Glory – Kunnian kentät. Katri Naukkarinen<\/b><\/figcaption><\/figure>

Urheilukentät ovat kehon näyttämöitä. Yleensä näillä kentillä nähdyt kehot ovat suhteellisen nuoria, voimakkaita, hoikkia ja kykeneviä. Kentillä kisataan voitosta, rikotaan ennätyksiä ja pusketaan kehoja äärimmilleen. Yleisö puolestaan saapuu kentälle hurraamaan suosikilleen, oli kyseessä sitten yksittäinen urheilija tai joukkue. Kansainvälisissä kontekstissa sama hurraaminen muuttuu oman maan kannustamiseksi, sen saman, jota urheilijat kentällä edustavat.<\/p>\n\n\n\n

Fields of Glory -teoksen lähtökohtana oli järjestää kisat, joissa jätämme hyvästit sankaruudelle ja voitontavoittelulle. Entä jos treenattujen huippu-urheilijoiden sijaan näille kentille saapuisi mahdollisimman monimuotoinen kehojen joukko? Entä jos esiintyjät voisivat astua esiin kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen? Entä jos emme hurraisikaan ennätysten rikkomiselle ja voittamiselle, vaan sen sijaan voisimme hurrata vaikkapa hauraudelle ja kehon rajallisuudelle? Tämän vuoksi teosta alettiin alusta asti suunnittelemaan esitettäväksi amatööriesiintyjien kanssa. Emme nähneet syytä korvata ammattiurheilijaa ammattitanssijalla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Jarkko Partanen: Fields of Glory – Kunnian kentät. Katri Naukkarinen<\/b><\/figcaption><\/figure>

Fields of Glory oli Helsingin juhlaviikkojen ja Zodiakin tilausteos. Minua pyydettiin joulukuussa 2014 suunnittelemaan teoskonsepti, jossa esiintyjinä olisi ei-ammattilaismiesesiintyjiä. Alun perin esiintyjiksi mietittiin muutamaa miestä, mutta juhlaviikkojen kontekstissa näimme mahdollisuuden toteuttaa jotain paljon suurimuotoisempaa. Teos oli myös Zodiakin yleisötyön 10-vuotisjuhlateos, joten isompi kokoluokka tuntui sopivalta.<\/p>\n\n\n\n

Fields of Gloryn esiintyjäkaartia etsittiin avoimella haulla. Teokseen osallistumiseksi ei tarvittu mitään erityisiä taitoja tai taustaa. Mukaan pystyi hakemaan kuka tahansa kiinnostunut mieshenkilö. Haussa oli lisäksi kaksi muuta kriteeriä: osallistujilta odotettiin sitoutumista teoksen harjoituksiin ja esiintyjien oli pystyttävä itsenäiseen toimintaan näyttämöllä. Esiintyjät, jotka tarvitsivat esimerkiksi vamman tai sairauden vuoksi avustajaa näyttämöllä, olivat tervetulleita teokseen avustajiensa kanssa. Kuopiossa nähdyssä versiossa esiintyikin yksi pyörätuolia käyttävä nuori avustajansa kanssa. Osissa teosta heitä koreografioitiin yhdessä, ja toisaalla teoksessa he esiintyivät erikseen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Jarkko Partanen: Fields of Glory – Kunnian kentät. Katri Naukkarinen<\/b><\/figcaption><\/figure>

Teokseen toivottiin mahdollisimman monimuotoista ja eri lähtökohdista tulevaa esiintyjäkaartia. Monella tapaa tässä onnistuttiinkin. Helsingissä nuorin esiintyjä oli parikymppinen ja vanhin lähempänä 70:tä vuotta. Esiintyjien taustat ja motivaatiot teokseen osallistumiseen olivat keskenään hyvin erilaisia. Kuopiossa taas nuorin esiintyjä oli 17-vuotias teini ja vanhin lähempänä 70:tä ikävuotta. Esiintyjistä 22 oli naisia ja kolme miehiä. Molemmissa versioissa esiintyjien kehot, fyysinen kykenevyys sekä se, miten he performoivat sukupuoltaan ja esiintyivät näyttämöllä, erosivat toisistaan hyvin paljon.<\/p>\n\n\n\n

Teoksessa, jonka lähtökohta on se, että esiintyjät ovat ei-ammattilaisia, nouseekin keskiöön kysymys siitä, kuka tai ketkä esiintyvät. Jälkikäteen arvioitaessa Fields of Glory -teoksessa nousee esiin kysymys myös esiintyjien sukupuolesta.<\/p>\n\n\n\n

Juhlaviikkojen ja Zodiakin motivaatio tehdä teos miesesiintyjille oli hyväntahtoinen. Valitettavan usein miehet jättävät osallistumatta esimerkiksi yhteiskursseille Zodiakissa, mutta erikseen miehille järjestetyt kurssit ovat olleet suosittuja ja houkutelleet mukaan osallistujia, jotka ehkä muuten jäisivät kotiin. Jälkikäteen Helsingin version rajaaminen vain miehille näyttäytyy kuitenkin teoksessa sisällöllisesti myös ongelmallisena. Teoksen tiedotuksessa pyrittiin ottamaan huomioon myös sukupuolen moninaisuus ja korostettiin, ettei haku ole ainoastaan cis-miehille, mutta tämä tehtiin valitettavan huonosti. Teokseen esiintyjät olivat kyllä hyvin heterogeeninen porukka iältään, taustoiltaan ja kehoiltaan, mutta suurilta osin kyseessä oli kuitenkin joukko hyvinvoivia valkoisia miehiä.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Jarkko Partanen: Fields of Glory – Kunnian kentät. Katri Naukkarinen<\/b><\/figcaption><\/figure>

Esiintyjät esiintyivät teoksessa upeasti, ja kokemus oli selkeästi kaikille osallistujille tärkeä. Myös itselleni teoksesta tuli monella tapaa merkityksellinen, joten miksi ongelmoida sukupuolta? Koen, että haasteita tuotti teoksen konteksti: 50 ei-ammattilaista miesesiintyjää tanssiesityksessä on hieno asia, kun taas 50 miestä urheilukentällä ei ole ihan niin poikkeuksellista. Vaikka teoksen idea oli tuoda haavoittuvaisuutta ja epätäydellisyyttä urheiluareenoille ja vaikka teos oli mielestäni sekä hienovarainen että humoristinen, oli se kuitenkin myös spektaakkeli. Teoksen voi siis nähdä myös jollain tavalla valkoisen miehen gloriana. Kuopiossa, missä esiintyjäjoukkoa ei ollut rajoitettu sukupuolen perusteella, teos oli oikeasti avoin kaikille halukkaille ja sai myös sisällöllisesti uusia merkityksiä.<\/p>\n\n\n\n

Ajattelen kuitenkin, että esiintyjien valitseminen avoimella haulla oli teoksen kannalta tärkeää. Esitys, jossa esiintyvät paikalliset ihmiset omasta halustaan, ei voi olla typecastattu. Kuitenkin siihen, miten avoimesta hausta kommunikoidaan ja kuka kokee olevansa tervetullut osallistumaan, on mielestäni tärkeää kiinnittää enemmän huomiota. Fields of Glorysta ollaan tekemässä kahta uutta versiota Norjaan vuoden 2021 aikana. Olemmekin jo aloittaneet keskustelut järjestäjien kanssa kontekstista, jossa teos esitetään, ja siitä, kenen kanssa se voitaisiin toteuttaa.<\/p>\n\n\n\n

Vielä pari sanaa esiintyjistä ja työskentelystä. Amatööriesiintyjien kanssa työskentely näin suuressa mittakaavassa oli todella tyydyttävää ja taiteellisesti mielenkiintoista. Urheilukentän mittakaava ja osallistujien määrä toivat teoksen harjoitteluun myös oman lisänsä. Esitystä harjoiteltiin kolmen viikon aikana ensin treenisalissa Zodiakilla ja lopulta myöhäisiltojen esitysharjoituksina kentällä. Työskentely liikkui siis intiimistä studiotyöskentelystä megafonilla ja radiopuhelimella ohjaamiseen. Omaani ja Zodiakin eetokseen kuului, että teosta tehdään samalla tinkimättömyydellä kuin teoksia ammattiesiintyjien kanssa. Koin, että tärkeintä oli luoda turvallinen työskentelyilmapiiri, jossa kuitenkin itse työskentelyn täytyy tarjota esiintyjille haastetta. Laajan joukon kanssa työskenneltäessä pitää tietysti olla herkillä sekä ryhmän että yksilöiden tunnelmalle ja tuntemuksille, mutta mielestäni on tärkeää, että esiintyjiä ei aliarvioida. Olin todella otettu osallistujien heittäytymisestä lavalla, halusta kokeilla jotain uutta ja omistautumisesta projektille. Koenkin, että mitä tarkemmin pystyimme työryhmänä kontekstualisoimaan sitä, mitä olemme tekemässä ja miksi se on mielestämme tärkeää, sitä paremmin osallistujat ottivat teoksen omakseen.<\/p>\n\n\n\n

Teoksesta on vapaasti nähtävissä Helsingin versio kokonaisena tallenteena ja Kuopion versioista 20 minuutin pituinen kooste. <\/p>\n\n\n\n

Katso YouTube-video: Zodiak – Center for New Dance 2015: Jarkko Partanen: Fields of Glory – Kunnian kentät<\/a> <\/p>\n\n\n\n

Katso YouTube-video: ANTI Festival 2015: Jarkko Partanen – Fields of Glory Kuopio<\/a><\/p>\n\n\n\n

Lisätietoa ja kuvia teoksesta: www.wauhaus.fi\/fields-of-glory<\/a><\/p>\n\n\n\n

Linkki osallistujakokemuksiin: www.zodiak.fi\/yleisotyo\/fields-of-glory<\/a><\/p>\n\n\n\n

Teostiedot:<\/h2>\n\n\n\n

FIELDS OF GLORY (2015)<\/p>\n\n\n\n

Koreografia ja ohjaus: Jarkko Partanen<\/p>\n\n\n\n

Dramaturgi: Anni Klein<\/p>\n\n\n\n

Valosuunnittelu: Samuli Laine<\/p>\n\n\n\n

Äänisuunnittelu: Jussi Matikainen<\/p>\n\n\n\n

Pukusuunnittelu: Laura Haapakangas<\/p>\n\n\n\n

Koreografin assistentti: Johannes Purovaara<\/p>\n\n\n\n

Tuotanto: Zodiak – Center for New Dance, Helsinki Festival, ANTI Contemporary Art Festival<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Elokuun pimenev\u00e4 ilta, El\u00e4intarhan urheilukentt\u00e4 ja 50 miest\u00e4. Fields of Glory -teoksessa n\u00e4htiin fiktiiviset urheilukilpailut […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":822,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-41","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-3","types-tapauskohtaista"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/41","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=41"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/41\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1590,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/41\/revisions\/1590"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/wp-json\/wp\/v2\/media\/822"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=41"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=41"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/yhteiso-ja-taide\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=41"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}