Ensimmäinen kosketus yläluokan seuratansseihin ja tanssiaisiin saatiin kun Juhana Herttua piti hovia Turun linnassa 1560-luvulla. Turun Akatemiassa virinnyttä esitystoimintaa tukivat 1660-luvulla palkatut teatterin sekä miekkailun ja tanssin opettajat. Palkkatulojaan lisätäkseen tanssinopettaja antoi seuratanssiopetusta myös kaupunkilaisille.
Aateliston ja porvariston tanssiaiset alkoivat yleistyä Suomessa 1700-luvun lopulla. Tanssitaito ajan seuratansseissa, joita kutsuttiin nimellä salonkitanssit, hankittiin useimmiten kiertävien teatteri- ja tanssiseurueiden tanssijoiden ja tanssinopettajien kursseilla. Niitä järjestettiin enimmäkseen Turussa, Helsingissä ja Viipurissa, mutta myös pienemmissä kaupungeissa.
Sven Hirn listaa kirjassaan Våra danspedagoger och dansnöjen 118 tanssinopettajaa, jotka opettivat seuratansseja Suomessa 1700-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuun. Heistä vain 12 on syntynyt Suomessa. Useimmat tanssinopettajat tulivat Ruotsista, mutta joukkoon mahtuu myös saksalaisia, virolaisia, tanskalaisia, ranskalaisia ja italialaisia.
1900-luvulle tultaessa seuratanssit alkoivat saavuttaa jo kaikki yhteiskuntaluokat. Tanssinopettajat kilpailivat siitä kuka onnistui ensimmäisenä tutustuttamaan suomalaiset ajan tanssiuutuuksiin kuten tangoon, Boston-valssiin tai foxtrotiin. Monet taidetanssin piirissä esiintyvät tanssijat saivat elantonsa seuratanssien opettamisesta.
Lisää tietoa suomalaisen seuratanssien historiasta tanssi.net/fi/tausta/historia.html sekä vanhoista salonkitansseista www.tanssi.net/fi/vanhat.
”Tahon mie tanssihin ruveta, ilovirtehen viretä” (Kanteletar)
Tanssi on aina kuulunut ihmisyhteisöjen elämään. Erilaiset juhlat ja rituaalit ovat sisältäneet tanssia myös Suomessa. Esikristillisistä rituaalitansseista on kuitenkin säilynyt vain vähän tietoa. Vanhinta tanssikerrostumaamme lienevät keskiaikaiset laulutanssit, joissa liikuttiin laulaen ketjuissa.
Artikkeli Sirkka Viitanen: Tanhujen taustaa, Tanssi 1/1984.
Erilaiset kansantanssit syntyivät Euroopassa jatkuvassa vuorovaikutuksessa yläluokkien tanssimien seuratanssien kanssa ja kulkeutuivat vähitellen myös Suomeen asti. Kansantansseissamme on vaikutteita sekä idästä että lännestä.
Käsitteenä kansantanssi tuli käyttöön Suomessa kuitenkin vasta kansallisromantiikan myötä 1800-luvulla, jolloin myös kansantanssin avulla haluttiin luoda kansallista identiteettiä. Kansantanssien keruun aloitti H.A. Reinholm 1840-luvulla. Keruutyö jatkui 1900-luvun alussa ja vuonna 1901 perustetun Suomen Kansantanssin Ystävien yksi tehtävä oli kansantanssien kerääminen.
Lisää aiheesta Suomen tanssipalvelimen sivuilta löytyy lisää tietoa suomalaisista kansantanssista. www.tanssi.net/fi/kansantanssi/tanssit
Nuorisoseurat ja voimisteluseurat ottivat tanhut osaksi omaa toimintaansa. Tänä päivänä vilkas harrastustoiminta on saanut rinnalleen myös kansantanssin ammattilaisryhmiä.
Artikkeli Petri Hopsu: Kansantanssin muuttuvat kuviot, Tanssi 6/1996.