4.3

Vapaa tanssi ja naisvoimistelu

Vapaan tanssin ja uuden naisvoimistelun juuret ja vaikutteet tulevat yhteisistä lähteistä Keski-Euroopan, erityisesti Saksan liikunta- ja tanssikouluista. Siksi tanssin ja voimistelun 1920- ja 30-lukujen liikemuodot näyttävät hyvin samanlaisilta. Vapaan tanssin ja naisvoimistelun raja oli Suomessa kuin veteen piirretty viiva.

Yhteisiä lähtökohtia tanssille ja voimistelulle olivat:

• ihannoitiin luonnollista ja harmonista kokonaisliikuntaa – ei stereotyyppistä liikuntaa
• fyysinen ja henkinen yhtyvät liikkeessä – liikkeet löydettiin ilmaisun välityksellä
• liikkumisella on sekä kasvatuksellinen että taiteellinen merkitys
• korostetaan fysiikan lainalaisuuksia – painonvoiman käyttöä, jännityksen ja rentouden vaihteluja

Ekspressionistisen taidesuunnan myötä tanssi alkoi kiinnostua ihmisen suhteesta maailmankaikkeuteen, painotus siirtyi pois ruumiista ja sen liikkeistä niiden avulla ilmaistavaan asiaan.

Suomessa käytiin keskustelua voimistelun ja tanssin välisestä suhteesta. Maggie Gripenberg näki sen seuraavanlaisesti:

Ero varsinaisen ja voimistelun välillä on tietenkin helposti luonnehdittavissa, koska niiden päämäärät jo ovat täysin erilaiset. Voimistelun tarkoitus on aineellista, terveydellistä laatua, taidetanssissa taas sisältö, ilmaisu on pääasia. Voimistelussa on määräävänä kehon tasapuolisten harjoitusten fysiologinen vaikutus, tanssissa taas liikkuminen on määrätyn sisäisen näkemyksen havainnollistamista. (kirjassa Irja Kleemola: Suomen Naisten Liikuntakasvatus Liiton historia 1896–1975, s.201.)

Eli se mikä on voimistelussa päämäärä on tanssissa väline. Suomessa voimistelun ja vapaan tanssin välinen raja jäi käytännössä kuitenkin melko avoimeksi. Syitä tähän on useita.

1. Tanssin ja voimistelun opettajina toimivat osittain samat ihmiset.
2. Tanssi taidemuotona ei saavuttanut ammattimaista asemaa, joten sekä voimistelun että tanssin kohdalla kasvatukselliset päämäärät olivat hallitsevampia kuin taiteelliset – harrastustoiminta keskeistä, eivät ammattimaiset esitykset.
3. Jotkut liikuntakasvattajat uskoivat voimistelun korvaavan tanssinkin tehtävät.

Uuden suomalaisen naisvoimistelun keskeinen kehittäjänä oli Hilma Jalkanen (1889–1964). Jalkanen teki vuonna 1923 opintomatkan Berliiniin, jossa hän tutustui Mensendieckin voimistelujärjestelmään sekä muihin saksalaisiin tanssi- ja liikuntakouluihin.

Saksasta saamiensa vaikutteiden pohjalta Jalkanen alkoi kehittää naisvoimisteluamme. Jalkanen ei omaksunut mitään liikuntasuuntausta sellaisenaan, vaan poimi vain hyviksi katsomansa osat. Aluksi uusi liikunta leimattiin tanssiksi voimistelijoiden piirissä, mutta Jalkanen painotti kehittävänsä voimistelua, eikä tanssia, ja ottavansa mukaan ainoastaan sellaisia asioita, jotka ovat voimistelullisesti arvokkaita.

Kirjassaan Uusi naisvoimistelu (1930) Jalkanen asettaa voimistelulle seuraavat päämäärät:

1. TERVEYS – Voimistelun ei tule ainoastaan antaa ruumiille tarpeellista liikuntaa, vaan sen tulee myöskin herättää uinuvat sielunkyvyt toimintaan ja siten henkevöittää aine, ihmisruumis.
2. VIREISYYS – Voimistelun tehtävä on herättää ihmisen vireisyys (se sielullis-ruumiillinen tila, jossa ihminen kykenee ilmaisemaan itseään välittömämmin, voimakkaimmin ja herkimmin) – jota heikentävät monenlaiset ruumiilliset estot kuten jännitys, lihasten epätaloudellinen käyttö, ryhtivirheet ja lihasten heikkous.
3. LUONTEEN KASVATUS – Voimistelu totuttaa oppilaat kuriin, järjestykseen ja itsehillintään.
4. ESTEETTINEN KASVATUS – Oikein suoritettu liike yhdistyneenä sisäiseen elämykseen edustavat luonnollista kauneutta.
5. VOIMISTELUN ON KEHITETTÄVÄ LIIKUNTA-AISTIA a) tahtoperäiseen liikuntaan kouluttaminen b) liikuntatunteeseen kouluttaminen, liikuntatunne syntyy Jalkasen mukaan silloin, kun liike syntyy ”sisältäpäin” ja on täysin ruumiin anatomisten ja fysiologisten lakien mukainen.

Hilma Jalkasella oli oma voimistelukoulu Helsingissä 1928–1934, mutta hänen koulunsa näytökset sisälsivät vain voimistelua, toisin kuin muiden 1930-lukujen liikuntakoulujen näytökset, jotka jakautuivat voimistelu- ja tanssiosiin.

Lisää naisvoimistelun ja tanssin yhteiselosta Anne Makkonen (2010): Ihan sieluun asti koski.