Suomalainen taidetanssi oli 1960-luvun alussa miltei yhtä kuin baletti, joka kukoisti Kansallisoopperan siipien suojassa. Lisäksi eri puolilla Suomea oli 1950-luvulla perustettu yksityisiä balettikouluja Oopperan baletin tanssijoiden siirtyessä pois näyttämöiltä. Vapaa tanssi oli kuihtunut miltei olemattomiin, ja amerikkalaisesta modernista tanssista oli saatu ensimmäiset vaikutteet Laura Sheleen graham-tekniikkatunneilla Suomen tanssitaiteilijain Liiton kesäkurssilla 1959. Lisää amerikkalaisia vaikutteita saapui Suomeen 1960-luvulla amerikkalaisten tanssiryhmien vierailujen kautta.
1962 Martha Grahamin ryhmä
1964 Merce Cunninghamin ryhmä
1965 Alvin Aileyn ryhmä
1966 Ann Halprin ryhmä
1967 Donald McKayle Black New World
Merkittävin suomalainen tanssija ja opettaja, joka auttoi amerikkalaisen modernin tanssin juurtumista Suomeen oli Riitta Vainio (1936–2015). Hänen koulussaan kasvoi modernin tanssin ensimmäinen ammattitanssijasukupolvi, joka esiintyi sekä vuonna 1961 perustetun Praesens-ryhmän että Vainion ryhmän tanssiesityksissä.
Yhdysvalloissa kehittynyt jazztanssi rantautui Suomeen moderni tanssin vanavedessä 1960-luvun alussa. Alunperin balettikoulutuksen saaneesta Tamara Rasmussenista tuli suomalaisen jazztanssin keskeinen vaikuttaja.
Raisa Rauhamaa: Moderni tanssi tulee Suomeen, kirjassa Moniääninen 60-luku, Teatterimuseo, 1996
Tiina Lindfors: Jazzin kosketus, Tanssi 1/1984
Riikka Korppi-Tommola: Virtauksia valloista. Sukelluksia suomalaisen modernin tanssin amerikkalaistamiseen 1960-luvulla (sivut 83–112), osa Teatterimuseon nettijulkaisua WEIMARISTA VALTOIHIN – kansainvälisyys suomalaisessa tanssissa.