9

Tanssitaiteen murroksesta 1980-luvulta nykypäivään

Suomen tanssitaide alkoi 1980-luvulta alkaen astua aikaan, jota ei määritä ainoastaan kunkin ajan edustajiksi valitut ja valikoituneet merkittävät tekijät, ryhmät, teokset ja tanssiestetiikka, vaan enenevässä ja kiihtyvässä määrin länsimaisen taidetanssin erilaisten kerrostumien ja niiden liittymien ja viittauksien rinnakkaisuus, vastakohtaisuus ja yhtäaikaisuus. Tuolloin tanssitaide ”tällaisena monia aikakerrostumia sisältävänä heterokronisena kenttänä ja eriytyneiden taiteellisten ilmaisukielien, yleisöjen, toimintamahdollisuuksien ja tutkimuksen alueena alkaa muistuttaa yhä enemmän muita nykytaiteita.” kuten Teatterikorkeakoulun koreografian professori Kirsi Monni (2015) totesi Tanssin talon -hankkeen järjestämässä Kiertoliike-tapahtuman keynote-luennossaan. Tämä on mielestäni sitouttanut nykytanssin entistä vahvemmin osaksi taiteessa yleisemmin ja laajemmin tapahtuvaa kriittistä keskustelua ja toimintaa, joka liittyy toisaalta taiteen autonomiaan ja vapauteen ja toisaalta taiteen osallisuuteen ja osallisuuden tapoihin suhteessa tämän päivän globaalia maailmaa ravisteleviin yhteiskunnallisiin, poliittisiin, taloudellisiin ja ekologisiin uhkiin.

Tultaessa lähemmäksi nykyhetkeä tanssitaiteen todellisuus sirpaloituu ja kerrostuu kiihtyvällä vauhdilla. Lähimenneisyyttä ja sen merkittäviä linjoja on vaikea hahmottaa, vaikka tietoa ja muistoja on yhä enemmän. Oma eletty osallisuus tapahtumiin on samalla sekä rikkaus että haaste. Olemassa olevien erilaisen aineistojen ja kysymysten runsaus pökerryttää, sillä viime vuosikymmeninä länsimainen taidetanssi ja Suomen taidetanssi sen osana on kysynyt ilmenemistään ja toimintaansa suhteessa mm. seuraaviin aihepiireihin

• subjektiin ja sen pysyvyyteen, sukupuoleen ja kulttuuriseen, etniseen taustaan
• jaettuun tekijyyteen tekemisen prosesseissa ja esityksissä
• representaatioon (edustukselllisuuteen) ja siihen miten esillä olo on suhteessa todellisuuteen/yhteiskuntaan/maailmaan/läsnäolon hetkeen
• näkyvien muotojen ja toisaalta kinesteettisen kokemuksen kautta välittyvän kehoon ja sen liikkeen ilmenemiseen
• tanssitaiteen yhteiskunnallisen ja poliittisen osallistumisen mahdollisuuksiin
• tanssitaiteen menneisyyteen, traditioon ja historiaan
• taiteen tehtäviin ja funktioihin nykymaailmassa
• digitaalisen teknologiaan, videoiden ja verkkojen kautta tapahtuvaan avoimeen jakamiseen
• muihin tanssilajeihin (kansantanssi, katutanssi, etniset tanssi) sekä taidelajeihin (elokuva, esitystaide, kuvataide) ja erilaisiin yhteistyön tapoihin ja esitysmuotoihin eri lajien vuotavilla rajapinnoilla
• katsojan moninaiseen ja muuntuvaan asemaan esityksessä
• historiallisesti muotoutuneiden ja rinnakkain esiintyvien erilaisen tekemisen ja esittämisen tapojen keskinäiseen asettumiseen ja valtasuhteiden muotoutumiseen tanssin kentällä

Nykypäivän tanssitaiteen moninaisuuden, vastakkaisuuksien ja rinnakkaisuuksien edessä Suomen taidetanssin historiaa oppimateriaalin kaksi viimestä lukua poikkeavat tämä oppimateriaalin aikaisempien lukujen perinteisestä tanssihistoriallisesta kerronnasta, jonka käsikirjoitin ja kokosin 14 vuotta sitten melko neutraaliksi kronologiseksi historiikiksi olemassa olevan tutkimuksen ja lähdemateriaalin avulla.  Oppimateriaalin kahdessa viimeisessä luvuissa 9 ja 10 tuon Suomen tanssin viimeiset vuosikymmenien mennyttä esiin olemassa olevista artikkeleista, katsauksista, haastatteluista, selvityksistä ja tutkimuksista kootun tekstikokoelman kautta. Kukin teksti ilmentää aina kirjoittajansa sen hetkisiä näkemyksiä, ja antaa tietoa siitä hetkestä käsin.  Lähimenneisyyttä ilmentävän materiaalin yhteensitovina johdantoina toimivat lukujen ja alalukujen alussa olevat suppeat aihepiiri ja valittujen tekstien esittelyt.

Olemassa oleva ja käytettävissä oleva kirjallinen materiaali on pitkälti johtanut siihen, oppimateriaalin tekstit ovat selkeästi nykytanssi, Helsinki, Zodiak ja Teatterikorkeakoulu painottuneita sekä sisällöllisesti että julkaisupaikoiltaan. Olen tietoinen, että kokonaisuus ei tee tasapuolisesti oikeutta kaikille tanssin kentällä toimiville ja jotkut merkittävät toimijat, aihepiirit ja alueet jäävät suppealle käsittelylle ja joistakin ilmiöistä ja toimijoista on taas tarjolla  materiaalia  melko runsaasti. Välttääkseni tässä infoähkyisessä maailmassa olemassa olevan faktuaalisen tiedon toistamista nojaan ja jaan pitkälti Tanssin Tiedotuskeskuksen nettisivuilta löytyvää tietoa ja nettilinkkejä.

Viime vuosikymmenien laajentunut tanssitoiminta tulee näkyviin myös keräämäni materiaalin laajuutena. Se soveltuu silmäiltäväksi, kahlattavaksi, luettavaksi sekä itsenäiseen että ryhmässä tapahtuvaan Suomen taidetanssiin ja sen lähimenneen ilmiöiden tarkasteluun.

Tämä luku 9 tuo esille 1980-luvulta alkaneen tanssitaiteen moninaistumisen murrokseen vaikuttaneita ja siihen osallistuneita tekijöitä. Niitä ovat

• koreografian ja tanssin ilmenemisen ja ymmärtämisen historialliset muutokset
• valo- ja äänitaiteen muuttunut ja muuttuva rooli nykytanssin ja sen esittämisen prosesseissa
• korkeakoulutasoisen nykytanssikoulutuksen synty ja kehittyminen sekä tanssiopetuksen uudet menetelmät ja kehon aistimuksesta ja kokemuksesta ammentavien lähestymistapojen lisääntynyt käyttö
• taidetanssiin monipuolisesti suuntauvan akateemisen tutkimuksen ja taiteellisen tutkimuksen vahva herääminen ja kasvu