Suomeen tulleen piispa Henrikin historiallinen olemassaolo on epävarmaa, mutta hänet surmasi melko yhtenäisten perimätietojen maukaan satakuntalainen talonpoika tai mahtimies Lalli. Tärkeimmät traditiot ovat kahdensuuntaisia. Kansanruno, Piispa Henrikin surmavirsi, (Kanteletar III, 7) johon myös sisältyy selviä repliikkejä, on kirjattu laulajilta useina toisintoina ja niissä painottuu toisaalta Lallin motiiveja ymmärtävä kanta (talossa vieraileva piispa ei maksanut majoituksesta), toisaalta kerrotaan häntä kohdanneesta rangaistuksesta. Kansan oli ikään kuin syytä kunnioittaa ulkomaalta tullutta hyvällä asialla olevaa piispaa ja oppia ymmärtämään, miten väärin satakuntalainen mahtimies ja talonpoikaisjohtaja Lalli menetteli tämän surmatessaan.
Kirkollinen latinankielinen kirjoitus, Vita et miracula Sancti Henrici, eli Pyhän Henrikin elämä ja ihmeet korostaa vielä enemmän Henrikin oikeutusta toiminnalle, murhamiehen rangaistusta ja pyhimykseksi nimetyn piispan kuoleman jälkeen tapahtuneita ihmeparantumisia. Kirkolliselta kannalta oli tärkeää liittää legendaan ne monet kuvaukset, jossa piispalliset arvomerkit ovat ihmeitä tekeviä (eli siis maagisia) ja jossa Lallia kohtasi ansaittu rangaistus niiden häpäisystä tai väärinkäytöstä.
Piispa Henrikin kuolemaan liittyvistä merkityksistä käytiin tavallaan tiedotussotaa, aikamme termein sanottuna. Varmuutta ei ole, mutta perusteltua on olettaa, että Henrikin hautakirkosta Nousiaisissa oli jo ennen vuotta 1300 muodostunut pyhiinvaelluskohde. Martti Haavio (1948) on esittänyt varsin perustellulta tuntuvan ajatuksen sooloesiintyjästä, joka on tuollaisessa paikassa hyvin voinut kertoa runomitassa tai proosana Henrikin elämään ja kuolemaan liittyviä tapahtumia eräänlaisena monodraamana. Koko maasta tulevia pyhiinvaeltajia varten tarjolla oli siis kohteeseen liittyvä kertomus, elämys ja perimmäinen syy matkaan. Tällaisia tunnetaan muualta Euroopasta.
Ajatusta voi myös hyvin jatkaa kuvittelemalla 3–4-henkistä ryhmää, joko kiertäviä esiintyjiä, ammattilaisia, tai jopa nuoria pappeja tai teinejä esittämässä tapahtumia. Mikäli esittäjät olisivat olleet kiertäviä leikareita, olisivat he taitonsa kirkon palvelukseen antaessaan voineet saada jonkinlaisen suosituksen mukaansa maan markkinoita kiertäessään.
LISÄÄ AIHEESTA Leikarit
Jos tällainen esitys on onnistuttu rakentamaan, olivat esiintyjät keitä tahansa, se on silti ollut riittävän jännitteinen, koska yhteisössä pitkin 1300-lukua jatkui kysymys ns. kestioikeudesta. Ruokaruotsi on termi kuvaamaan niin kruunun kuin piispan oikeutta saada talonpojilta ylöspito maata ympäri matkattaessa. Kirkolliseen veronkantoon liittyvä legitimiteetti säilyi myös kautta keskiajan kiperänä kysymyksenä. On helposti kuviteltavissa, että tällaista esitystä on kehitelty ja haluttu Turkuun, varsinaisen Henrikin messun yhteyteen, joko tammikuun 17/18 Henrikin marttyyriuden (eli taivaaseen syntymisen) päivään eli Talviheikkiin, tai sitten ns. Kesäheikkiin, eli varsinaiseen syntymäpäivään liittyen.
SYNOPSIS Pyhä Henrik -näytelmän kuviteltua dramaturgiaa
Mahdollisen Henrik-näytelmän dramaturgiaa on houkuttelevaa konstruoida kokonaisuutena. Itse kansanruno ja legenda sisältävät useita episodeja, jotka ”normaalilla näyttämövaistolla” varustettu lukija helposti tunnistaa draamallisesti antoisiksi.
Olihan varsinkin Talviheikistä muodostunut koko Suomen tärkein kokoontuminen, jolloin Turun tuomiokirkossa esitettiin keskiajan musiikkimme huomattavin teos, vuorokauden ympäri jatkuva monta tuntia musiikkia sisältävä Pyhän Henrikin palvelus, Officium Sancti Henrici.