Välimeren itäosassa alkoi 700-luvulla eaa. muotoutua kulttuuri, joka loi pitkälti pohjan sille mitä ”länsimaisella sivilisaatiolla” nykyään tarkoitetaan. Tällä kreikkalaisella kulttuurilla, joka 300-luvulla eaa. sulautettiin osaksi Rooman valtakuntaa, oli kuitenkin edeltäjänsä. Aigeianmeren saaristossa kukoisti puoli vuosituhatta, n. 2000–1450 ns. aigeialainen kulttuuri ja Manner-Kreikassa n. 1800–1200 eaa. ns. helladinen kulttuuri.
Varsinainen kreikkalainen kulttuuri alkoi muotoutua 700-luvun lopulla eaa. Sen ”klassisena” pidetty kausi oli lyhyt, n. 400–338 eaa. Kauden kuvanveiston ja arkkitehtuurin saavutuksia on länsimaissa kunnioitettu klassisina ihanteina meidän aikoihimme saakka. Hellenistisellä kaudella, Aleksanteri Suuren valloitusten myötä ulkopuoliset vaikutteet sekoittuivat voimallisesti kreikkalaiseen perinteeseen pohjustaen Rooman valtakunnan kosmopoliittista kulttuuria.
Roomalaisten ekspansion myötä Kreikka imaistiin osaksi Rooman kasvavaa valtakuntaa. Roomalaiset ihailivat Kreikan kulttuurin saavutuksia, ryöstivät sieltä taideteoksia, kopioivat niitä ja kutsuivat kreikkalaisia taiteilijoita Roomaan. Valtakunnan laajetessa kaikkien aikojen suurimmaksi imperiumiksi roomalaistettu kreikkalainen perinne levisi muualle Eurooppaan sekä Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan.
Kristinuskon tultua 300-luvulla jaa. Rooman viralliseksi uskonnoksi kristillinen
taide kasvoi pitkälti juuri Rooman virallisen taiteen pohjalta. Itäisen ja läntisen kristinuskon (ortodoksinen ja katolinen kirkko) vähitellen erkaantuessa toisistaan tuli läntisestä kirkosta roomalaisen ja itäisestä kristinuskosta kreikkalaisen perinteen jatkaja. Antiikin taiteen keskeiset periodit ovat: