6.3

Gotiikka: valon vallankumous

Goottilaiseksi nimetty arkkitehtuuri sai alkusykäyksensä vuonna 1144 kun Pariisin lähellä sijaitseva Ranskan kuninkaallisen luostarikirkon, Saint Denisin, uudisrakennustyöt valmistuvat. Holvaustekniikkaa oli uudistettu siten että seiniin saatettiin puhkoa suuria ikkunoita, jotka loivat romaanista kirkkointeriööriä huomattavasti valoisammat sisätilat (6/10).

Uudistustyön oli tilannut Saint Denisin apotti Suger, joka oli myös kehitellyt omaa ”valon teologiaansa” yhdistelemällä ja sekoittamalla keskenään eri aikakausien kirjoittajien näkemyksiä. Tämän käsityksen mukaan Jumala oli yliluonnollinen valo, joka heijastui maan päälle harmoniana ja säteilynä. Hän uskoi valon muuttavan aineellisen aineettomaksi.

Mikä Sugerin tarkka rooli rakennussuunnitelmissa oli, sitä ei tiedetä. Tosiseikka kuitenkin on, että Saint Denisin luostarikirkon valoisa interiööri lasimaalauksineen oli vallankumouksellinen. Kahdessa vuosikymmenessä lähiseuduille nousi kolme katedraalia, joissa uutta teknologiaa ja estetiikkaa oli kehitetty edelleen. Gotiikasta tulikin kansainvälinen tyyli ja se levisi pian eri puolille Eurooppaa.

Gotiikan teknologia ja estetiikka: kurkotus korkeuksiin

Gotiikalle ominaisia suippokaaria oli tutkittu jo romaanisessa arkkitehtuurissa. Nyt holvien paino kuitenkin opittiin johtamaan ruoteita pitkin maahaan, mikä mahdollisti sen että holvit saatettiin valmistaa aiempaa keveämmästä materiaalista. Tämä ruodeholvijärjestelmä mahdollisti puolestaan sen, että seinät, jotka eivät enää kannattaneet holvia, saatettiin puhkoa valoa tulvivin ikkunoin. Lisäksi suippokaarien huipusta alas mahan yltävät ruoteet ja ruodekimput antoivat goottilaisille kirkoille niiden vertikaalin, korkeuksiin kurkottavan luonteen (6/11).

Sisältäpäin goottilaiset kirkot vaikuttavat aineettomilta, mutta ulkoapäin ne ovat kuitenkin usein kuin kiviviidakoita. Ohuet ruoteet eivät riittäneet kannattamaan holvien painoa kun yhä uskaliaamman korkeita kirkkoja pystytettiin. Siksi holvien seiniin kohdistuvaa painoa siirrettiin tukikaarin kirkon ulkopuolelle maahan pystytettyihin massiivisiin pilareihin. Gotiikan rakennusboomin hiipuessa taloudellisiin vaikeuksiin kirkontornien yläosat jäivät usein keskeneräisiksi.

Ranskan täysgotiikan mestariteoksina pidetään yleensä Chartresin, Amiensin (6/12) ja Reimsin katedraaleja. Monet kirkoista oli omistettu Neitsyt Marialle, jonka kultti oli saavuttanut kasvavaa suosiota sen jälkeen kun hänet 400-luvulla oli julistettu ”Jumalan äidiksi”. Gotiikan mutkikkuudessaankin tyylikästä ja harmonista ruodejärjestelmää on verrattu saman ajan skolastisen teologian älylliseen eleganssiin.

Levitessään eri puolille Eurooppaa, nimenomaan Saksan ja Englantiin, gotiikka sai monia paikallisia muotoja. Sen viimeisessä vaiheessa, jonka edustavin esimerkki on Pariisin Sainte-Chapelle 1200-luvun puolivälistä, seinät rakentuivat enää vain ohuista pitsimäisistä kivileikkauksista muun seinäpinnan koostuessa lasimaalauksin koristelluista ikkunoista (6/13). Gotiikan kaipuu korkeusiin tuli tiensä päähän Beauvais’n katedraalissa, jonka holvit kohosivat 48 metrin korkeuteen. Rakenne ei kestänyt ja se sortui vuonna 1282.

Lasimaalaukset: hohtavat opetukset

Goottilaisten kirkkojen ikkunat saivat rakennuksen kokonaissymboliikassa keskeisen roolin. Ne peitettiin värillisistä lasinpaloista kootuista lasimaalauksista. Niitä tunnetaan aina 300-luvulta alkaen, mutta goottilaisen arkkitehtuurin myötä ne muuttuivat keskeisiksi säteillen ”evankeliumin uutta valoa”.

Keskeisin ikkuna goottilaisessa katedraalissa on ns. ruusuikkuna, joka sijaitsee kirkon länsipäädyssä, pääsisäänkäynnin yläpuolella. Ne kasvoivat huomattaviin mittasuhteisiin uhmaten tuulia ja sateita, jälleen yksi uhkarohkeuden osoitus goottilaisessa rakennustekniikassa.

Parhaiten säilyneet lasimaalaukset sijaitsevat Chartresin katedraalissa, jonka ruusuikkuna on halkaisijaltaan 13 metriä (6/14). Kokonaisuudessaan eri ikkunoiden maalaukset muodostavat tarkasti teologisiin opinkappaleisiin liittyvän kuvallisen ohjelman. Chartresin katedraalin, noin vuonna 1230 valmistuneen ruusuikkunan päähahmo on Jeesus-lasta sylissään pitävä Neitsyt Maria, johon ikkunan muut hahmot säteittäisesti viittaavat. Kirkko olikin omistettu Marialle.

Muissa ikkunoissa esitetään kohtauksia eri pyhimysten elämästä. Lasimaalauksia on kutsuttu ”köyhien ja lukutaidottomien Raamatuksi”. Itse asiassa niiden kuvallinen ohjelma on hyvinkin mutkikas, eikä niiden syvin merkitys aukea ilman selittäviä tekstejä. Ehkä apuna oli aikanaan myös eräänlaisia oppaita, jotka tulkitsivat kuvien viestin pyhiinvaeltajille.

Goottilaiset katedraalit olivat aikana tietotaidon huippusaavuuksia. Valtavat rakennusprojektit edellyttivät hyvin organisoituja käsityöläisryhmiä, jotka jakoivat urakan keskenään. Teologien ja rakennusmestareiden johdolla kivenhakkaajat, kuvanveistäjät ja lasimestarit tekivät saumatonta yhteistyötä materialisoidakseen yhteisen käsityksensä taivaan valtakunnan loistosta.

Kansainvälinen gotiikka: hengellinen ja maallinen sekoittuvat

Aivan kuten romaanisissa katedraaleissa, samoin goottilaisissa kirkoissa kuvanveistokoristelu keskittyi länsipäädyn pääsisäänkäyntiä ympäröivään porttaaliin. Gotiikan edetessä romaanisen kuvanveiston alkuvoimainen ”primitiivisyys” ja ankaruus väistyi henkevän tyylikkyyen tieltä.

Antiikin taiteita ja tieteitä tutkittiin, mikä johti siihen että antiikin taiteelle tyypillinen kontraposto-seisonta otettiin jälleen käyttöön. Samoin draperioiden eli vaatteitten laskosten ilmaisuvoimainen kuvaustapa omaksuttiin antiikin perinteestä (6/15). Näin monet goottilaiset veistoshahmot kiertyvät elegantin liekinomaisesti. Toisaalta myös pyrkimys naturalismiin nosti päätään.

Lähellä hovipiirejä uskonnolliset taideteokset saivat arvokkaiden koriste-esineiden luonteen. Arvomateriaalit kuten jalometallit ja norsunluu olivat suosiossa. Taidokkaat kuvakudonnaiset peittivät seiniä ja kullalla korostetut miniatyyrit koristivat kirjoja.

Tämän ”kauniiksi tyyliksi” nimetyn kansainvälisen gotiikan hienoimpia esimerkkejä kirjankuvituksen alalla on ns. ”Tuntien kirja” 1400-luvun alun Ranskasta. Siinä on kuvattu eri kuukausien toimia. Vaikka keskeisperspektiiviä käytetty, kuvitukset ovat yksityiskohtaisia ja tarkkoja hohtavien värien antaessa niille sadunomaiset tunnelman (6/16).