8

1600-luku: barokki näyttämöllä, Italiassa ja Länsi-Euroopassa

Euroopan 1600-lukua ei voi yksinkertaistaa yhden tyylin tai yhden selkeän ajatussuunnan aikakaudeksi. Osa Euroopasta oli reformoitu ja näin Eurooppa oli jakautunut kahteen kristinuskon suuntaukseen. Roomassa, missä paavinvalta nosti jälleen päätään, kehittyi uusi tyylisuuntaus, jota alettiin myöhemmin kutsua barokiksi.

Barokki levisi sekä kirkon että hovien promotoimana eri puolille Eurooppaa ja jesuiittojen lähetystyön myötä myös laajalle Euroopan ulkopuolelle. Aikakaudelle oli ominaista myös rajattoman yksinvallan nousu. Se kukoisti nimenmaan Ranskassa Ludvig XIV hovissa, missä Italian barokista kehitettiin oma, italialaista barokkia rauhallisempi tyyli, ns. barokkiklassismi.

Läntisessä Euroopassa kehitys kulki omia polkujaan. Espanjan heikentymisen ja 30-vuotisen sodan luomassa kaaoksessa Hollanti ja useat muut Alankomaiden alueet yhdistyivät 1600-luvun alkupuolella Hollannin tasavallaksi. Siitä kehkeytyi Euroopan tärkein talousmahti, jonka valta levisi merireittejä myöten ympäri vastalöydettyjä maanosia.

Samanaikaisesti kun katolinen kirkko levittäytyi ympäri maailmaa ja yksinvalta nosti Euroopassa päätään, auktoriteettiusko kyseenalaistettiin. Englannissa siirryttiin parlamentaariseen hallitustapaan. Siellä Francis Bacon otti askeleita kirkon rajoittamasta ajattelusta kohti kokeellista tiedettä. Alankomaissa toiminut ranskalainen filosofi Rene Descartes puolestaan irtautui renessanssin ajatusmaailmaa hallinneista antiikin esikuvista.

Kirkon ja hovien barokin arkkitehtuuria ja kuvataiteita leimasi häikäilemätön teatraalisuus. Alttarit muuttuivat tarkoin suunnitteluiksi pienoisnäyttämöiksi ja palatsien valtavat porrashuoneet ja peilisalit loivat dramaattiset puitteet tarkkojen sääntöjen koreografoimille sosiaalisille kohtaamisille.

Ei liene sattumaa, että samanaikaisesti kokonaan uusi teatterillinen taidemuoto, ooppera, valloitti Eurooppaa. Oopperassa yhdistyvät musiikki, kirjallisuus, tanssi, arkkitehtuuri, kuvataiteet ja tekniset keksinnöt eräänlaiseksi kokonaistaideteokseksi. Se säilytti asemansa keskeisimpänä massataidemuotona siihen saakka kunnes elokuva ohitti sen suosiossa 1900-luvun alkupuolella.