10.2

Arkkitehtuuri: tyylejä eri tarpeisiin

Uusklassismin perinne eli arkkitehtuurissa vahvana läpi 1800-luvun. Siitä muokattiin erilaisia versioita aina tilanteen mukaan. Napoleonin valtakausi käänsi katseensa Rooma keisariajan arkkitehtuuriin. Tämän ns. empire-tyylin hieno esimerkki on, kuten edellä mainittiin, Engelin suunnittelema Senaatin tori ympäristöineen.

Engel oli merkittävän saksalaisen arkkitehdin, maalarin ja lavastajan, Karl Friedrich Schinkelin (1781–1841) oppilas. Hän veti selvän eron kreikkalaisen ja roomalaisen arkkitehtuurin välille ja operoi tietoisesti niiden erityispiirteillä. Schinkelin käsissä klassisen arkkitehtuurin elementit järjestäytyivät voimakkaiksi, merkitseviksi kokonaisuuksiksi (10/3).

Saksan uusklassisessa arkkitehtuurissa käytiin vilkasta keskustelua arkkitehtuurin muodoista ja funktioista. Kreikkalaisia pylväsjärjestelmiä käytettiin yhä uudelleen ja uudelleen. Niihin yhdistettiin erilaisia ominaisuuksia. Esimerkiksi doorilainen pylväsjärjestelmä koettiin ”maskuliinisena” jne.

Pylväsjärjestelmillä rakennukset ikään kuin ”merkittiin” vastaamaan niiden käyttötarkoitusta ja statusta. Helsingin Senaatintori on tästä hyvä esimerkki. Sotilaallisen Päävartion (tuhoutunut) pylväsjärjestelmä oli doorilainen. Yliopiston päärakennuksen pylväsjärjestelmä edustaa joonialaista tyyliä, joka viittasi tieteisiin ja taiteisiin. Hierarkian huippuna pidettiin juhlavaa korinttilaista tyyliä, joka oli varattu hallitsijalle ja kirkolle. Niinpä Valtioneuvosto ja Tuomiokirkko rakennettiin korinttilaiseen tyyliin.

Gotiikan kunnianpalautus

Romantiikan kauden keskiajan ihannointi johti myös goottilaisen tyylin uuteen tulemiseen. Keinotekoisia keskiaikaisia raunioita oli pystytetty jo 1700-luvulla antamaan pittoreskin lisänsä englantilaisiin maisemapuutarhoihin ja samalla niiden tyyli ristittiin ”goottilaiseksi”. Englannissa goottiikka koettiin historiallisista syistä johtuen lähes kansalliseksi tyyliksi.

Arkkitehti ja teoreetikko A. Welby Pugin (1812–1852) ylisti keskiaikaisia suippokaarikirkkoja kristinuskon hengen mukaisiksi ja koki, että juuri niissä materiaali, teknologia ja funktio ovat saumattomassa liitossa. Gotiikan suosioon vaikutti myös 1800-luvun keskiajan kirjallisuuden harrastus.

Eri gotiikan vaiheita tutkittiin ja niistä valittiin käyttöön esteettisesti ja aatteellisesti sopivimmat tyylit. Englannin uusgoottilaisen arkkitehtuurin mittavin monumentti on Sir Charles Barryn (1795–1860) ja Puginin suunnittelema Lontoon Parlamenttitalo (10/4).

Kertaustyylit

Historismilla tarkoitetaan arkkitehtuurissa 1800-luvun arkkitehtuurityylejä, jotka perustuivat varhaisempien periodien arkkitehtuurityylin kommentointiin. Kausi oli siis eklektinen luonteeltaan eli eri tyylejä käytettiin vapaasti ja/tai niistä omaksuttuja elementtejä yhdisteltiin lähes mielivaltaiseksi.

1800-luvun lopun arkkitehtuuria hallitsivatkin pitkälti erilaiset kertaustyylit, uusgotiikka, uusrenessanssi, uusbarokki, uusrokokoo, uusbysanttilaisuus jne. Eklektismin omituisimpana huipentumana voinee pitää brittien siirtomaidensa julkisten rakennusten viralliseksi tyyliksi kokoamansa ”indosaraseeninen” tyyli. Siinä Pohjois-Afrikan, Intian, Euroopan keskiajan ja renessanssin aineksia sekoiteltiin mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla.