2.2

Maggie Gripenberg — suomalaisen taide­tanssin uranuurtaja

En aio ruveta miksikään varieteetanssijattereksi, vaan teen parhaani kohottaakseni omalta osaltani tanssin taiteeksi. (Gripenberg: Rytmin lumoissa, s.63)

1881 Margaretha Maria Gripenberg syntyi Helsingissä yläluokan taiteita harrastavaan perheeseen. Vanhemmat senaattori, vapaaherra, arkkitehti Odert Sebastian Gripenberg ja vapaaherratar Hilma Gripenberg os. Lindfors.

1902–1904 kuvataideopintoja Ateneumissa, Suomen Taideakatemiassa.

1904 kuvataideopintoja Dresdenissä, näki Isadora Duncanin tanssivan siellä. Gripenberg kirjoittaa muistelmissaan:

Tuo ilta koitui minulle suorastaan kohtalokkaaksi. Se herätti henkiin koko uinuvan tanssinhaluni, jonka vanhempien mahti oli työntänyt alitajuntaan, mutta joka koko ajan oli hiljaa kuohunut siellä ja nyt purkautui uusin voimin ilmoille. (Rytmin lumoissa, s.28)

1905 palasi Suomeen, esitti tanssia erilaisissa yksityisissä juhlissa ja illanvietoissa. Ensimmäinen opintomatka Pariisiin.

1908 Isadora Duncan esiintyi Suomessa ja Maggie ojensi hänelle kukkavihkon näytöksen jälkeen. Toinen opintomatka Pariisiin, tanssi siellä yksityisissä tilaisuuksissa.

1909 Lopullinen ratkaisu tanssijanurasta. Kansallisteatterin johtaja Adolf Lindfors halusi kiinnittää Gripenbergin teatterin tanssinopettajaksi. Opintoja Tukholmassa Anna Behlen johdolla ja syksyllä 1909 Gripenberg aloitti tanssinopettajana Kansallisteatterissa ja avasi myös oman tanssikoulun.

1910 Anna Behlen kanssa Geneveen Emile Jaques-Dalcrozen kesäkursseille. Syksyllä kiertue Anna Behlen kanssa Ruotsissa ja Dalcrozen oppilaaksi Hellerauhun.

1911 Tutkinto Jaques-Dalcroze -opistosta, palasi Suomeen opettamaan ja antoi ensimmäisen oman näytöksen Kansallisteatterissa 30-vuotiaana.

Tanssiva Maggie

Tanssijan, koreografin ja opettajan työ lomittuivat Maggie Gripenbergin taiteellisessa työssä. Hän toimi aktiivisesti suomalaisen tanssin kentällä vuoteen 1952 asti. Ammattitanssijan uransa Gripenberg katsoo alkaneen vuoden 1911 loppuunmyydystä näytöksestä Kansallisteatterissa. Julkiset esiintymiset hän lopetti 20-vuotisjuhlanäytökseen vuonna 1932. Opettajan ja koreografin ura jatkui vuoteen 1952.

Vetäytymistä ennakoi vuonna 1950 julkaistut muistelmat Rytmin lumoissa. Pitkät vanhuuden päivänsä Maggie Gripenberg vietti Maarianhaminassa, jossa hän kuoli 96-vuotiaana vuonna 1976.

Toinen suomalainen tanssinpioneeri Toivo Niskanen arvioi vuoden 1911 näytöstä:

Oli todella nautinto nähdä sitä musiikillista tarkkuutta, jolla neiti Gripenberg seurasi vähimpiäkin vivahduksia eri sävellyksistä. Jokaiselle tahdille, milteipä joka nuotille oli laskettu omat määrätyt jalkojen ja ruumiin liikkeet, mutta siitä huolimatta teki kokonaisuus ehdottomasti vapaan vaikutuksen.

Kokonaisuudessaan oli tämä tanssinäytäntö omiansa osoittamaan meille tanssin suhteen vielä melkoisen ahdasmielisellä kannalla oleville suomalaisille, että tanssitaidekin on ja voi olla puhdasta ja kaunista ja että senkin taiteen avulla käy mahdolliseksi kuvata vähimpiäkin värähdyksiä ihmissielussa. Hukkaan ei ole kulunut elämäntyö, joka tanssin hyväksi tehdään. (Uusi Suometar 15.11.1911)

Näytöksissä ja osin myös kiertueilla Gripenbergiä avustivat hänen oppilaansa mm., Sarah Jakelow, Mary Hougberg, Taina Helve, Irja Hagfors, Ilta Leiviskä. Vuosina 1915–1921 hän esiintyi pääasiassa näyttelijä-tanssija Onni Snellin kanssa. Tämän jälkeen hänen miespuolisena partnerina toimi lyhyempiä jaksoja näyttelijä Veikko Nikkinen ja tanssija Elo Kuosmanen.

Gripenberg esiintyi ahkerasti omilla kiertueillaan sekä Suomessa että ulkomailla. Lisäksi hän esiintyi oppilaineen useissa oopperoissa ja näytelmissä.

1912 kiertue Suomessa

1913 esiintymismatka Englantiin, kiertue Baltiassa ja Suomessa

1915 kiertue Suomessa, esiintymismatka Tukholma ja Göteborg

1916 kiertue Suomessa

1917 kiertue Ruotsissa

1918 kiertue Suomessa ja Ruotsissa

1919 kiertue Baltiassa

1919–1921 matka Yhdysvaltoihin yhdessä Onni Gabrielin kanssa, mutta vain joitakin esiintymisiä

1927 kesäkiertue Suomen kylpyläkaupunkeihin

Maggien koreografiset kuviot

Tanssitaiteilijan tulee voida työssään nojata määrättyihin pohjaopintoihin. Hänen tulee kasvattaa ja kehittää työvälinettään, ruumistaan, jolla hän taidettaan ilmaisee. Lisäksi hänen tulee kasvattaa ja kehittää taiteellisen vaistoamisen kriteerejä, ennen kaikkea rytmitajua, muoto- ja väriaistia, joiden sopusointu yksin tekee tanssin taiteellisen luonnehtimisen mahdolliseksi.

Sommittelutyö tuottaa ainakin minulle suunnattoman suurta tyydytystä, sillä siinä saan viljellä persoonallisuuteni kaikkia taiteellisia mielihaluja, tanssia, maalaustaidetta ja musiikkia. (Maggie Gripenberg tanssitaiteen tulevaisuudesta, Naamio 3–4/1932)

Maggie Gripenbergin uran ensimmäisen vuosikymmen koreografiat olivat useimmiten lyhyitä, musiikkiin voimakkaasti sitoutuneita sooloja. Valokuvien perusteella niissä näkyy selkeä sukulaisuus pehmeitä, veistoksellisia muotoja sisältäneisiin Isadora Duncanin tansseihin. Lisäksi Gripenberg sommitteli duettoja itselleen ja Onni Snellille ja oppilailleen ryhmäkoreografioita.

Eniten esitettyjä soolokoreografioita 1910-luvulta olivat mm.

• Sibeliuksen Valse Triste (ensimmäinen versio jo vuodelta 1905)
• Chopinin Valssi
• Schubertin Moment Musical
• Rahmaninovin Preludi

Gripenberg toimi myös teatterikoreografina. Hän suunnitteli tansseja Suomalaisen Oopperan, Kansallisteatterin ja Svenska Teaternin esityksiin. Niitä tanssittiin myös erillisinä numeroina Gripenbergin omissa näytöksissä.

Keskeisiä teatterikoreografioita olivat mm.

• Titus (Kansallisteatteri 1910)
• Orfeus (Suomalainen Ooppera 1914)
• Aida (Suomalainen Ooppera 1915)
• Carmen (Suomalainen Ooppera 1915)
• Peer Gynt (Kansallisteatteri 1916)
• Lakmé (Suomalainen Ooppera 1919)
• Myrsky (Kansallisteatteri 1927)
• Kesäyön unelma (Kansallisteatteri 1930)
• Dibbuk (Kansallisteatteri 1934)
• Noak (Svenska Teatern 1934)

1920-luvulla lähtien Gripenbergin esiintyi itse vähemmän. Hänen huomionsa kohdistui ryhmätansseihin. Miimiset ja tarinalliset kokonaisuudet sekä rytmiikkaan pohjautuvat voimistelulliset ryhmäkoreografiat alkoivat lisääntyä.

Laajempia tanssikokonaisuuksia olivat mm.

• Markiisittaren uni (1922)
• Metsolan tanhuvilla (1924)
• Salta pro Nobis (1927)
• Kaupungissa (1932)
• Scaramouche, Myrsky ja Festivo (Suomalainen Ooppera 1946, Sibeliuksen 80-vuotisjuhla)

Metsolan tanhuvilla

Juhani Ahon käsikirjoittama suomalais-kansalliseen karhunmetsästysaiheeseen perustuva Metsolan tanhuvilla oli kaksinäytöksinen tanssipantomiimi. Ajatus käsikirjoituksesta syntyi jo 1909 ja vuonna 1914 Aho luovutti sen Maggie Gripenbergille, joka oli Ahon ja erityisesti hänen vaimonsa Venny Soldan-Brofeldtin hyvä ystävä. Gripenberg kertoo elämänkerrassaan teoksen synnystä seuraavaa:

Juhani Ahon alkuperäinen käsikirjoitus oli pitkä. Siinä tapahtumat etenivät seuraavasti:

Karjaa ahdisteleva karhu keskeyttää tyttöjen ja poikien tanssin. Tytöt vaativat poikia lähtemään karhunjahtiin. Pojat suostuvat hetken vastustelun jälkeen. Tytöt lähtevät seuraamaan karhunajoa. Metsänneidot, eli sinipiiat ovat seuranneet uteliaina ihmisten tanssia ja miettivät, kuinka karhun ja poikien välisessä taistelussa käy.

Metsän väki esittää tanssin, joka kuvaa levottomuutta metsän kuninkaan, karhun, hengen puolesta. Mielikki ja Tapio lähettävät tyttärensä johtamaan metsästäjät harhaan. Metsänneidot viekoittelevat tanssien aseet pois pojilta ja koettavat saada heidät hajaantumaan. Tytöt saapuvat paikalle ja syntyy kilpatanssi pojista. Karhun karjunta havahduttaa pojat ja he jatkavat metsästystä. Tytöt ilkkuvat metsänneitoja.

Karhu on pääsyt pakoon pojilta ja lähestyy tyttöjä. Metsänneidot riemuitsevat, mutta päämetsästäjän johdolla pojat asettuvat karhua vastaan. Metsänneitojen pääedustaja ja tyttöjen pääedustaja liittyvät kamppailuun. Metsänneito muuttuu raivottareksi ja käy käsiksi metsästäjään, mutta menettää voimansa, kun keihäs iskeytyy karhun rintaan. Tytöt tanssivat voitontanssin ja metsästäjät saavat palkkion tytöiltä. Alkaa riemuisa häätanssi.

Metsänneidot saapuvat paikalle kantaen karhun pääkalloa. Tytöt ja metsästäjät näkevät metsäneitojen surun. Se tempaa heidät mukaansa ja hekin osoittavat kunnioitusta karhulle, mutta yhteistä tanssia ei löydy. Kaikki poistuvat tahoilleen.

Käsikirjoitusta lyhennettiin ja jäljelle jäivät vain kolmen ryhmää, tytöt, pojat ja sinipiiat sekä heidän esitanssijansa ja näkymätön karhu. Musiikin säveltäjäksi Gripenberg pyysi vuonna 1914 Jean Sibeliusta. Hän kieltäytyi vedoten muihin sävellyskiireisiinsä. Tehtävä siirtyi nuorelle Otto Ehrströmille.

Metsolan tanhuvilla teoksen ensi-ilta oli vasta 3.11.1924 Kansallisteatterin näyttämöllä. Tanssijoina olivat Gripenberg ja hänen oppilaitaan sekä Bragen kansantanssiryhmä. Esitys sai innostuneen vastaanoton, tosin musiikin säveltäjäksi kaivattiin kritiikeissä Sibeliuksen tai Madetojan tasoista säveltäjää.

Lyömäsoitinetydi ja muita kilpailukoreografioita

Rytmillä ja rytmiikalla oli keskeinen asema Maggie Gripenbergin opetuksessa ja koreografioissa. Vuonna 1938 valmistunut Lyömäsoitinetydi on pienimuotoinen rytmitutkielma, jossa tanssijat säestävät itseään puukapuloilla.

Maggie Gripenberg voitti vuonna 1939 Brysselin kansainvälisten koreografiakilpailujen ryhmäkoreografioiden sarjan kolmella lyhyellä tanssilla Juoru, Orjuus ja Lyömäsoitinetydi. Erityistä huomiota kilpailuissa herätti juuri Lyömäsoitinetydi ja sen tanssijoiden rytminen tarkkuus ja taito bambupuikkojen käsittelyssä. Brysselin kisajoukkueeseen kuuluivat Maija Varmaala, Ilta Leiviskä, Meri Lagus, Bertha Reiho ja Anitra Karto.

 

Lyömäsoitinetydi

Kaksi muuta koreografiaa Juoru ja Orjuus, pohjautuivat Gripenbergin aiemmille koreografioille. Juoru oli groteski pala tanssinäytelmästä Kaupungissa vuodelta 1932 ja Orjuus pohjautui vuonna 1928 tehtyyn koreografiaan Orjat.

 

Suunnitelmat kansainvälisestä kiertueesta esti talvisodan puhkeaminen syksyllä 1939. Sodan päätyttyä Gripenbergin tanssiryhmä osallistui jälleen Tukholman koreografikilpailuihin vuonna 1945 ja saavutti siellä kolmannen sijan tanssisarjalla Elämä jatkuu. Sen keskeisenä osana oli Gripenbergin näytelmään Dibbuk vuonna 1934 sommittelema Kerjäläisten tanssi. Tukholman kilpailuissa oli myös mukana Suomalaisen Oopperan baletti Alexander Saxelinin koreografialla sekä Ester Naparstokin ryhmä.

Suomalaiset, ja myös Gripenbergin ryhmä, osallistuivat vielä Kööpenhaminan koreografiakilpailuihin vuonna 1947. Sijoituksena oli jälleen kolmas sija koreografialla Hairahtuneet.

Maggie opettajana

1909–1952 oma koulu, ensin Kirkkokadulla Maaseutulyseon salissa, vuodesta 1921 Bulevardi 2:ssa ja vuonna 1939 koulu siirtyi Helsingin Konservatorioon uusiin tiloihin Pohjoinen Rautatienkatu 9:ään.

 

1914–1952 Rytmisen voimistelun (Dalcroze-metodi) opettajana Helsingin Konservatoriossa, josta tuli myöhemmin Sibelius-Akatemia.

1923 matka Saksaan, jossa tutustui eri liikunta- ja tanssikouluihin.

1933 tutustui Berliinissä Günther-koulun opetukseen ja kiinnostui erityisesti koulun rytmiikasta, joka tapahtui lyömäsoitinten säestyksellä.

1937 Kurt Joossin vierailu ja sen innostamana lähtö Jooss-Leeder -kesäkursseille Englantiin. Jooss-Leeder-metodi yhdisti balettia ja modernia tanssia. Myös Gripenbergin koulussa aloitettiin balettiharjoitukset.

1938–1949 Helsingin Yliopiston Voimistelulaitoksen rytmiikan opettaja.

1952 viimeinen Gripenbergin järjestämä Sibelius-Akatemia oppilasnäytös, Akatemian opetus sekä Gripenbergin oma koulu siirtyivät Ilta Leiviskälle

Maggie Gripenbergin opetus pohjautui rytmillisiin harjoituksiin ja improvisaatioon. Suurin osa hänen oppilaistaan oli lapsia. Gripenbergin koulussa opiskelivat miltei kaikki suomalaisen vapaan tanssin edustajat.

Gripenberg seurasi tanssia ja tanssinopetusta Keski-Euroopassa ja otti sieltä vaikutteita omaan opetukseensa. 1930-luvulla rytmikapulat ja vanteet tulivat osaksi opetusta Günther-koulun tapaan ja 1930-luvun lopulla Maggie Gripenbergin koulun saliin tuotiin myös balettitangot. Koulun oppilaat saivat myös pehmein tossuin tapahtuvaa balettiopetusta. Balettiopettajina toimivat Sage Gundborg ja Irja Hagfors.

Artikkelit

Ritva Arvelo: Maggie Gripenbergin oppilaana, Tanssi 1/1981.

Tiina Suhonen: Kolme viettiprojektia menneisyydestä (sivut 57–64) käsittelee Gripenbergin kansainvälisiä kiertueita, osa Teatterimuseon nettijulkaisua WEIMARISTA VALTOIHIN – kansainvälisyys suomalaisessa tanssissa.