4.5

Elsa Puolanne

Elsa Puolanne kuuluu jo suomalaisen modernin tanssin kolmanteen sukupolveen. Hän aloitti tanssiopintonsa Maggie Gripenbergin oppilaan Esteri Suontaan koulussa. Elsa Puolanteesta ei tullut koskaan kuuluisaa tanssijaa, mutta hänen uransa vaiheet kertovat siitä mitä oli olla vapaa tanssija Suomessa. Tämän luvun sisältö pohjatuu väistötutkimukseeni (Makkonen 2007).

1906 syntyi Orimattilassa, isä apteekkari, Elsa oli nuorin perheen yhdeksästä lapsesta.
Ajan tavan mukaan perhe suomensi nimessä, Spolanderista tuli Puolanne.

1917 isä kuoli ja äiti muutti lapsien kanssa Helsinkiin.

1922 Virolaisen tanssijan Ella Ilbakin esitys innosti Elsa tanssin pariin.

1924 kirjoitti ylioppilaaksi Suomalaisesta Tyttökoulusta.

Aloitti lakiopinnot Helsingin Yliopistossa ja suoritti notaarin tutkinnon,
mutta ei koskaan tehnyt tätä koulutusta vastaavaa työtä.

Perhe vastusti Elsan ajatusta tulla tanssijaksi, mutta

1926 Elsa aloitti voimistelu- ja tanssiopinnot Esteri Suontaan koulussa.

1929 koska perhe piti tanssia epävarmana ammattina aloitti Elsa voimisteluopettajan opinnot Helsingin Yliopiston voimistelulaitoksella.
Ensimmäinen oma soolokoreografia Pieni Marssi Sibeliuksen musiikkiin Suontaan koulun näytöksessä.

1930–1944 apuopettajana, erityisesti lasten opettajana, Suontaan liikuntakoulussa.

1931– voimisteluseura Säkenien opettaja. Säkenet kuuluivat oikeistolaiseen Suomen Naisten Liikuntakasvatusliittoon.

1932 valmistui voimistelunopettajaksi.

1932–1945 OTK:n naisvoimistelijoiden opettaja. Elsa teki ryhmälle runsaasti myös tanssikoreografioita. OTK:n naisvoimistelijat kuuluivat puolestaan Työväen Urheiluliittoon.

1933 valmistui Elsan eniten esittämä soolotanssi Loitsu.

1934– vuosittain opettajana Tanhuvaaran liikuntaopiston kursseilla, lähellä Viipuria. 1950-luvulla myös uudessa Tanhuvaarassa Savonlinnan lähellä.

kesä 1935 tanssi- ja voimisteluopintoja Berliinissä, Dresdenissä ja Wienissä mm. Hellerau–Laxenburg-koulu, Mary Wigman, Gret Palucca.

kesä 1936 Suomen naisvoimisteluryhmän varajohtaja Berliinin Olympialaisissa. Tanssiopintoja Berliinissä.

kesä 1937 kolme kuukautta Deutsche Meister Stätten für Tanz -kursseilla. Ryhmätanssien opettajana Mary Wigman, soolotanssien opettajana Harald Kreutzberg, harrastajatanssin opettajana Lotte Wernick, baletti- ja karakteritanssien opettaja Tamara Rauser, näyttämötanssin opettaja Max Terpis, tanssiarvioinnin opettaja Rolf Kuntz, tanssihistorian opettaja Fritz Böhme ja rotuoppia Gustav Fischer-Klamt.

syksy 1937 Suomen Tanssitaiteilijain Liiton perustajajäsen.

1943 Esiintyy ensimmäisen kerran itsenäisenä koreografina Elsa Puolanne ryhmän kanssa Helsingissä, Turussa sekä Ruotsissa. Toimi kuitenkin edelleen opettajana Suontaan koulussa, mutta käyttäi nimitystä Puolanne-ryhmä, joka koostui hänen edistyneimmistä oppilaistaan.

Tanssikriitikot kuvailivat Elsan tanssijan laatua seuraavasti vuoden 1943 näytösten jälkeen:

Elsa Puolanne on esiintynyt tanssijana jo toistakymmentä vuotta. Vaikka hän onkin mainitun liikuntakoulun kasvatteja (Suontaa), on hän sitä paitsi opiskellut uutterasti ja vakavasti myös ulkomailla Harald Kreutzbergin luona, jonka syvämietteinen persoonallisuus on ilmeisesti vaikuttanut neiti Puolanteen tanssilliseen suuntaukseen. Mutta silti hän ei jäljittele mestariaan, vaan rakentaa tanssinsa oman näkemyksensä mukaisesti. Yleisömaun liehakointi on hänelle vierasta. Hänen vakavahenkiset sommitelmansa tähtäävät ilmentämään jotakin syvällistä, usein vaikeatajuistakin, melkeinpä abstraktista ja vaikuttavat ehkä sen vuoksi monen mielestä värittömiltä. Hän on jo sellainen tanssitaiteilija, jota voi sanoa tanssijapersoonallisuudeksi, sillä hänellä on oma tapansa suhtautua tanssiin ja hän tekee sen taiteellisesti. Teknillisesti hän on myös kehittynyt ja varma. Ulkonaista esitystä kuitenkin jossain määrin haittaa maneerimainen, ikäänkuin sisäistä ääntä kuunteleva, oikealle kallistuva päänasento, josta katson velvollisuudekseni huomauttaa, koska siitä ehkä vielä voisi vapautua. (Ukko Havukka, Uusi Suomi 11.5.1943)

Hänen tanssinsa on luonteeltaan ajatuspohjaista — tunne on siinä alistetussa asemassa. Hän on vakava ja dramaattinen ja hänellä on terävä rytmitaju sekä vauhdikas ote. Näissä suhteissa Loitsu on kuvaavin, samoin kuin Preluudit (paras niistä Monotonia), mutta ennen kaikkea mielenkiintoinen Erämaa, jonka hän esitti suorastaan loistavasti, viimeistä liikettä myöten elävästi ja dramaattisen voimakkaasti. (Kaarina Kuoppamäki, Kisakenttä 9/1943, s.143)

Allekirjoittanut ei jaksanut erikoisemmin ymmärtää myöskään Elsa Puolanteen yksintanssia ”Erämaa”, jossa mielestämme on juuri samoja negatiivisia puolia kuin hänen useissa aikaisemmissakin tansseissaan. Elsa Puolanteella on epäilemättä omalaatuinen ja vakava pyrkimys johonkin syvälliseen ja mahdollisesti hän joskus löytää itselleen todella vaikuttavan ja tyylikkään ilmaisumuodon, mutta toistaiseksi on tulos meistä vähemmän onnistunut. Se ei pysty vakuuttamaan, eikä myöskään ole erikoisemmin esteettistä, vaan lopputulokseksi jää jonkinlainen sotkuinen ja teennäinen tunnelma. (S.L.V. Ilta-Sanomat 29.5.1943)

1944 näytös Helsingissä (21.2.) ja kiertue sotilaille Lapissa (21.2.–7.3.) ja toinen Lapissa ja Pohjois-Norjassa (14.5.–14.7). Ryhmä esiintyi myös saksalaisille ja itävaltalaisille joukoille. Puolanne koulu perustetaan. Nimi muuttuu pian Puolanne–Karpio kouluksi, opettajana Elsan lisäksi Mirri Karpio (s.1917).

1945 Elsa Puolanne ja Mirri Karpio mukana Gripenbergin ryhmässä Tukholman kansainvälisissä koreografiakilpailuissa.

kesä 1945 Puolanne ryhmän laaja kesäkiertue (3.6.–23.7.) 37 paikkakunnalla. Elsa ja Mirri tutustuivat ensimmäisen kerran Krishnamurtin kirjoituksiin.

1947 Puolanne–Karpio ryhmä osallistui Kööpenhaminan kansainvälisiin koreografia kilpailuihin Karpion koreografialla Tunnetko itsesi, mukana myös kuusi muuta ryhmää Suomesta.

1949 matka Lontooseen opiskelun kohteena sekä tanssi että Krishnamurti.

1948–1952 vuosittain lasten ja aikuisten näytöksiä Kansallisteatterissa. Lopettivat näytöstoiminnan koska se edisti kilpailua ja mustasukkaisuutta. Koulu jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1982 asti.

Elsa Puolanne ja Mirri Karpio olivat keskeisiä vaikuttajia Suomen Krishnamurti -yhteisön toiminnassa.

1982 koulun toiminta loppui.

1996 Elsa Puolanne kuoli Helsingissä.

Elsa Puolanne teki 14 soolotanssia (1929–1945) ja 25 ryhmäkoreografiaa (1933–1952). Lisäksi lukuisia lasten tanssikoreografioita.

Loitsu

Elsa Puolanteen Loitsu (1933) oli tyypillinen 1930-luvun vapaan tanssin soolonumero. Se oli lyhyt, ekspressiivinen, käsien vahvoille liikkeille ja valon ja varjon dramaturgialle rakennettu teos. Tanssin lattiareitti oli yksinkertainen. Musiikkina oli rummutusta ja lyhyt Erkki Melartinin pianosävellys. Elsa Puolanne loitsi yleisön mukaan omaan sisäiseen kokemukseensa selkeälinjaisilla liikkeillä ja intensiivisellä läsnäololla. Loitsu oli Elsa Puolanteen ohjelmistossa vuosina 1933–1945.

Elsa Puolanteesta ja Loitsusta lisää Anne Makkosen (2007) väitöstutkimus One Past, Many histories  ja siihen liityvät videot.