1.3

Maanviljelijöiden taide: ihminen asettuu aloilleen

Ilmaston ja ympäristön muutokset Euroopassa n. 10 000 eaa. toivat tullessaan mullistuksia ihmisen elämänmuotoon ja vähitellen myös taiteeseen. Napajäätiköt asettuivat nykyisille paikoilleen ja merenpinta nousi. Eurooppa alkoi saada nykyistä hahmoaan. Ihminen kehitti työ- ja metsästysvälineitään ja jousi ja nuoli keksittiin. Koira kesytettiin kotieläimeksi ja alkeellisia veneitä käytettiin vesillä liikkumiseen. Taiteessa eläinten rinnalla kuvattiin yhä useammin ihmisiä, joko metsästämässä tai taistelemassa keskenään.

Noin vuoden 8000 eaa. tienoilla alkoi koko ihmiskunnan historiaa ratkaisevasti muokannut muutosprosessi, jota kutsutaan usein ”neoliittiseksi vallankumoukseksi”. Aluksi Lähi-idässä, paria vuosituhatta myöhemmin Välimeren itärannoilla ja Kiinassa sekä n. 4000 eaa. Pohjois-Euroopassa alettiin viljellä maata. Samoihin aikoihin uskotaan myös karjan kesytyksen saaneen alkunsa. Keräilijä-metsästäjien jatkuvan vaelluksen sijaan ihmiset alkoivat viljellä maata ja asettuivat aloilleen.

Neoliittinen maanviljelyskulttuuri tuotti monia elämään ja yhteiskuntarakenteeseen vaikuttaneita muutoksia. Uusi kiviteknologia mahdollisti kiillotetut, tehokkaammat kivityökalut, jotka olivat maanviljelyksessä välttämättömiä. Ruokatarvikkeiden varastointi mahdollisti keräilijä-metsästäjäyhteisöjen ”kädestä suuhun” -elämänmuotoa vakiintuneemmat elinolosuhteet.

Maanviljelijät muodostivat järjestäytyneitä yhteisöjä, joissa oli idullaan ammattikuntien erikoistuminen ja näin ollen myös myöhempi luokkayhteiskunta. 1900-luvun loppupuolen feministispainotteinen historian tulkinta on myös painottanut sitä että naisen rooli muuttui. Metsästäjäyhteisöissä naisen uskotaan olleen keskiössä. Maanviljelijäyhteisössä sen sijaan erilaiset omistus- ja perimyssuhteet ym. johtivat naisen aseman heikkenemiseen. Tämän näkemyksen mukaan neoliittisesta kaudesta eteenpäin yhteiskunta muuttui patriarkaaliseksi. Se heijastui uskontoihin ja myös taiteisiin: useampien uskontojen pääjumaluudet muuttuivat miespuolisiksi.

Urbaanin kulttuurin synty

Varhaisimmat tunnetut varsinaiset urbaanit, kaupunkimaiset yhteisöt kehittyivät Lähi-idässä n. 8000–6000 eea. Jeriko nykyisessä Jordaniassa oli muurien ja vartiotornien ympäröimä kiinteä kaupunki. Jerikosta on löytynyt pääkalloja, joiden päälle on muotoiltu kipsistä kasvonpiirteet (1/8). Nämä kalloteokset voi tulkita viittaavan esi-isäin kulttiin, jossa vainajan muistaminen on tärkeää. Toisaalta ne voisi ehkä nähdä myös varhaisimpina esimerkkeinä muotokuvataiteesta, sillä niiden viimeistely on teknisesti taitavaa ja vaikuttaa pohjautuvan todelliselle anatomian tuntemukselle.

Vuonna 1965 löydettiin myös Turkista varhaisen kaupungin, Catal Huyun, jäännökset. Sen löydöistä erityisen kiinnostavia ovat seinämaalaukset. Ne eivät enää levittäydy eri suuntiin kuten kivikautiset luolamaalaukset, vaan ne on toteutettu pohjustetulle seinälle selkeästi rajattuina paneelimaisina yksikköinä (1/9).

Kokonaan uusi teknologia kehittyi: keramiikka. Neoliittisesta kaudesta alkaen poltetut saviesineet muodostavatkin yhden taiteen- ja historiantutkimuksen keskeisen lähteen (1/10). Keramiikka on palvellut astioiden, veistosten, amulettien ym. materiaalina. Myös varhaisimmat kirjoituksen esimerkit toteutettiin nekin savitauluille.