6

Baletin ovet aukeavat länteen 1980-luvulla

Modernismi alkoi näkyä vahvemmin Kansallisbaletin näyttämöllä 1980-luvun alussa. Modernismia otettiin ohjelmistoon eri ajoilta ja eri tanssilajeista.

Vladimir Pankovista tuli Kansallisbaletin johtaja vuonna 1981, silloin päättyi pitkä vaihtuvien balettimestarien ja koreografien kausi. Pankovin johtajakaudellaan balettiteosten rinnalla esitettiin jonkin verran modernia tanssia. Doris Laineen johtajakausi 1984–1992 jatkoi pitkälti Pankovin linjaa, jossa baletin klassikkojen rinnalla esitettiin nykybaletteja sekä modernia tanssia… Oman lisänsä toivat useat kotimaiset kantaesitykset, joiden koreografit, kuten Marjo Kuusela, Tommi Kitti, Tiina Lindfors ja Jorma Uotinen, tulivat modernin tanssin puolelta.

Jorma Uotisen johtajakauden 1992–2001 aikana baletin henkilökunta kansainvälistyi ja tanssijoille asetetut vaatimukset kasvoivat ohjelmiston skaalan ulottuessa 1800-luvun balettiklassikoista tämän päivän moderniin tanssiin. Uotisen kaudella Kansallisbaletti astui voimakkaasti nykyaikaan unohtamatta kuitenkaan klassisen baletin perinnettä ja historiaa. Ohjelmiston runkona olivat edelleen baletin klassikot. Niiden lisäksi tarjolla oli runsaasti ulkomaisia nykybaletteja, tanssinhistorian murrosvaiheisiin liittyviä teoksia sekä Jorma Uotisen ja muutamien muiden kotimaisten koreografien kantaesityksiä. Baletin painopiste siirtyi selkeästi idästä länteen. Venäläistä perinnettä esittelee Suomessa tällä hetkellä Mikkelin kansainväliset balettijuhlat sekä vuonna 2002 aloitetut Savonlinnan balettijuhlat.

Kansallisbaletin ulkoisissa työskentelyolosuhteissa tapahtui merkittävä muutos kun Suomen Kansallisooppera muutti vuonna 1993 uuteen oopperataloon Töölönlahden rannalle. Monien vuosikymmenien odotuksen jälkeen päänäyttämölle saatiin tarpeeksi tilaa joukkokohtauksille ja erilaisille lavastusratkaisuille. Uudet harjoitussalit ja pukuhuoneet tarjosivat asianmukaiset harjoitustilat suurentuneelle tanssijakunnalle.

Uuden oopperatalon päänäyttämön katsomo on lähes 1400-paikkainen. Vanhaan oopperaan, nykyiseen Aleksanterin teatteriin, mahtuu vain 600 katsojaa. Lisäksi uudessa oopperatalossa on Alminsali, jossa on muunneltava katsomo 180–500 katsojalle. Se on tarkoitettu pienimuotoisille ja kokeellisille esityksille. Tosin Almisalin suuret käyttökustannukset suhteessa yleisömääriin ovat rajoittaneet salin käyttöä. Oopperan yhteiskunnalta saaman tuen suuruus on herättänyt keskustelua jatkuvan niukkuuden Suomessa.

Tanskalaisen tanssija Dinna Bjørn aloitti Kansallisbaletin johtajana syksyllä 2001. Vuodesta 2008 alkaen baletin johtajana on toiminut tanskalainen Kenneth Greve.  1990-luvulta lähtien Suomen Kansallisbaletti on muuttunut entistä kansainvälisemmäksi ryhmäksi. Vuonna 2015 yli 70 ryhmän tanssijoista alle puolet ovat syntyperältään suomalaisia.  Kansallisbaletin ohjelmiston rungon muodostavat  balettiklassikot ja niiden uudelleen tulkinnat, lisänä esitetaan nykybalettia ja jonkun verran myös nykytanssia.

Artikkelit

Irma Vienola-Lindfors: Doris Laine: On tullut aika vaihtaa Kansallisbaletin johtajaa, Tanssi 2/91

Irma Vienola-Lindfors: Jorma Uotinen ei ryhdy radikaaleihin muutoksiin, Tanssi 2/91

Raisa Rauhamaa: Uotinen jättää pikkuhiljaa Kansallisbaletin, Tanssi 1/01

Jan-Peter Kaiku: Dinna Bjørn haluaa baletin näkyvän myös oopperan ulkopuolella, Tanssi 1/01)

Irma Vienola-Lindfors: Ulrika Hallberg – tanssijaksi Luojan luoma, Tanssi 2/97

Raisa Rauhamaa: Susanna Vironmäen balerinan paini, Tanssi 4/98

Jenny Jegernhorn: Muutoksia Greven aikaan, Liikekieli.com.

Minna Tervamäki: Enemmän kuin ballerina.  (Ylen artikkeli ja videokooste)