5.5
Kansainvälisyys

5.5
Kansainvälisyys

Suomalaisen Oopperan baletin ensimmäisen ulkomaanvierailu suuntautui vuonna 1946 Tukholmaan. Kutsujana oli ruotsalainen tanssimesenaatti Rolf de Maré, jonka järjestämiin koreografiakilpailuihin suomalaiset baletin ja vapaan tanssin edustajat olivat osallistuneet Tukholmassa 1945. Ensimmäisen vierailuillan ohjelmistossa oli Joutsenlampi, jota ei aiemmin vielä oltu esitetty kokonaan Tukholman Kuninkaallisessa oopperassa. Toisen illan ohjelmassa oli Joutsenlammen toinen näytös, Alexander Saxelinin koreografia Soirée de bal ja Julian Algon Näkyjä.

Ruotsalaiset kriitikot suhtautuivat ristiriitaisesti Ruotsissa ennennäkemättömään venäläiseen traditioon pohjautuvaan Joutsenlampeen. Toiset pitivät sitä vanhanaikaisena ja pitkänä, toiset ihailivat balettimme venäläistä perinnettä. Tukholman vierailun innostamana osa Suomalaisen baletin tanssijoista osallistui Magnus Björkenheimin järjestämiin Norjan ja Tanskan kiertueisiin kesällä 1946.

Suomen Kansallisbaletin viralliset vierailut käynnistyivät laajemmin 1950-luvulla Alfons Almin johdolla. Suomalaisen baletin esitykset saivat innostuneen vastaanoton Euroopassa, vaikka ryhmän teknistä tasoa pidettiin vielä vaatimattomana. Tunnetun englantilaisen balettikriitikon Mary Clarkin arvio suomalaisen baletin vierailusta Edinburghin juhlilla 1959 tuo nämä molemmat puolet esiin hyvinkin kärkevästi.

Suomalainen baletti, joka tanssi Edinburghissa viime viikolla, on vaatimaton pieni ryhmä pienestä maasta… Näkyvissä on tuskin mitään merkkejä hyvästä koulutuksesta ja hyvistä baleteista, jotka molemmat ovat olennaisia hyvien tanssijoiden kehitykselle… Suomalaiset baletit, jotka vaihtelevat naiivista melkein uskomattoman banaaliin ovat rakenteeltaan kehnoja sekä dramaattisesti että koreografisesti, vaikka yksi niistä, Scaramouche on Sibeliuksen, sekä teatterillisesti ja musikaalisesti niin hyvä, että se melkein tukahduttaa epäkunnioittavan naurun. Baletin puutteet tuntuvat pinnalta katsoen ennustavan tuhoa. Ja kuitenkin Suomen Kansallisoopperan baletilla on ollut suunnaton menestys Edinburghissa, enkä luule, että sen yleisömenestys johtuu vain siitä, jos niin voi sanoa, että Edinburghin balettiyleisö pitää rehellistä ”kaura ja kinkku” ruokavaliota koristeellisempaa parempana. Suomalaisilla on se luonnollinen sopeutuvaisuus ja tunne tanssia kohtaan, joka kaikkein nopeimmin luo yhteyden yleisöön balettiesityksissä, ja tämä lievittää paljon heidän teknisiä puutteitaan. Ja mikä merkitsee vielä enemmän: kun ohjaus on hyvä hyvässä baletissa, he tanssivat tunteikkaasti ja charmikkaasti. (käännös arvostelusta Aamulehti 12.9.1959)

Taulukko Suomen Kansallisbaletin merkittävimmät vierailut ja kiertueet

Tiina Suhonen: Kolme vienti projektia menneisyydestä (sivut 64-72) käsittelee Kansallisbaletin kiertueita, osa Teatterimuseon nettijulkaisua WEIMARISTA VALTOIHIN – kansainvälisyys suomalaisessa tanssissa.

Alfons Almin aloitteesta keväällä 1957 alkoivat jokavuotiset Kansainväliset oopperan ja baletin juhlaviikot, jotka tutustuttivat suomalaisyleisön lähinnä itäisiin, mutta myös joihinkin läntisiin balettivirtauksiin. Juhlat jatkuivat vuoteen 1976 asti.

Merkittävimpiä vierailijoita olivat mm.

1957 Moskovan Bolshoi-teatterin baletti

1958 American Ballet Theatre, neuvostobaletin taiteilijoita Moskovasta ja Leningradista

1959 Tukholman Kuninkaallinen baletti

1960 Moskovan Bolshoi-teatterin baletin solistiryhmä

1962 Unkarin Valtionoopperan baletti

1963 Leningradin Kirov-teatterin baletti, Antonio ja espanjalaiset tanssijat

1964 Unkarin Valtionoopperan baletti, Saksan Valtionoopperan baletti (DDR)

1965 Western Theatre Ballet (Englanti)

1966 The Royal Ballet (Englanti)

1967 Tallinnan Estonia-teatterin baletti

1968 Unkarin Valtionoopperan baletti

1969 Moskovan Bolshoi-teatterin baletti

1970 Norjan Oopperan baletti

1971 Berliinin Komische Operin baletti (DDR)

1973 Ballet Rambert (Englanti)

1974 Polisch Dance Theatre

1975 Tukhoman Kuninkaallinen baletti