JohdantoMiksi yhteiskuntaluokasta on tarpeen puhua taidetyön yhteydessä?

Hiljaisuuden rikkominen – luokasta puhuminen ja itsensä paikantaminen yhteiskunnassa – on välttämätön askel, jos haluamme elää maailmassa, jossa hyvinvointi ja paljous voi olla jaettua, jossa oikeus toteutuu niin julkisessa kuin yksityisessä elämässä. Nyt on aika puhua luokasta ja tietää, mistä tulemme.

(hooks 2000, viii, suom. LL)

Näin (vapaasti suomennettuna) kirjoittaa feministi ja tutkija bell hooks jo vuonna 2000. Vaikka yhteiskuntaluokkia on tutkittu pitkään sosiologian alalla, esittävien taiteiden kentällä ja rakenteissa edelleen harvemmin tunnistetaan tai tunnustetaan luokkaisuuden vaikutuksia yksilön mahdollisuuksiin ja urapolkuihin. Menestyksen tai menestymättömyyden katsotaan alalla liittyvän lähinnä yksilön ominaisuuksiin. Kuten väitöstutkija Taija Roiha (2017) huomauttaa, luokan vaikutuksista yleisesti makumieltymyksiin ja kulttuurin kulutukseen on kirjoitettu enemmän kuin sen merkityksestä taide- ja kulttuurialan työntekijöiden asemaan ja toimintaympäristöihin. Roiha kirjoittaa muun muassa Rosalind Gillin tutkimuksiin viitaten, että taiteen kentällä taustasta riippuvan eriarvoisuuden käsittely on vaikeaa, sillä kentällä vallitsevat ”avoimuuden, meritokraattisuuden ja yhdenvertaisuuden ihanteet”. Sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset resurssit kuitenkin vaikuttavat merkittävästi taiteilijoiden mahdollisuuksiin muun muassa ottaa riskejä, saada näytön mahdollisuuksia ja hankkia tarvittavaa osaamista vaikkapa ulkomailla opiskellen. (Roiha 2017.)

Yhteiskuntaluokkien välisiä eroja tarkastelemalla voidaan hahmottaa vallan jakautumista eri ihmisryhmien välillä ja erilaisia toimijuuksia. Luokan vaikutukset ovat yhteydessä esimerkiksi hyvinvoinnin epätasaiseen jakautumiseen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja yleisesti ihmisryhmien välisten kuilujen syventymiseen. Vallalla tuntuu kuitenkin olevan ajatus jokaisesta oman onnensa seppänä. Tämä linkittyy uusliberalismista kumpuavaan meritokratian käsitteeseen.

Meritokratia perustuu ajatukseen mahdollisuuksien tasa-arvosta; siitä, että kaikilla on lähtökohtaisesti samanlaiset mahdollisuudet toteuttaa itseään ja valita polkunsa. Tämän ajattelutavan mukaan pärjääminen ja menestyminen ovat riippuvaisia ainoastaan yksilön ominaisuuksista, kyvyistä ja työteliäisyydestä. (Ks. esim. Elmgren 2020; Young 2001.) Tutkija Sami Keto (2017, 208–218) huomauttaa, että mahdollisuuksien tasa-arvo kuitenkin kääntyy nopeasti mahdollisuuksien epätasa-arvoksi, koska ylempään sosiaaliseen luokkaan kuuluvat löytävät koko ajan uusia tapoja parantaa omaa asemaansa. Esimerkkinä tästä mainittakoon valmennuskurssijärjestelmä, jossa rahalla voi ostaa lähes varman pääsyn haluamaansa korkeakoulutukseen. Toisin sanoen yhteiskuntamme päätyy hyvistä yrityksistä huolimatta usein uusintamaan jo olemassa olevia sosiaalisia hierarkioita. Keto (2017, 217–218) kirjoittaa, että eriarvoisuuden kasvaminen vähentää hyvinvointia yhteiskunnassamme laaja-alaisesti. Oman edun tavoittelussa usein unohtuu, miten valinnat vaikuttavat ympäröivään luontoon tai muihin ihmisiin. Kedon mukaan olisi koko yhteisön etu, että resurssit jakautuisivat tasaisemmin, eivätkä sorron tai riiston mekanismit ohjaisi yhteisön toimintaa. Riisto ja oman edun tavoittelu määrittävät nähdäksemme niin omistavan luokan ja suorittavaa työtä tekevien suhteita kuin liikaa kuluttavien länsimaiden suhdetta globaaliin etelään tai ihmisten suhteita muunlajisiin ja ympäristöönsä.

Luokka-aiheeseen ja erityisesti työväenluokkaisuuden tunnustamiseen liittyy ajatuksia, jotka ovat läsnä yleisemminkin länsimaisten yhteiskuntien tämänhetkisessä tasa-arvotyössä. Näitä ovat moninaisuuden hyväksyminen ja arvostaminen (myös itsessä), osallisuuden jakaminen, useampien äänien saattaminen kuuluviin sekä liikaa kuluttavan elämäntyylin kyseenalaistaminen. Nämä ajattelutavat voidaan tuoda käytäntöön pedagogisessa sekä taiteellisessa työskentelyssä; sisällöissä, työtavoissa, materiaali- ja henkilövalinnoissa ja niin edelleen.

Julkaisun näkökulma ja tausta

Tässä julkaisussa avaamme luokkataustan vaikutuksia käsitteellisen ja kokemuksellisen tiedon valossa sekä tarjoamme ehdotuksia luokkataustan huomioimiseen niin taiteellisissa prosesseissa kuin (taide)koulutuksessa. Näemme, että tämä julkaisu voi osaltaan tuoda luokkaisuuden ja siihen linkittyvän eriarvoisuuden näkökulmia mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun taidekentällä ja laajemmin. Tietoa lisäämällä on mahdollista kiinnittää huomiota rakenteisiin ja olla mukana luomassa tilaa erilaisille tekijöille ja tavoille tehdä.

Vaikka julkaisu käsittelee enimmäkseen kokemuksia tanssitaiteen kentällä, se on suunnattu yleisemmin taidealojen opiskelijoille ja ammattilaisille, kasvatusaloilla toimiville sekä kaikille yhteiskuntaluokan ja ruumiillisuuden suhteesta kiinnostuneille. Taiteilijoiden henkilökohtaiset kokemukset yhdistyvät tutkijoiden teksteihin luokkarakenteista avautuen yksityisestä yleiseen.

Julkaisu on osa Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hanketta (myöh. myös Luokkahanke). Sen tekstit pohjaavat suurelta osin hankkeen työskentelyyn vuosien 2019–2023 aikana. Luokkahankkeessa olemme käsitelleet ja tehneet näkyväksi esittävien taiteiden ja tutkimuksen konteksteissa ja niiden keinoin luokkataustan ja -aseman vaikutuksia ihmisen ruumiillisuuteen, kokemuksiin siitä sekä toimijuuteen. Olemme pyrkineet syventämään ymmärrystä luokkakysymyksistä sekä purkamaan oletusta samankaltaisista kokemushistorioista ja myllertämään tasa-arvomyyttiä, jonka mukaan Suomessa kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet opiskella, työllistyä, edetä urallaan tai osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Luokka-aiheiden käsitteleminen monella taholla, niin tutkimuksessa, mediassa kuin taiteen parissa, vahvistaa luokkatietoisuutta ja voi edistää luokkarajoja ylittävää ymmärrystä ja empatiaa. Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hanke on saattanut yhteen taiteilijoita ja tutkijoita ja mahdollistanut siten taiteen ja tieteen välistä dialogia.

Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hanke

Elsa Heikkilän ja Laura Lehtisen käynnistämä Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hanke alkoi keväällä 2019 lukupiireillä sekä kehollisilla tutkimustyöpajoilla, jotka olivat avoimia kaikille luokkataustansa tunnistamisesta kiinnostuneille taiteilijoille ja tutkijoille. Näihin työpajoihin osallistuneista taiteilijoista muodostui työryhmä, jonka jäsenet työskentelivät hankkeessa pitkäkestoisesti. Luokkahankkeessa ovat työskennelleet tanssitaiteilijat Riina Hannuksela, Elsa Heikkilä, Soili Huhtakallio, Virpi Juntti, Minna Karttunen, Heli Keskikallio, Soile Lahdenperä, Laura Lehtinen, Aliina Lindroos, Pinja Poropudas, Anni Puuperä, Lotta Suomi, Virva Talonen ja Katriina Tavi; pukusuunnittelijat Mari Nurmenniemi ja Mira Järvinen; valosuunnittelijat Teo Lanerva ja Tuomas Honkonen; äänisuunnittelija-muusikot Josu Mämmi ja Ilkka Tolonen sekä tutkija Sanna Tirkkonen. Hankkeen avoimin työpajoihin on lisäksi osallistunut taiteilijoita tanssi-, sana-, kuva- ja monitaiteen aloilta.

Vuosien 2020–2022 aikana toteutettiin neljä taiteellista ulostuloa:

• Luokkakuvia I (2020), esitysluonnos Zoom-webinaarissa
• Luokkakuvia II (2020), esitysluonnos Akseli Toivosen kentällä, Helsingin Käpylässä
• Luokkakuvia, vedos III (2021) striimattu esitysluonnos, Sivuaskel 2021 -festivaalilla (Zodiak – Uuden tanssin keskus)
• Luokkakuvia, vedos V (2021) näyttämöteos JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen tuotantona sekä vuonna 2022 osana Viirus Guest -ohjelmistoa.

Lisäksi syksyn 2021 aikana järjestettiin työpajoja kahden Stadin ammattiopiston tutkintokoulutukseen valmentavan ryhmän kanssa, joista toisessa oli 17–25-vuotiaita nuoria ja toisessa vasta Suomeen tulleita aikuisia maahanmuuttajia. Tämä dialoginen työpajatyöskentely kulkee nimellä Luokkakuvia, vedos IV, vaikkakaan se ei johtanut julkiseen taideteokseen.

Työryhmä on työskennellyt myös julkisissa tiloissa ja toteuttanut julkisen tilan ulostulon Halkoo, joka on tähän mennessä nähty osana Helsinki-päivän juhlaohjelmaa kesällä 2022 sekä itsenäisenä tapahtumanaan Käpylässä (marraskuussa 2022) sekä Maunulassa (tammikuussa 2023).

Hankkeen taiteilijat ovat kirjoittaneet työstään Koneen säätiön Rohkeus-blogissa, Meteli-verkkolehdessä ja Liikekieli.com-verkkojulkaisussa sekä puhuneet siitä muun muassa sosiaalisessa mediassa, Rajanylityksiä-podcastissa (Luoma-aho 2019) ja Voima-lehden Teatterin politiikkaa -podcastissa (Rantanen 2022).

Luokkahanke on työllistänyt 21 taiteilijaa ja tutkijaa erilaisissa rooleissa ja eri pituisiksi jaksoiksi vuosina 2019–2023. Hankkeen aikana muodostunut yhteisö on osoittautunut voimaannuttavaksi jakamisen paikaksi osallistujille. Hanke on laajuudessaan poikkeuksellinen suomalaisella tanssitaiteen vapaalla kentällä – sen kautta on luotu uudenlaista huokoista rakennetta, joka mahdollistaa kuulumisen ja sidosteisuuden kokemuksen keskellä epävarmaa tanssitaiteen vapaata kenttää. Yhteisö jatkaa toimintaansa erilaisin tavoin. Sen vaiheita voi seurata esimerkiksi sivulla www.luokkahanke.com.

Koska yhteiskuntaluokkaa voidaan määritellä eri yhteyksissä eri tavoin ja monista näkökulmista, on tarpeen selventää, mitä se meille tarkoittaa. Luokkahankkeessa ja siten myös tässä julkaisussa hahmotetaan luokkaa pääomien hallinnan ja sitä kautta syntyvien erottelujen kautta eli klassisen bourdieulaisen ajattelun mukaan (ks. esim. Taija Roiha tässä julkaisussa). Työskentelyssämme olemme tarkastelleet kuitenkin ennen kaikkea luokkaisuuteen liittyviä ruumiillisia kokemuksia, kuten tunteita eri ryhmiin kuuluvuudesta ja kuulumattomuudesta. Sosiologian tutkija Tarja Tolonen artikuloi, että sosiaaliset ja kulttuuriset käytännöt linkittyvät luokkaan, ja me paikannamme ja asemoimme itseämme ja toisiamme suhteessa luokka-asemiin. Tätä tapahtuu erilaisissa yhteisöissä osana arkeamme niin ruumiillisuuden kuin elämäntapojen tai huumorin avulla. (Tolonen 2008, 15.) Luokka-asema ja -tausta tulevat siis esiin sosiaalisissa tilanteissa ja suhteissa. Ne ovat meille sekä omaisuuksia että osallisuuksia, sekä tunteita että konkretiaa.

Luokkaisuuden kokemukset kietoutuvat myös muihin identiteettiämme rakentaviin osatekijöihin. Kokemuksiimme vaikuttavat luokan lisäksi esimerkiksi sukupuoli, erilaiset kyvykkyydet, etninen tausta, sukupolvi ja paikallisuus. Näitä ei aina ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista yrittää erotella toisistaan niiden risteävän luonteen vuoksi.

Luokkahankkeen työryhmä on muodostunut avoimiin työpajoihin osallistuneista taiteilijoista ja tutkijoista. Hankkeen alkuvaiheessa emme valitettavasti onnistuneet levittämään työpajakutsua tarpeeksi laajalle tai moninaisiin yhteisöihin, minkä vuoksi työryhmäämme on päätynyt vain valkoisia, korkeakoulutettuja ammattitaiteilijoita. Pintapuolisesti katsottuna samankaltaisten joukkoon mahtuu kuitenkin monenlaisia taustoja ja kokemuksia. Iän puolesta työryhmässämme on variaatiota: mukana on niin vastikään valmistuneita kuin eläkkeellä olevia taiteilijoita, urallaan eri vaiheissa olevia tekijöitä. Olemme myös lähtöisin eri puolilta Suomea. Toki olisimme toivoneet, että työryhmämme olisi ollut moninaisempi muutoinkin kuin iän ja kasvuympäristön näkökulmasta, ja hankkeen mahdollisten jatkokehittelyiden parissa tuleekin kiinnittää tähän enemmän huomiota ja resursoida enemmän aikaa erilaisten yhteisöjen tavoittamiseen.

Vaikka monet hankkeeseen osallistuneista ovat tehneet pääomien suhteen luokkasiirtymiä suhteessa vanhempiinsa tai isovanhempiinsa, kokemukset uuteen luokkaan kuulumattomuudesta istuvat sitkeässä. Joillekin työryhmämme jäsenistä oma luokka-asema on hyvin häilyvä. Esimerkiksi koulutuksen ja taidealalla toimimisen kautta kulttuurista pääomaa on saattanut kertyä kosolti, mutta taloudelliset resurssit ovat usein niukat tai sosiaaliset verkostot eivät auta alalla eteenpäin, mikä vaikuttaa toimintaamme olennaisesti. Näin luokkaisuuden kokemukset aiheuttavat usein ristiriitaisia tunteita.

Julkaisun sisältö

Luokkahankkeessa olemme yrittäneet kaivaa esiin luokan ruumiissamme ja tämän julkaisun teksteissä avaamme nyt kirjallisesti ajatuksiamme ja kokemuksiamme. Avoin kirjoittajakutsu on esitetty kaikille hankkeessa työskenteleville. Hankkeen ulkopuolelta mukaan kirjoittamaan on kutsuttu kirjailijoiden työn luokkaistuneita kokemuksia väitöskirjassaan tutkinut Taija Roiha.

Kukin kirjoittaja on saanut ehdottaa tekstiinsä itseään kiinnostavan aiheen ja näkökulman. Tekstit avaavat eri painotuksin sitä, miten kirjoittajat ajattelevat luokan vaikuttavan ja näkyvän taiteellisessa työskentelyssä. Ne nojaavat yhteiskuntaluokkiin liittyvään teoreettiseen ajatteluun sekä julkiseen keskusteluun aiheesta.

Julkaisun teksteissä pohditaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Miten työväenluokkainen tausta manifestoituu ruumiillisuudessani ja toiminnassani? Miten työväenluokkainen taustani läpäisee kehonkuvani? Miten luokka on yhteydessä makumieltymyksiimme? Miten nämä ilmiöt ovat läsnä nykytanssin työkentällä? Miten voisimme ottaa erilaiset luokka-asemat huomioon taidetyön fasilitoijina tai pedagogeina?

Tanssitaide, luokka ja työ -kokonaisuuden ensimmäiset viisi tekstiä pohtivat luokan ja taidetyön yhteyksiä ensisijaisesti rakenteellisista näkökulmista. Ne käsittelevät kyllä ihmisten kokemuksia luokkaisuuksista mutta fokusoivat esimerkiksi kysymyksiin siitä, kenellä on pääsy taiteen pariin ja ammattikentälle tai mahdollisuudet pysyä niissä mukana.

Taija Roihan teksti Seikkailu, johon sinulla ei ole varaa avaa yleisellä tasolla sitä, miten luokkaisuus voi vaikuttaa taiteilijana toimimisen edellytyksiin ja ammatissa toimimiseen. Roiha myös esittelee lyhyesti yhteiskuntaluokan määrittymistä eri pääoman lajien hallinnan mukaan. Aihetta käsitellään tutkimusteksteihin ja selvityksiin nojaten, kuitenkin esseistisellä tyylillä. Kaksi seuraavaa tekstiä, Soili Huhtakallion ja Aliina Lindroosin sekä Virpi Juntin kirjoitukset käsittelevät Roihan esittelemiä ilmiöitä henkilökohtaisella tasolla.

Huhtakallio ja Lindroos kirjoittavat päätymisestään tanssitaiteilijoiksi, vastoin todennäköisyyksiä. Tekstissään Miten meistä tuli tanssitaiteilijoita? he nostavat esiin alalle hakeutumiseensa vaikuttaneita erilaisia olosuhteita ja resursseja muun muassa maaseudulla tai taajamassa kasvamisen näkökulmasta.

Tekstissään Duunarina tanssin kentällä Virpi Juntti avaa luokan vaikutuksia pitkään urapolkuunsa ja rooliinsa tanssin kentällä sekä työyhteisöissä. Hän kirjoittaa havaintoja tanssijan uran taloudellista kestävyydestä ja pohtii myös teoreettisen ymmärryksen ja tanssijan ruumiillisen tiedon suhdetta sekä niiden merkitystä tanssijan työnkuvien muuttuessa.

Riina Hannuksela, Laura Lehtinen ja Virva Talonen tarkastelevat tekstissään makumieltymyksiä ja niiden rakentumista. Makuasioista ehdottaa taiteen kentälle lisää puhetta mausta ja sen vaikutuksista esimerkiksi valtapositioissa toimivien päätöksiin. Kirjoittajat hahmottelevat muun muassa Sara Ahmedin tutkimukseen pohjaten, miten maku ruumiillisena ilmiönä on yhteydessä tunteisiin, affekteihin ja arvostuksen kasautumiseen.

Teksti Luokkatietoisista työtavoista pureutuu yhteiskuntaluokkiin liittyvien hierarkioiden huomioimiseen fasilitoinnissa, johtamisessa ja pedagogisessa työssä taiteen kentällä. Elsa Heikkilä, Laura Lehtinen ja Anni Puuperä kirjoittavat luokkaan liittyvistä eriarvoisuuden kerrostumista ja tekevät Luokkahankkeessa koettuun nojaten ehdotuksia siitä, miten voimme huomioida erilaisia luokka-asemia sekä -taustoja ja mahdollistaa osallisuuden kokemuksia ryhmätyöskentelyssä.

Julkaisun kolme viimeistä tekstiä pohtivat luokkaisuuden tuntuja ruumiissa. Luokan on sanottu elävän ruumiin eleissä, asennoissa, ilmaisuissa ja tyyleissä. Niiden kautta luokka tulee näkyväksi yhteisöissä. Samanaikaisesti luokkakokemukset ovat henkilökohtaisia: ne tuntuvat lihaksissa, ihossa ja hengityksessä ja elävät muistoissa sekä tulevaisuuskuvissa.

Sanna Tirkkosen artikkeli Luokkakokemus, habitus ja kollektiivinen ruumiillinen muisti käsittelee filosofisia kysymyksiä siitä, mikä ruumiillisessa muistissa on yhteistä ja sosiaalisten rakenteiden läpäisemää. Artikkelissa Tirkkonen myös avaa työskentelyotettaan, osallistuvaa merkityksenantoa, Luokkahankkeessa. Teksti ei tarkastele luokkataustaa yhtenä jaettuna kokemuksena vaan pikemminkin tarjoaa käsitteellisiä välineitä erilaisten kehomuistien ja niiden kollektiivisten ulottuvuuksien tarkasteluun.

Tekstissään Missä häpeä tuntuu? Soile Lahdenperä pohtii taloudellisesti niukan lapsuutensa ja nuoruutensa sekä lukihäiriön vaikutusta hänen valintoihinsa ja uraansa. Hän kirjoittaa auki monen vuosikymmenen läpi kantamiaan ruumiillisia kokemuksia esimerkiksi vääränlaisena olemisesta, häpeästä ja omanarvontunnon puutteesta sekä toisaalta tanssin ja ruumiillisen oppimisen kautta kokemistaan onnistumisista ja oman paikan löytämisestä.

Työväenluokkaisen taustan ja keskiluokkaisessa ympäristössä elämisen välisistä ristiriidoista kirjoittavat puolestaan Heli Keskikallio ja Lotta Suomi tekstissään Miten täällä saa olla? He avaavat henkilökohtaisia kuulumattomuuden ja sopimattomuuden kokemuksiaan, niihin liittyviä ruumiillisia tuntuja sekä keinojaan navigoida tanssitaiteen akateemisella kentällä. Tekstissä tulevat esiin myös Luokkahankkeen parissa syntyneet oman taustan tunnustamisen voima sekä yhteenkuuluvuuden kokemus.

Luokka-aihe ei tyhjene yhteen julkaisuun eikä taideprojektiin. Toivottavasti tekstit synnyttävät halun keskustella, tanssia, pohtia ja kyseenalaistaa. Tämä julkaisu voi toimia myös kutsuna kirjoittaa luokasta ja taiteesta. Toimittajille voi ehdottaa luokkakysymyksiin liittyviä tekstejä julkaistavaksi Luokkahankkeen sivuilla. Luokka porautuu lihaamme, ryöpsähtää ulos selkähiessämme, häilyy katseessamme, muljahtaa sisuksissamme, laittaa liikkeeseen, erottaa ja yhdistää.

Johdannossa käytetyt lähteet

Elmgren, Heidi. 2020. ”Meritokratia meriitteihin perustuvana ulossulkemisena.” Politiikasta-verkkolehti. Haettu 14.03.2023. politiikasta.fi/meritokratia-meriitteihin-perustuvana-ulossulkemisena.

hooks, bell. 2000. Where we stand: Class matters. New York: Routledge.

Keto, Sami. 2017. ”Miten suhtautua toisiin? – eli miksi kilpailu ja hierarkiat ovat empatian esteenä.” Empatia: Myötäelämisen tiede, toim. Eliisa Aaltola & Sami Keto. Helsinki: Into.

Luoma-aho, Veera. 2019. ”Miltä työväenluokkaisuus tuntuu kehossa?” Rajanylityksiä-podcast, 1. jakso. Koneen säätiö. Saatavilla koneensaatio.fi/tarinat-ja-julkaisut/rajanylityksia-podcast-osa-1-milta-tyovaenluokkaisuus-tuntuu-kehossa.

Rantanen, Tuomas. 2022. ”Kaiken takana on luokka.” Teatterin politiikkaa -podcast. Voima-lehti. Saatavilla open.spotify.com/episode/0JiMWK5iana7G4pOylQlk5?si=ml1aqpcUSXaLoqN3m2IDcQ&fbclid=IwAR2hAqokCYwamrRDcUJMNp1LhOrkiKoLH7LN1SeZh9b5Op1u5fuf4Mk0FOM&nd=1.

Roiha, Taija. 2017. ”Luokattomat taiteilijat? Taiteellisen työn yhteiskunnallinen eriarvoisuus prekaarissa taidemaailmassa.” Tahiti 1. Haettu 04.03.2022. tahiti.journal.fi/article/view/85655/44605.

Tolonen, Tarja. 2008. ”Yhteiskuntaluokka: menneisyyden dinosauruksen luiden kolinaa?” Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli, toim. Tarja Tolonen, 8–16. Tampere: Vastapaino.

Yle Kulttuuricocktail 2.11.2022. ”Keskiluokka on taiteessa yliedustettuna.” Keskustelemassa kirjailija Natalia Kallio ja kuvanveistäjä Markus Kåhre. Saatavilla: areena.yle.fi/1-50991201.

Young, Michael. 2001. ”Down with Meritocracy.” The Guardian. 29.6.2001. Haettu 14.3.2023. www.theguardian.com/politics/2001/jun/29/comment.