Johdanto

”Teatterissa totuus on aina vaelluksella.”
(Peter Brook)

Aineistosta

Tämä verkkoaineisto pohjautuu Teatterikorkeakoulun Avoimen Yliopiston julkaisemaan ja Pentti Paavolainen kirjoittamaan opintokansioon Eurooppalaisen teatterin historiaa (1997). Aineiston alkujaksot 1–8 on laadittu 1990-luvun kuluessa. Verkkoaineiston yhdeksäs jakso, Teatteri kylmän sodan jälkeen, on laadittu vuoden 2007 aikana. Ensimmäisen verkkoeditoinnin on suorittanut Anne Makkonen. Vuosina 2015–2016 FT Jukka von Boehm editoi kielellisesti ja sisällöllisesti jaksoja 1–9 sekä myös täydensi niitä. Suurimmat lisäykset ovat hänen kirjoittamansa kokonaan uusi jakso 7.7. sekä koko kymmenes opintojakso. Paavolaisen ja von Boehmin lisäksi Jukka O. Miettinen osallistui uusimman edition kuvatoimitukseen.

Aineisto jakautuu kymmeneen eri opintojaksoon, joiden otsikot noudattavat tärkeimpiä teatterin historian asiasisältöjä ja aikakausijakoja.

1. Teatterin alkumuodot ja antiikin Kreikka
2. Antiikin Rooma ja keskiajan teatteri
3. Englannin renessanssi ja Shakespeare
4. Italia, Ranska ja Molière
5. Valistus, Saksa ja romantiikka
6. Realismiin ja siitä irti
7. Ohjaajat ja modernin teatterin nousu
8. Eeppinen, absurdi ja uusin teatteri
9. Teatteri kylmän sodan jälkeen
10. Teatteri, globalisaatio ja sen kriisit

Kukin opintojakso jakautuu vielä 8–11 asiakokonaisuuteen eli lukuun. Verkkomateriaalin voi tutustua sen kokoisina annoksina kuin kussakin opiskeluryhmässä halutaan.

Aineisto sisältää monenlaatuista tekstiä.

Kirjoittajana puhun itse, kommentoin ja johdattelen sinua tällaisella tekstityypillä. Useimmiten valmistan sinua siihen mitä on tulossa ja miten siihen voisi olla hyvä suhtautua. Silloin tiedät myös, jos asia on ennestään tuttu, että voit esimerkiksi lukea seuraavan jakson kevyemmin.

Varsinainen ”kertomus” – stoori / historia/ etenee omalla tekstityylillään, jota tosin täplittävät erilaiset otsikot ja korostukset. Tässäkin osuudessa käytetään lisäksi väliotsikkoja kuten

Typografian esittely

tai joitain muita korostuskeinoja, kuten lihavointia tai ISOJA KIRJAIMIA. Niiden tarkoitus ei ole vain tehdä tekstiä ”elävän ja levottoman näköiseksi” vaan ennen kaikkea nostaa avainsanoja, niitä joita täytyy painaa mieleensä tai tunnistaa.

Näytelmien nimet on luetteloitu lähinnä muistiinpanon avuksi, vähän hakuteosmaisesti. Tekstissä näytelmien nimet kursivoidaan, minkä lisäksi tärkeimmät näytelmät on lihavoitu, ainakin ne joista tekstissä sanotaan pari sanaa ja jotka muutenkin ovat sellaisia, joihin useimmin tulet törmäämään. Seuraavassa esimerkki, joka toistuu vielä tuonnempana oikeassa yhteydessään.

Näistä selvästikin tullaan Oidipukseen ja Antigoneen palaamaan kertovassa tekstissä tarkemmin.

Joistakin näytelmistä joudutaan lisäksi kertomaan tärkeimmät tapahtumat, tai selittämään vähän yksityiskohtaisemmin taustaa. Ne on sijoitettu näin pienellä ladottuihin osastoihin, jolloin jos tunnet asian tai et ole siitä kiinnostunut, voit oitis hypätä yli.

Lisäksi aineistossa on yleisen historian aikataulukoita, vihjeitä lisäluettavasta ja selostuksia tärkeimmistä näytelmistä.