1.1
Antiikin teatteri

1.1
Antiikin teatteri

Antiikin teatteri kehittyi yhteisöllisistä rituaaleista. Teatteritapahtuma oli monipäiväinen koko yhteisön juhla, joka alkoi aamun koittaessa ja päättyi illalla. Teatteriesityksen funktio oli uskonnollis-filosofinen, maailmankuvaa rakentava ja tukeva yhteisöllinen tapahtuma.

Antiikin Kreikan teatterirakennukset olivat suuria amfiteattereita. Vaikuttaviin luonnonmaisemiin sijoitetut teatterit rakennettiin siten, että maisema muodosti kauniin ja tasapainoisen taustan esitykselle ja auringonvalon suunta otettiin huomioon. Eurooppalainen teatteri on perinyt termistönsä antiikin amfiteattereista.

Näytelmäkilpailuissa draamoja esitettiin sarjana, jossa oli saman kirjoittajan tetralogia eli kolme tragediaa ja lopuksi satyyrinäytelmä, tai myöhemmin kolmen kilpailevan kirjoittajan tragedia ja lopuksi komedia.

Antiikin näytelmät esitettiin päivänvalossa. Esitysajankohdan valaistusolosuhteita, aamun tai illan eritystä valoa, saatettiin käyttää näytelmässä hyväksi esteettisenä tunnelmaa vahvistavana tekijänä. Tunnettu esimerkki on Aiskhyloksen Agamemnon, jonka alussa palatsin katolla vahti odottaa merkkitulta. Aamun hämäryydestä kirkkaaksi muuttuva päivä vahvistaa näytelmän dramaturgista muutosta yön pimeydestä merkkitulten riemujuhlaksi. Valon tai päivänkierron olosuhteisiin liittyvillä kielikuvilla oli myös laajempi runollinen merkitys.

Antiikin Rooman teattereissa maisemalla ei ollut oleellista merkitystä, sillä entistä suurempi, monikerroksinen scene-rakennus muodosti taustan. Myös Rooman loisteliaissa teattereissa esitykset tapahtuivat yleensä päivällä, mutta koviin olosuhteisiin tottumattomien ylhäisten hipiää suojeltiin paahtavalta auringolta katsomon päälle viritetyllä katoksella. Soihtuja käytettiin valaisemaan iltaesityksiä.

Lähde

Bergman, Gösta M. 1977.  Lighting in the Theatre. Uppsala: Almqvist & Wiksell.

Linkkejä

EU:n rekonstruktioprojekti Theatron: https://theatron.org

Roomalainen teatteri Orangessa: https://theatre-antique.com/en