7

Teatterin avant garde

Teollinen vallankumous muutti maailmaa 1900-luvun vaihteessa nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Luonnontieteiden saavutukset, sähkön käyttöönotto ja uusien keksintöjen soveltaminen tuotantoon loivat kehitysoptimismin, joka valoi uskoa vaurauden, tasa-arvon ja tiedon leviämiseen kaikille. Elintarvikkeiden ja muiden tarvikkeiden tuotanto helpottui. Matkustaminen, tiedonvälitys ja kommunikaatio nopeutui. Toisaalta ihmistieteiden kehitys ja mm. psykoanalyysi käänsivät katseet uudella tavalla kohti sisäistä ihmistä. Uusi vuosituhat alkoi suurin odotuksin.

Kaikki kansalaispiirit tavoittava helpon ja vauraan elämän unelma osoittautui nopeasti harhaksi. Työväestön riisto ja yhteiskunnan kehittäminen omistavan luokan voittojen maksimoinnin ehdoilla johtivat poliittisen tilanteen kiristymiseen ja eri yhteiskuntaluokkien jyrkkään vastakkainasetteluun. Ensimmäinen maailmansota oli ensimmäinen sota, jossa myös tappaminen oli jalostettu teolliseksi toiminnaksi, josta etenkin metalliteollisuuden pohatat saivat valtavat voitot.

Vuosisadan alun uusi taide oli ensimmäistä kertaa kansainvälistä. Informaatioteollisuus oli kehittynyt niin, että sanoma- ja aikakausilehdistä, valokuvista ja uutisfilmeistä voitiin seurata koko maailman tapahtumia. Myös taiteiden välinen vuorovaikutus vilkastui. Todellisuuden hahmottaminen tapahtui paralleelina kehityksenä eri aloilla. Samaan aikaan kuin Pablo Picasso ja Georges Braque päätyivät kuvaamaan ”todellisuutta valon ja varjon volyymeinä ja geometrisenä selvyytenä ja yksinkertaistuksena”, Gordon Craig omalla tahollaan loi visioitaan abstraktien muotojen, valon ja varjon avulla.

Taide politisoitui. Uusi maailma vaati kannanottoja ja jähmettyneiden porvarillisten arvojen ravistelua. Taiteilijat esiintyivät kulttuuriliikkeinä ja avant gardistisina ryhminä, joille oli tyypillistä liioittelu ja huomion tavoittelu. Eri taideliikkeet saivat yleensä nimensä jälkikäteen taidehistorioitsijoiden ja kriitikoiden tyypittelyjen kautta, mutta osa liikkeistä perustettiin tietoisesti ja itse nimeten.

Kaikilla kuvataiteen ja kirjallisuuden taideliikkeillä ei ollut vastinetta teatterissa. Impressionismi, fauvismi, symbolismi ja kubismi ovat vaikuttaneet teatterin visuaalisuuteen ja näytelmäkirjallisuuden painotuksiin, mutta selkeitä teatterisuuntauksia niistä ei tullut. Dada, futurismi, konstruktivismi ja ekspressionismi sitä vastoin tunnetaan teatterihistoriassa omina ryhmittyminään.

Teatterissa radikaaleille uudistajille oli yhteistä halu puhdistaa naturalismin pölyt nurkista lopullisesti. Poliittisesti ja esteettisesti liikkeet painottuivat hyvin eri tavoilla. Luvussa käsitellään joitakin avant garde -taidesuuntauksia, vaikuttajia ja yksittäisiä esityksiä. Konstruktivismia käsitellään Meyerholdin yhteydessä luvussa 5.

Kineettinen näyttämö, R.U.R.

Samaan aikaan Bauhausin kanssa, mutta siitä erillään Friedreich Kiesler toteutti Karel Capekin näytelmän R.U.R. Rossum’s Universal Robots Berliinissä 1922. Kieslerin lavastus oli kaikista teatteriesitykseen päätyneistä toteutuksista ehkä pisimmälle viety tavassa, jolla se ilmensi ”koneen aikakauden” estetiikkaa. Näytelmässä tulevaisuuden yhteiskunnan ihmisiä valmistetaan koneellisesti.

• Kiesler loi kineettisen lavastuksen, jossa oli liukuhihna, valvontajärjestelmä ja keksijän laboratorio.
• Elokuvaa käytettiin lavastuksessa ensimmäisiä kertoja. Taustaan rakennettuun pyöreään valkokankaaseen projisoitiin takaapäin.
• Myös optisia keinoja hyödynnettiin. Tehtaan valvontajärjestelmänä oli Tanagara-järjestelmä, aukko fondissa, josta näkyivät sisään pyrkivät näyttelijät peiliheijastusten kautta pienentyneenä. Heidän pienet kuvajaisensa muuttuivat luonnollisen kokoisiksi ihmisiksi heidän tulleessaan sisään näyttämötilaan.
• Keksijän laboratoriota kuvattiin sarjalla muodoltaan abstrakteja, vilkkuvia neonvaloja.
• Kontrollihuone oli kolmemetrinen iiris, josta valonheittäjät paistoivat yleisöön.

Berliinin poliisivoimat olivat hälytystilassa takaprojisointisysteemin takia, sillä he pelkäsivät että se syttyisi palamaan. Niinpä joka esityksessä kun filmi alkoi pyöriä, he soittivat palokelloa Kieslerin suureksi huviksi. Useiden keskeytysten jälkeen Kiesler lopulta luovutti ja rakennutti vesikourun valkokankaan päälle, josta vettä valui valkokangasta pitkin. Veteen projisointi tuotti lopulta hienon läpikuultavan kuvan. Kieslerin mukaan koko näytelmä oli liikkeessä alusta loppuun (Goldberg 1988, 115–116.)

Linkkejä

Kiesler elämäkerta: www.kiesler.org/en/biography-frederick-kiesler

Saksan keisarivalta, 1. maailmansota ja Weimarin tasavalta: www.dhm.de/lemo

Lähteet

Goldberg, RoseLee. 1988. Performance Art: From futurism to the present. New York: Harry N. Abrams Inc. Publishers.