Illuusioteatterin keinoja sovellettiin 1800-luvun Englannissa uudella tavalla, aiheiden muuttuessa romanttisista kuvaelmista vähitellen realistisemmiksi. Näyttämöä uudistettiin poistamalla barokkiteatteriin kuuluvat sivukulissien urat näyttämön lattiassa ja kehittämällä vastapainotekniikkaa lavasteiden vaihtoihin. Lavastajat kehittivät realistista näyttämökuvaa, huonelavastusta ja diagonaalisia linjoja keskeisperspektiivin sijaan.  Tylliä käytettiin mestarillisesti sadunomaisten vaikutelmien luomisessa. Erilaisten taivastaustojen ja niiden valaisun yhdistäminen tyllitekniikoihin loi realistiselle teatterille keinoja myös […]

David Belasco (1853–1931) oli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tärkein amerikkalainen teatteriohjaaja ja tuottaja. Eräs hänen tärkeimmistä uudistuksistaan oli teatterivalaistuksen järjestelmällinen kehittäminen yhdessä päävalaistusmestari Louis Hartmannin kanssa. Hartmannin ja Belascon yhteinen työskentely kesti kolmisenkymmentä vuotta ja he arvostivat toisiaan oman alansa suvereeneina mestareina. Belascon pitkän teatteriuran aikana tapahtuivat monet tärkeät uudistukset siirryttäessä perinteisestä deklamoivasta melodraamasta ihmiskuvaltaan […]

Vuonna 1883 tsaari Aleksanteri III purki Venäjällä vallinneen keisarillisten teatterien monopolin, viimeisenä Euroopassa. Tällöin Pietarin Marinski-teatterissa toimi ooppera ja baletti, Aleksandrinski-teatterissa puheteatteri ja Mihailovski-teatterissa ranskalainen seurue. Moskovan Suuressa teatterissa toimi ooppera ja baletti, Malij-teatterissa draamateatteri. Monopolin purkautuminen, yhteiskunnalliset muutosvirtaukset, venäläisen näytelmäkirjallisuuden korkea taso ja kansainvälisessä teatterissa tapahtuvat suuret mullistukset johtivat ennen näkemättömään teatterin nousukauteen. Ensimmäinen […]

Adolphe Appian (1862–1928) merkitys 1900-luvun teatterin visuaalisen ilmaisun kehityksessä on kenties suurempi kuin kenenkään muun yksittäisen henkilön, sillä laaja kirjallinen tuotanto on tehnyt hänet jatkuvasti ajankohtaiseksi myös myöhemmille sukupolville. Hän hahmotteli useissa kirjoissa, esseissä ja luonnoksissa määrätietoista uudistusta. Nykyteatterin käytännöt ovat monessa mielessä Appian vision mukaisia: kolmiulotteisen, viitteellisen lavastamisen ja valon dramaturgisen käytön voidaan katsoa […]

Edward Gordon Craig (1872–1966) oli merkittävimpiä 1900-luvun alun teatteritaiteen vaikuttajia. Hänen panoksensa ennen kaikkea skenografian uudistajana on kiistaton. Hänen toimintansa vaikutti plastisen, kolmiulotteisen lavastuksen yleistymiseen niin Euroopassa kuin Amerikassa, valon haasteen tiedostamiseen ja uudenlaisen visuaalisen dramaturgian syntyyn. Craigin laaja kirjallinen ja graafinen tuotanto vaikuttivat teatterintekijöihin koko vuosisadan ajan. Craigin teatterinäkemyksestä, hänen merkityksestään uudistajana, näyttelijän asemasta […]

Max Reinhardt (1873–1943) oli 1900-luvun alun merkittävimpiä ja tuotteliaimpia teatterimiehiä. Hän oli lahjakas tuottaja-ohjaaja, haasteisiin tarttuva promoottori, joka kokeili käytännössä teoreetikkojen, kuten Appian ja Craigin, muotoilemia ajatuksia. Hän pystyi uudistumaan ja muuntautumaan eri tyylilajeihin: naturalismista viitteelliseen ja ekspressionistiseen ilmaisuun. Hän käytti myös valoa kunkin produktion idean mukaisesti varioiden. Reinhardt unelmoi teatterista massoille ja toteutti lukuisia […]