Vsevolod Meyerhold (1874–1940) oli omaperäinen kokeilija ja teatterinuudistaja, jonka vaikutus ulottui Venäjältä koko Eurooppaan. Hänen työskentelynsä teatterissa jakautuu näennäisesti suuresti toisistaan poikkeaviin kausiin, mutta hänen perustavat ajatuksensa kulkevat johdonmukaisena kehityksenä koko uran läpi. 1905–1910 Symbolistinen kausi, Taiteellisen teatterin studionäyttämö. 1908–1910 Pietarin keisarillisten teattereiden ohjaaja. 1917 Vallankumous, kohti konstruktivismia. 1922–1924 Konstruktivismin kukoistuskausi. 1924 Tyyliteltyä realismia. 1931 […]
6.4 Meyerhold, vallankumouksen teatteria
7 Teatterin avant garde
Teollinen vallankumous muutti maailmaa 1900-luvun vaihteessa nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Luonnontieteiden saavutukset, sähkön käyttöönotto ja uusien keksintöjen soveltaminen tuotantoon loivat kehitysoptimismin, joka valoi uskoa vaurauden, tasa-arvon ja tiedon leviämiseen kaikille. Elintarvikkeiden ja muiden tarvikkeiden tuotanto helpottui. Matkustaminen, tiedonvälitys ja kommunikaatio nopeutui. Toisaalta ihmistieteiden kehitys ja mm. psykoanalyysi käänsivät katseet uudella tavalla kohti sisäistä ihmistä. Uusi […]
7.1 Futurismi
Vuosisadan alku ennen ensimmäistä maailmansotaa oli nopean teknisen kehityksen aikaa. Uudet keksinnöt, koneet ja liikennevälineet, sähköistyminen ja tietoliikenteen kehityksen aiheuttama kansainvälistyminen heijastuivat taiteessa ennen kaikkea futuristisessa liikkeessä. Sekä Italiassa että Venäjällä kubismi vaikutti futurismin syntyyn. Futuristien toiminta tapahtui niin kirjallisuuden, kuvataiteen, teatterin kuin muidenkin taiteiden alueilla. Uusia lähestymistapoja etsiessään futuristit loivat pohjan uudenlaiselle taiteidenvälisyydelle, joka […]
7.2 Ekspressionistinen teatteri
Ensimmäisen maailmansodan hävinneessä Saksassa tapahtui nopeassa tahdissa valtavia muutoksia. Keisarinvalta romahti vuoden 1918 vallankumouksessa ja Weimarin tasavalta muodostettiin vuonna 1919. Ekspressionismin voidaan katsoa liittyneen keskeisesti Saksassa tapahtuviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. 1893 Edvard Munchin maalaus Huuto ennakoi ekspressionismia: koko maisema värähtelee keskushenkilön tuskaa. 1910 Der Sturm aikakausilehti alkaa ilmestyä, ekspressionistisen kirjallisuuden alku. 1910 Berlin Neuer Club, nuorten […]
7.3 Bauhausin teatteri ja valokokeilut
Bauhausin koulu oli tärkeä vaikuttaja vuosisadan alun modernististen liikkeitteen joukossa. Bauhaus oli ensimmäinen uuden kokonaisvaltaisen taiteellisen näkemyksen omaava taidekoulu. Se oli taideteollisen korkeakoulun koulutusmallin esikuva, mutta myös uuden taiteen tuottelias työpaja. 1919 Bauhausin koulu avattiin Weimarissa, johtajanaan Walter Gropius. 1925 Koulu muutti Dessauhun, Gropiuksen suunnittelemiin tiloihin. 1932 Natsit sulkivat koulun. Bauhausia perustettaessa Gropiuksen ”Romanttinen Bauhaus-manifesti” […]
8 Saksan poliittinen teatteri
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksassa alkoi voimakas poliittisesti ja yhteiskunnallisesti tietoisen teatterin kukoistuskausi. Maailmansodan järkytykset, keisarinvallan kukistuminen ja uuden Weimarin tasavallan rakentaminen loivat pohjan aktiiviselle yhteiskunnan rakennustyölle myös taiteen sektorilla. Kun ekspressionismi keskittyi ennen kaikkea ihmisen sisäisen kaaoksen ja sodan näkymien kuvaukseen, eeppinen teatteri alkoi kehittää massoille suunnattua, yhteiskunnallisesti tiedostavaa teatteria. Sodan jälkeen Saksa nousi Euroopan […]
8.1 Piscator, poliittisen teatterin kehittäjä
Aloittaessaan teatteriuransa Erwin Piscator (1893–1966) oli herkkävaistoinen nuori näyttelijä, johon sotakokemukset ensimmäisen maailmansodan rintamilla tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Hänestä tuli pasifisti, joka käytti teatteria tietoisesti välineenä paremman maailman luomiseksi. Piscatorin henkilökohtaiset elämänvaiheet kietoutuvat konkreettisesti Euroopassa ja USA:ssa tapahtuviin suuriin poliittisiin murrosvaiheisiin. Kuten monet aikalaiset, poliittisesti kantaa ottavana taiteilijana Piscator joutui siirtymään maasta toiseen taiteilijan vapautta rajoittavia […]
8.2 Bertolt Brechtin eeppinen teatteri
Bertolt Brecht (1898–1956) oli 1900-luvun tärkeimpiä teatterivaikuttajia. Hänen kehittämänsä eeppisen teatterin metodi ja laaja näytelmätuotanto tekivät hänestä kansainvälisesti tunnetun taiteilijan, jonka vaikutus ulottuu laajalle länsimaiseen teatteriin. Kuuluisa termi ”v-efekti”, vieraannutusefekti, liittyi tekniikoihin, joita näyttelijä käytti estääkseen sulautumisen roolihenkilöön ja joiden avulla katsoja vieraannutettiin draaman sisällöstä tarkkailijaksi. Tavoitteena oli estää eläytyminen ja luoda kriittinen, tarkasteleva asenne. […]
9 Valaistuksen metodit muovautuvat
1900-luvun alkupuolella luotiin pohja modernin valaistuksen kehitykselle. Appian luomaa periaatetta, jossa diffuusiin yleisvaloon yhdistyi suuntaava valo dramaturgisen funktion alaisuudessa, sovellettiin monin eri tavoin. Craigin ja Reinhardtin innovatiiviset valaistusratkaisut vaikuttivat uusien käytäntöjen muotoutumiseen. Ekspressionismin ja eeppisen teatterin valaistustavat muokkautuivat valaistuksen tyylilajeiksi, samoin kuin uudistuksia edeltänyt realistista vaikutelmaa tavoitteleva valaistustapa. Teatterivalaistuksen koulutuksen käynnistyttyä USA:ssa 1920-luvulla tuli tarpeelliseksi […]
9.1 Valosuunnittelu kehittyy Yhdysvalloissa
Valosuunnittelu muovautui luovaksi, eriytyneeksi teatteriammatiksi ensimmäiseksi Yhdysvalloissa. Kehittyvä valaistustekniikka ja kapupallisen teatterin kiivas tuotantorytmi edellyttivät ammattikoulutusta ja erikoistumista valaistukseen. Metodivalaistukseksi kutsutaan Yhdysvalloissa 1920-luvun lopulla luotua valosuunnittelun periaatetta, jonka kehitti Stanley McCandless (1897–1967). Metodi oli etenkin koulutusta varten luotu valosuunnittelun organisointia helpottava ”muistilista”. Jean Rosenthal oli ensimmäisiä koulutettuja valaistusammattilaisia, joka erikoistui suunnittelutehtäviin. Hän oli pioneeri, jonka […]