3.1
Kreikan kulttuurin edeltäjät: Kreeta ja Mykene

3.1
Kreikan kulttuurin edeltäjät: Kreeta ja Mykene

Aigeianmeren kulttuurin varhaisimmat taideteokset ovat 3000-luvulta eaa. peräisin olevat, etupäässä Kykladien saariryhmän haudoista löydetyt ihmishahmoiset marmoriveistokset (3/1). Kooltaan nämä veistokset vaihtelevat muutamasta sentistä lähes luonnolliseen kokoon. Niiden perusmuoto on kartiomainen ja kehon eri osat, kasvot, yläruumis ja raajat on käsitelty geometrisinä muotoina, kolmioina, suorakulmioina ja soikioina.

Muodonkäsittelyssä on Afrikan ”primitiivisille” veistoksille ominaisia piirteitä, joita 1900-luvun alun taiteilijat hyödynsivät kubistisissa maalauksissaan ja veistoksissaan. Valkea marmori, josta veistokset on valmistettu, tuli olemaan koko antiikin ajan veistotaiteen ja arkkitehtuurin keskeisin materiaali. Veistokset olivat kuitenkin todennäköisesti väritetyt, kuten oli laita myöhemminkin.

Kreetan merellinen kulttuuri

Kreetan saarella kukoisti 2000-luvun alusta alkaen noin puolen vuosituhannen ajan kulttuuri, joka on ristitty kreikkalaisen tarukuninkaan Minoksen mukaan minolaiseksi kulttuuriksi. Sillä oli merelliset yhteydet Egyptiin ja Lähi-itään. Päinvastoin kuin muut varhaiset korkeakulttuurit, Kreetalla kulttuuri ei syntynyt jokilaaksoon, vaan saareen. Kreetalainen kulttuuri ei myöskään keskittynyt temppeleihin kuten Mesopotamiassa ja Egyptissä, vaan palatseihin (3/2). Ne toimivat nähtävästi hallinnon keskuksina ja kollektiivisina ruokavarastoina.

Kreetan kaupungit ja palatsit tuhoutuivat noin 1730 eaa. mutta ne rakennettiin pian uudelleen. Pohjaratkaisultaan palatsit ovat varsin vapaamuotoisia. Niistä puuttuu täysin Mesopotamian ja Egyptin arkkitehtuurin aksiaalisuus ja seremoniallisuus. Laajan kivetyn pihan ympärillä avautui erikokoisia suorakaiteen muotoisia huoneita. Julkisivut olivat kirkkaanväriset ja alaspäin kapenevat pylväät olivat puiset. Sisäseinät oli koristeltu maalauksin ja maalatuin reliefein. Keskeisiä aiheita olivat härkärituaalit, fantasiaeläimet ja ennen kaikkea merelliset aiheet kuten delfiinit ja erilaiset merikasvit.

Ihmishahmot kuvattiin usein ns. ”egyptiläisessä asennossa” jalat profiilissa, ylävartalo kohtisuoraan ja kasvot profiilissa. Kreetan kuvataiteistakin puuttuu Egyptin ja Mesopotamian ankara seremoniallisuus. Leimallista sen sijaan ovat vapaat, kaarevat muodot, epäsymmetria ja ilmeinen elämänilo. Seinämaalausten joukossa on myös varhaisimpina pidettyjä maisemakuvauksia.

Rahatalouteen ei ollut vielä siirrytty, joskin minolaisella kulttuurilla oli oma kirjoitusjärjestelmänsä, ns. lineaari B. Uskontoa ei tunneta, mutta oletetaan, että temppelit sijaitsivat asunnoissa ja luonnossa. Uskonnossa saattoikin olla vielä animismin piirteitä. Harvoihin uskonnollisiin taideteoksiin kuuluu ryhmä naisveistoksia, jotka pitävät kohotetuissa käsissään käärmeitä. Ne on myöhemmin ristitty ”Käärmejumalattariksi” (3/3).

Manner-Kreikan sotaisa kulttuuri

Manner-Kreikan varhainen kulttuuri on ristitty mykeneläiseksi (termi korvataan nykyään usein varhaisemmatkin kaudet kattavalla ”helladisella”). Se kukoisti useissa rinnakkaisissa kuningaskunnissa, jotka jakoivat yhteisen kulttuurin ja kielen (varhaiskreikka). Kaupan myötä hankittiin arvomateriaaleja eri puolilta Välimeren maailmaa. Esinelöytöjen perusteella Mykenen kulttuuri oli melkoinen vastakohta Kreetan kulttuurille. Löytöihin kuuluu aseita, sotilaiden kulkueita kuvaavia maljakkomaalauksia ja hallitsijoiden hautoihin asetettuja arvoesineitä.

Kuningaskuntien ytiminä toimivat hallitsijoiden mitoiltaan vaatimattomat palatsit, jotka sijaitsivat linnoitusmuurien ympäröimillä kukkuloilla. Muurit oli usein koottu suurista kivipaasista. Mykenen ns. Leijonaportissa (3/4) esiintyy jo kaaren alkumuoto eli valekaari, joka saatiin aikaan ulontamalla ylempien kivikerrosten paasia kunnes ne lopulta kohtasivat kaarimuodostelman huipulla. Leijonaportin valekareen on kuvattu leijonanvartaloisia eläinhahmoja, jotka saattavat olla paikallistettuja versioita Mesopotamian alueen fantasiaeläimistä.

Holvaustekniikkakin tunnettiin. Kuningashaudat toteutettiin korkeatasoisella kiviholvauksella, joka oli todennäköisesti sisältäpäin päällystetty erilaisin arvomateriaalein. Kuuluisin näistä, ns. tholos-haudoista, jotka yleensä sijaitsivat palatsimuurien sisäpuolella, on ns. ”Atreuksen aarrekammio” tai ”Agamemnonin hauta” (n.1300 eaa.). Sen holvattuun hautakammioon johtaa pitkä käytävä. Hautoihin asetettiin uhrilahjoja, joista tunnetuimpia on kultainen hallitsijan naamio.