1.2

Varhaisin taide: metsästävä ja vaeltava ihminen

Ensimmäiset tunnetut ihmisen valmistamat esineet ovat erilaiset kiviset ”käden jatkeet” eli työkalut, kuten iskurit ja käsikirveet. Varhaisimmat, vajaat puolitoista miljoonaa vuotta vanhat työkalut ovat löytyneet Afrikasta. Kivityövälineiden valmistuksessa tapahtui Euroopassa n. 40 000 eaa. kehitys, mikä mahdollisti entistä terävämmät työvälineet (1/1).

Ihmiset elivät metsästämällä joutuen usein seuraamaan riistaa. Asumuksina palvelivat luolat ja erilaisista ympäröivän luonnon materiaaleista kootut tilapäiset rakenteet. Esimerkiksi Ukrainasta on löytynyt jäännöksiä telttamaisesta asumuksesta, jota kannattivat mammutin luut (n. 18 000–15 000 eaa.).

Naisjumaluudet

Ensimmäiset tunnetut ihmisen tekemät kuvat tai ”taideteokset” ovat luusta ja kivestä valmistetut pienikokoiset ihmistä esittävät veistokset. Niitä on löydetty laajalta alueelta Euroopasta, Lähi-idästä, Venäjän alueilta jne. Suurin osa niistä esittää naista, mikä on johtanut anakronistiseen tapaan kutsua niitä ”Venuksiksi”.

Tunnetuin näistä esihistoriallisista ”Venus”-veistoksista on löytöpaikkansa mukaan Willendorfin Venukseksi ristitty, 11,5 cm korkea kalkkikivinen, runsasmuotoista ja kiharahiuksista kädetöntä naista esittävä veistos, joka on ajoitettu n. 30 000–25 000 eaa (1/2). Veistoksesta on löytynyt värin jäännöksiä. Sen ja usean muun hieman myöhemmän naisveistoksen rehevät rinnat ja lantionseutu on yleisesti oletettu viittaavan siihen, että veistokset liittyivät hedelmällisyyskultteihin. Kokonsa puolesta Willendorfin Venus on saattanut olla johonkin rituaaliin liittyvä kädessä pidettävä maaginen esine.

1900-luvun loppupuolella vakiintui näkemys, jonka mukaan nämä naisveistokset viittaisivat siihen, että kivikautinen yhteiskunta olisi ollut matriarkaalinen, eli perheen, yhteisön ja uskonnollisen kuvaston keskiössä oli silloin nainen, eikä mies kuten myöhemmässä patriarkaalisessa yhteiskuntamuodossa. Käsitystä tukee se, että myös Intian muinaiskulttuurissa naispuoliset veistokset ovat hallitsevia. Ne tunnetaan ns. ”Suuri äiti” -veistoksina ja ne nähdään myöhempien hindujumalattarien esimuotoina (1/3)

Ei voida väittää että nämä varhaiset veistokset olisivat ensimmäiset ihmisen tekemät kuvat, vaikka ne ovatkin varhaisimmat tällä hetkellä tuntemamme taideteokset. Todennäköisesti kuvia ja veistoksia valmistettiin aluksi helpommin työstettävistä materiaaleista, kuten puusta, kaarnasta jne. Varhainen ihminen myös koristautui kuvin.

Monet löydökset eri puolilla maailmaa osoittavat että esimerkiksi varhainen korutaide oli monipuolista. Noin vuoden 28 000 eaa. tienoilla vakiintui eläimen hammasaihe, mutta jopa samasta haudasta löydettyjen korujen moninaisuus vaikuttaa viittaavan siihen, että eri sukupuolet, ikäryhmät ja mahdollisesti eri heimoihin ja sosiaaliluokkiin kuuluvat yksilöt käyttivät toisistaan poikkeavia koruja. Monien löydettyjen pienoisveistosten oletetaankin aikanaan kuuluneen koruihin ja niillä on saattanut olla maagisen amuletin funktio.

Luolien taide

Varhaisimmat tunnetut luolamaalaukset ovat löytyneet Ranskasta ja Espanjasta (1/4). Nykyään niiden oletetaan olevan peräisin n. 20 000–12 000 eaa. Oletetaan myös, että niitä ei kaikkia maalattu samanaikaisesti, vaan että luolat ehkä palvelivat kulttikeskuksina, joiden seinämiin maalattiin eläinhahmoja pitkien aikojen kuluessa.

Kyseisten luolien ei uskota olleen asumuksia, vaan jonkinlaisien rituaalien suorituspaikkoja. Ne ovat vaikeapääsyisiä; sisään on usein mentävä vatsallaan raahautuen.

Varhaisimmat ihmisen ”kädenjäljet” luolien seinämissä ovat kirjaimellisesti käden jälkiä: tekijät ovat painaneet kämmenensä seinämään ja puhaltaneet suustaan väripigmenttiä sen päälle, jolloin siitä jäi seinämään negatiivikuva (1/5).

Luolien seinämiin on kuitenkin etupäässä kuvattu erilaisia eläimiä kuten biisoneita, poroja, vuorikauriita ja hevosia(1/6). Osa kuvatuista eläimistä kuului riistaeläimiin, mutta eivät suinkaan kaikki. Petoeläimet ovat harvinaisia. Osuvasti luonnehditut eläimet on toteutettu eri tekniikoin kuten viivapiirustuksina, kokonaan väritettyinä tai ns. ”röntgentyylillä”, jossa näkyy samanaikaisesti sekä eläimen hahmo että sen luusto.

Usein hahmot ovat päällekkäisiä. Erään olettamuksen mukaan eläinhahmot (ainakin joissakin tapauksissa) olisi maalattu siten, että ne myötäilevät luolaseinämän pinnanmuotoja, mikä selittää sen että monet maalaukset ovat ikään kuin kolmiulotteisia. Tämän käsityksen mukaan niiden tekijät olisivat soihtujen ja pienten rasvalamppujen valossa poimineet pinnanmuodoista tuntemiaan eläinhahmoja ja ”merkinneet” sitten nämä näkynsä värein. Tämä voisi selittää eläinhahmojen päällekkäisyyden. Valolähdettä siirtämällä esiin tuli uusia pinnanmuodostuksia samalla kun edelliset kuvat häipyivät varjoon.

Osa kuvista on saatettu maalata alkeellisin siveltimin, mutta on esitetty myös teoria, että ne olisi maalattu puhallustekniikalla, kuten edellä mainitut käsien negatiivikuvat. Värinaineina on maavärejä, punainen, musta ja okra. Maalausten toteutuksissa on kiinnostavia erityispiirteitä. Toteutus on erittäin varmaa, joten kuvatut eläimet on helppo tunnistaa. Edellä mainittu ”röntgentyyli” yhdistää havainnot sekä elävästä eläimestä että sen luurangosta. Joissakin maalauksissa eläimen liike on toteutettu tavalla joka muistuttaa 1900-luvun alun futuristien maalauksista: jalat on monistettu tai askeleet on merkitty pistesarjana, joka luo juoksun vaikutelman (1/7).

Luolamaalausten tarkoitus

Maalaukset eivät ole rajattu taulumaisiksi vyöhykkeiksi, vaan ne levittäytyvät vapaasti ympäriinsä aivan kuin ihmisen näkökentän logiikkaa noudattaen. Luolamaalausten funktio ja merkitys ovat olleet pohdintojen ja teorioiden aiheena aina niiden löytymisestä asti:

• Varhaisin tulkinta oletti että kuvat heijastivat ihmisen koristelunhalua ja että niillä siten olisi ollut lähinnä dekoratiivinen funktio.
• Usein toistuva olettamus on että kuvat edustavat ns. sympaattista magiaa eli maalausten välityksellä metsästäjäihmiset olisivat halunneet taata metsästysonnensa ja/tai eläinten hedelmällisyyden. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon viittaavat maalausten toistuvat hedelmällisyysviittaukset kuten uroseläinten sukueläimet.
• Erään näkemyksen mukaan eläimet olisivat aikakautensa mytologisia hahmoja ja näin kuvilla olisi voinut olla jonkinlainen narratiivinen eli kertova tehtävänsä mytologian kuvituksena.
• Kosmisen tulkinnan mukaan kuvat sen sijaan viittaisivat eläinlaumojen liikkeisiin ja näin myösvuodenaikoihin ja laajemmin vuodenkiertoon.
• Luolamaalauksia on myös verrattu edelleen elävien luonnonkansojen taiteeseen ja niiden merkitystä on pyritty hahmottamaan tutkimalla näiden luonnonkansojen uskomuksia ja rituaaleja.

Useimmat selitysmallit yhdistävät maalaukset metsästäjäihmisten uskomusjärjestelmään. Ongelmana on se, ettemme tiedä siitä juuri mitään. Hautalöydöt ovat kuitenkin osoittaneet että vainajia kunnioitettiin ja niille annettiin esim. uhrilahjoja. Tämä voisi viitata eräänlaiseen esi-isäin kulttiin, joka on yleismaailmallinen piirre. Se on sävyttänyt monia myöhäisempiä ”korkeakulttuureitakin”.

Muuten metsästäjien maailmankuvaa yleensä luonnehditaan ympäripyöreästi ”animistiseksi”. Tällä yleistermillä viitataan paremmin tuntemiamme institutionalisoituneita uskontoja edeltäneisiin uskomusjärjestelmiin, joille nähdään tyypillisenä luonnoneloelementtien kuten vuorten, jokien, metsien jne. elollistaminen ja läheinen suhde eläinmaailmaan.