1700-luku oli eräänlainen aatteiden risteysperiodi. Vanha maailma, ancien regime, johon liittyi rajaton yksinvalta ja käsitys hallitsijasta jumalan valitsemana, kohtasi aivan toisenlaisen aatemaailman, johon puolestaan liittyi kriittinen ajattelu, usko järkeen ja pyrkimys demokratiaan. Vuosisata alkoi Ludvig XIV:n vallan rappiosta ja Ranskan vararikosta. Monet hallitsijat, kuten Fredrik Suuri Saksassa, Kustaa III Ruotsissa ja Katariina Suuri Venäjällä hallitsivat […]
Rokokoo on jälleen yksi tyylikauden nimi, joka on annettu kaudelle jälkikäteen. Ranskan vallankumouksen ylikiihtyneessä ilmapiirissä syrjäytetyn (ja osin tapetun) aristokratian taidemakua halventaen keksittiin termi rokokoo, joka viittaa simpukan kuoreen ja edelleen epäsäännöllisyyteen ja oikukkuuteen. Tavallaan termi on osuva, sillä kauden taidetta leimasi yllätyksellisyys ja pyrkimys irti Ludvig XIV:ta barokkiklassismista kohti intiimimpää ja orgaanisempaa ilmaisua. Ludvig […]
Taulumaalaus oli yleistynyt jo 1600-luvulla ja taidekaupasta ja taiteen keräilijöistä oli tullut yhä merkittävämpiä taiteen kehitystä suuntaavia tekijöitä. Kristinuskoa ei 1700-luvulla sinänsä juurikaan kyseenalaistettu, mutta uskonnollinen kuvataide oli menettämässä merkitystään taiteen suunnannäyttäjänä. Italian 1700-luvun mestarit, kuten Tiepolo (1696–1770) maalasi pitkälti barokin hengessä. Rokokoon myötä syntyi uusi esteettinen kategoria, pittoreski, joka tarkoittaa muun muassa silmää miellyttävä. […]
Euroopan laajentunut maailmanvalta saattoi eurooppalaiset yhteyteen muiden kulttuureiden kanssa. Sillä tuli olemaan kauaskantoiset seuraukset Euroopan taiteille, kun erilaiset muotivirtaukset tekivät aasialaisista kulttuureista suosittuja Euroopassa 1800- ja 1900-luvuilla. Ensimmäinen näistä boomeista sävytti Euroopan 1700-lukua, kun Kiinasta tuli kiinnostuksen kohde. Ilmiötä kutsutaan yleensä chinoiserieksi. Eurooppalaisten tietämys Kiinasta oli kuitenkin vielä hataralla pohjalla. Kaksi tekijää vaikutti chinoiserien syntyyn: […]
Antiikin ihailu ja sen taiteen uudelleentulkinta jatkui. Barokin ja siitä johdetun rokokoon (joka ilmeni useammin rakennusten sisätiloissa kuin niiden ulkokuoressa) rinnalla läpi 1700-luvun arkkitehtuuri ammensi joko suoraan antiikista tai renessanssin kautta välillisesti siitä. Ranskassa esimerkiksi Jacques Germain Souffolt (1713–1780) suunnitteli kirkon, jonka päädyt lainattiin roomalaisesta temppeliarkkitehtuurista, mutta sen kruuna englantilaistyylinen barokkikupoli (9/9b). Vallankumouksen jälkeen rakennuksen […]
Oopperan suosio levisi 1700-luvun mittaan lähes kaikkialle Eurooppaan. Syntyi monia paikallisia oopperakoulukuntia. Vuosisadan puoliväliin mennessä Wienistä oli tullut oopperan kansainvälinen keskus. Pitkään hovioopperoiden hallitseva muoto oli jo 1600-luvulla muotoutunut opera seria eli ”vakava ooppera”. Opera serioiden libretot keskittyivät etupäässä antiikin historiaan, toisinaan myös raamatullisiin aiheisiin. Keskeisenä teemana oli tunteiden ja velvollisuuksien välinen ristiriita. Muoto oli […]
Eurooppa, ja maailma laajemminkin, koki 1800-luvulla ratkaisevia muutoksia, jotka loivat pohjaa myöhemmälle historialle. Teollistuminen oli alkanut jo 1700-luvun lopun Englannissa. 1800-luvun mittaan Britannian lisäksi myös Belgia, Ranska, Saksa, Sveitsi ja Aasiassa Japani liittyivät teollistuneiden maiden joukkoon. Teollistuminen tehosti maanviljelyä, mikä johti stabiilimpaan ravintotuotantoon. Höyryvoima mahdollisti monia teollisuuden muotoja sekä tehokkaamman meriliikenteen ja rautatieverkostojen synnyn ja […]
Läntistä maailmaa mullistanut vallankumousten sarja alkoi siis Pohjois-Amerikan vallankumouksesta, joka johti Yhdysvaltojen itsenäisyydenjulistukseen vuonna 1779. Sitä seurannut Ranskan suuri vallankumous vuona 1781 aloitti Euroopassa vallankumousten ja reformaatioiden eli vanhan vallan palautusten sarjan, joka jatkui vuosisadan puoliväliin saakka. Heikentynyt talous, katovuosi ja kuninkaan kykenemättömyys hoitaa asioita olivat niitä käytännön tekijöitä, jotka laukaisivat Ranskan suuren vallankumouksen. Sen […]
Uusklassismin perinne eli arkkitehtuurissa vahvana läpi 1800-luvun. Siitä muokattiin erilaisia versioita aina tilanteen mukaan. Napoleonin valtakausi käänsi katseensa Rooma keisariajan arkkitehtuuriin. Tämän ns. empire-tyylin hieno esimerkki on, kuten edellä mainittiin, Engelin suunnittelema Senaatin tori ympäristöineen. Engel oli merkittävän saksalaisen arkkitehdin, maalarin ja lavastajan, Karl Friedrich Schinkelin (1781–1841) oppilas. Hän veti selvän eron kreikkalaisen ja roomalaisen […]
”Romantiikaksi” luonnehditaan taiteellista suuntausta, joka oli vallalla 1700-luvun lopusta n. 1830-luvulle, joskin termiä käytetään usein laajemminkin kattamaan 1800-luvun taidetta. Termin ottivat käyttöön saksalaiset taiteilijat ja ajattelijat. Se viittaa jo edellisellä vuosisadalla suosittuihin ns. ”romansseihin”, keskiaikaisiin seikkailukertomuksiin kuten Kuningas Arthur ja Pyhän Graalin legenda. Leimallinen suuntaus romantiikka oli nimenomaan kirjallisuudessa, musiikissa ja maalaustaiteessa. Arkkitehtuurissa ja kuvanveistossa […]
