1700-luku oli eräänlainen aatteiden risteysperiodi. Vanha maailma, ancien regime, johon liittyi rajaton yksinvalta ja käsitys hallitsijasta jumalan valitsemana, kohtasi aivan toisenlaisen aatemaailman, johon puolestaan liittyi kriittinen ajattelu, usko järkeen ja pyrkimys demokratiaan. Vuosisata alkoi Ludvig XIV:n vallan rappiosta ja Ranskan vararikosta. Monet hallitsijat, kuten Fredrik Suuri Saksassa, Kustaa III Ruotsissa ja Katariina Suuri Venäjällä hallitsivat […]
Rokokoo on jälleen yksi tyylikauden nimi, joka on annettu kaudelle jälkikäteen. Ranskan vallankumouksen ylikiihtyneessä ilmapiirissä syrjäytetyn (ja osin tapetun) aristokratian taidemakua halventaen keksittiin termi rokokoo, joka viittaa simpukan kuoreen ja edelleen epäsäännöllisyyteen ja oikukkuuteen. Tavallaan termi on osuva, sillä kauden taidetta leimasi yllätyksellisyys ja pyrkimys irti Ludvig XIV:ta barokkiklassismista kohti intiimimpää ja orgaanisempaa ilmaisua. Ludvig […]
Taulumaalaus oli yleistynyt jo 1600-luvulla ja taidekaupasta ja taiteen keräilijöistä oli tullut yhä merkittävämpiä taiteen kehitystä suuntaavia tekijöitä. Kristinuskoa ei 1700-luvulla sinänsä juurikaan kyseenalaistettu, mutta uskonnollinen kuvataide oli menettämässä merkitystään taiteen suunnannäyttäjänä. Italian 1700-luvun mestarit, kuten Tiepolo (1696–1770) maalasi pitkälti barokin hengessä. Rokokoon myötä syntyi uusi esteettinen kategoria, pittoreski, joka tarkoittaa muun muassa silmää miellyttävä. […]
Euroopan laajentunut maailmanvalta saattoi eurooppalaiset yhteyteen muiden kulttuureiden kanssa. Sillä tuli olemaan kauaskantoiset seuraukset Euroopan taiteille, kun erilaiset muotivirtaukset tekivät aasialaisista kulttuureista suosittuja Euroopassa 1800- ja 1900-luvuilla. Ensimmäinen näistä boomeista sävytti Euroopan 1700-lukua, kun Kiinasta tuli kiinnostuksen kohde. Ilmiötä kutsutaan yleensä chinoiserieksi. Eurooppalaisten tietämys Kiinasta oli kuitenkin vielä hataralla pohjalla. Kaksi tekijää vaikutti chinoiserien syntyyn: […]
Antiikin ihailu ja sen taiteen uudelleentulkinta jatkui. Barokin ja siitä johdetun rokokoon (joka ilmeni useammin rakennusten sisätiloissa kuin niiden ulkokuoressa) rinnalla läpi 1700-luvun arkkitehtuuri ammensi joko suoraan antiikista tai renessanssin kautta välillisesti siitä. Ranskassa esimerkiksi Jacques Germain Souffolt (1713–1780) suunnitteli kirkon, jonka päädyt lainattiin roomalaisesta temppeliarkkitehtuurista, mutta sen kruuna englantilaistyylinen barokkikupoli (9/9b). Vallankumouksen jälkeen rakennuksen […]
Oopperan suosio levisi 1700-luvun mittaan lähes kaikkialle Eurooppaan. Syntyi monia paikallisia oopperakoulukuntia. Vuosisadan puoliväliin mennessä Wienistä oli tullut oopperan kansainvälinen keskus. Pitkään hovioopperoiden hallitseva muoto oli jo 1600-luvulla muotoutunut opera seria eli ”vakava ooppera”. Opera serioiden libretot keskittyivät etupäässä antiikin historiaan, toisinaan myös raamatullisiin aiheisiin. Keskeisenä teemana oli tunteiden ja velvollisuuksien välinen ristiriita. Muoto oli […]