Kungfutselaisuus on laaja käsite. Se oli kiinan johtava aatejärjestelmä koko keisarikauden ja se on levinnyt myös muihin Itä-Aasian maihin, Koreaan ja Japaniin. Sen voi nähdä kattavan maailmankuvan ja sen saneleman hierarkkisen yhteiskuntajärjestelmän, erilaiset seremoniat ja riitit. Pääpainoisesti kungfutselaisuus on moraali- ja yhteiskuntafilosofiaa, jossa uskonnon ainekset ovat olleet suhteellisen vähäisiä.
Järjestelmän perustajana pidetään oppinutta nimeltään Kongfuzi (myös Kungfutse), jonka moniin legendoihin kietoutuva elämänkaari perinteisesti ajoitetaan 479–551 eea. Hänen keskeisiin oppeihin kuuluu ren-käsitteen vaaliminen, mikä tarkoittaa ihmisrakkauden ja humanismin kehittämistä. Kongfutsen nimissä kulkee merkittävä perusteos Lunyu eli ns. Analektit, missä esitetään opin keskeiset lähtökohdat. Toinen merkittävä oppisuunnan kehittäjä oli Mengzi (372?–289?). Vuosisatojen saatossa kungfutselaisuus yhdistettiin nimenomaan kiinalaiseen ”yliopisto-” tai tutkintojärjestelmään ja näin ollen myös keisarivaltaan ja virkamiesluokkaan.
Vaikka taolaisuus ja kungfutselaisuus ovat ikään kuin toistensa vastakohtia, ne ovat kuitenkin eläneet useimmiten sovussa keskenään toinen toistaan täydentävinä oppijärjestelminä.