Stupa on buddhalaisen arkkitehtuurin keskeisin kultirakennus. Sen intialaisessa perusmuodossa, josta tärkein esimerkki on Sanchin stupa Keski-Intiassa, runko (anda) on puolipallon muotoinen. Se kohoaa porrasmmaiselta alustalta. Rungon laella on kulmikas harmika ja sen päällä kohoaa rituaalisia, kuninkuuteen tai jumaluuteen viittaavia päivänvarjoja symboloiva, ylöspäin kapeneva laattasarja.
Stupa kehittyi muinaisista yksinkertaisista kumpuhaudoista, joiden päälle asetettiin kunniapäivänvarjo. Stupa on palvellut pyhäinjäännösten säilytyspaikkana, mutta se on tullut myös symboloimaan hindulaisen ja buddhalaisen maailmankaikkeuden alkuvuorta ja keskiakselia, myyttistä Meru-vuorta. Sen voi nähdä viittaavan käsitteellisen ajattelun yläpuolella olevaan nirvanan tilaan.
Varhaisten stupien ympärille rakennettiin perinteisiä paaluaitoja mukailevia massiivisia kiviaitoja, joihin pääilmansuuntia merkitsemään lisättiin puisten kyläporttien malliset torana-portit. Stupa levisi kaikkialle buddhalaiseen Aasiaan saaden eri puolilla paikallisia muotoja ja tulkintoja.