1.1Taiteilijuus ja tulevaisuuden työelämä

Johdanto

Yhteiskuntarakenteet ja työelämä ovat muutoksessa. Niitä muovaavat esimerkiksi isot megatrendit kuten digitalisaatio, robotisaatio, globalisaatio, ilmastonmuutos ja väestön ikääntyminen. Myös taiteilijan työ on tämän muutoksen pyörteissä, kun taidealoillakin työt monimuotoistuvat ja tekemisen tavat, paikat ja työsuhteet ovat entistä moninaisempia, organisaatiot liikkuvampia ja väliaikaisempia sekä työ entistä itseohjautuvampaa.

Tässä artikkelissa tutustutaan työelämän muutokseen, yhteiskuntaan vaikuttaviin muutosvoimiin ja tulevaisuusajatteluun sekä pohditaan, miten ne vaikuttavat osaltaan taiteilijan toimintamahdollisuuksiin. Tulevaisuuteen suuntautuneella ajattelulla, ennakoinnilla ja toivotun tulevaisuuden mielikuvittelulla voimme pohtia omaa rooliamme tulevaisuuden rakentamisessa sekä avoimin mielin kartoittaa ja ennakoida mahdollisia tulevaisuuksia.

Haluan myös rohkaista tulevaisuuden muutosten maanläheiseen tarkasteluun: Mikä olisi minun tapani olla mukana ja vaikuttaa? Mikä minua huolettaa? Miten minä haluaisin luoda parempaa tulevaisuutta itselleni ja ympäristölleni? Tekstin lomassa on pohdintatehtäviä, joiden avulla voit käsitellä aihepiiriä omasta näkökulmastasi, omaa taiteenalaasi, omia suunnitelmiasi ja arvojasi huomioiden.

Työelämän murros

Työelämän murros ja sitä myötä tapahtuvat muutokset vaikuttavat laajalti yhteiskuntaan, siinä toimiviin yhteisöihin ja yrityksiin sekä yksilöihin. Esimerkiksi työntekijän, työnantajan, kuluttajuuden, työn ja ei-työn, yrittäjyyden ja palkkatyön rajat hämärtyvät. Työn pirstaleisuus ja toimeentulon kokoaminen useista eri lähteistä lisääntyy. Yrittäjyys, pätkätyöläisyys, freelancertyö, itsensä työllistäminen, sivutyöt ynnä muut voivat olla rinnakkaisia ja peräkkäisiä rooleja. Työnantaja voi olla asiakas, kollegiaalinen yhteisö tai hajautettu alusta. Tämä kaikki vaikuttaa keskeisiin yhteiskunnan rakenteisiin kuten veropohjaan, sosiaaliturvaan, edunvalvonnan rooleihin (ammattiyhdistysliikkeet) ja lainsäädäntöön. (Oksanen & Dufva 2018; Valtioneuvoston kanslia 2017).

Alla olevassa taulukossa kuvataan työelämän tyypillisiä muutoksia:

Mitä ajattelet ylläolevasta taideopiskelijana tai taiteilijana? Kuulostaako uusi työelämä uudelta ja vieraalta? Työelämän murroksen luoma ”huominen” on suurelle osalle taiteilijoita ollut todellisuutta koko työuran ajan. Esimerkiksi monet freelancerit toimivat moniroolisesti mm. taiteilijana, opettajana, organisaatio- ja tuotantotehtävissä sekä soveltavan taiteen tehtävissä täydentäen säännöllisesti osaamistaan opinnoilla ja kursseilla. Ansainta voi koostua palkkatyöstä, apurahoista, palkkioista, niin kutsutusta kevytyrittäjyydestä ja työttömyyskorvauksista.

Taiteilijoilla onkin tietotaitoa erilaisista työntekemisen tavoista ja ympäristöistä sekä haasteista, joita liittyy ”silpputyöntekijän” toimeentuloon. Tätä kokemustietoa on syksyllä 2018 kartoitettu Tulevaisuusvaliokunnan ja Taiteen edistämiskeskuksen järjestämissä työpajoissa tarkoituksena hyödyntää syntynyttä tietoa sosiaaliturvaa ja työlainsäädäntöä uudistettaessa.

Ei ole yhdentekevää, miten tulevaisuudessa työ, toimeentulo ja varallisuus tulevat jakautumaan ja rakentumaan automatisaation vaikuttaessa työpaikkoihin. Työn ja ansaintamuotojen uudenlaiset muodot kuten alustatalous, itsensä työllistäminen ja jakamistalous haastavat nykyisiä yhteiskunnan rakenteita, työlainsäädäntöä ja sosiaaliturvaa. (Oksanen & Dufva 2018). Vaarana on yhteiskunnan voimakas polarisoituminen hyvin toimeentulevaan eliittiin ja toimeentulon rajoilla kärvisteleviin tai jopa ”tarpeettomien yhteiskuntaluokkaan”, ellei työtä ajatella radikaalisti uudella tavalla ja kiinnittyminen yhteiskuntaan voi tapahtua merkityksellisesti myös muilla tavoin kuin perinteisellä palkkatyöllä (Valtioneuvoston kanslia 2017).

Työn tulevaisuutta Euroopassa tutkinut Cornelia Daheim (Daheim 2017) esitteli kesän 2017 Tulevaisuuskonferenssissa raportin ”State of the Future” (Glenn & Florescu 2016) kaksi vastakkaisinta skenaariota työn tulevaisuudesta, joissa automaation lisääntyminen ja työpaikkojen väheneminen johtavat hyvin erilaisiin tulevaisuuksiin.

Skenaario 1: ”Self-Actualization Economy” (”Itsensä toteuttamisen talous”) kuvaa tulevaisuutta, jossa mm. perusturvamallit, globaali yhteistyö, robottityön verotus, koulutuspanostus, uudenlainen ”älykäs” liiketoiminta sekä uudet jakamis- ja vaihdantatalouden muodot johtavat kohti työn sisällön ja merkityksen keskeistä muutosta ansaintamuodosta itseilmaisun ja elämän merkityksellistämisen välineeksi.

Skenaario 2: ”Turmoil and Despair” (”Kuohunta ja epätoivo”) puolestaan kuvaa tulevaisuutta, jossa mullistukset ja konfliktit, kasvava muuttoliike, sisällissodat, ”sota työstä”, uudet omavaraisuuden tavat ja kasvava köyhyys johtavat kohti erittäin jakautunutta yhteiskuntaa ja maailmaa.

Yhteiskunnan jakautumisen vaaran tunnistaa myös Sitra ja nostaa vuoden 2017 Megatrendiraportissa yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi työn ja toimeentulon oikeudenmukaisen jakautumisen. Mikäli perinteinen palkkatyö vähentyy, tarvitaan uudenlaista ymmärrystä toimeentulon, merkityksellisyyden ja omanarvontunteen kytkeytymisestä toisiinsa, tähdentävät Hautamäki ym. (2017). Sitran tutkija Elina Kiiski Kataja nostaa esiin neljä keskeistä pohdinnan aluetta liittyen tulevaisuuteen: työelämän muutoksista johtuvien väliinputoajien tukemisen, tulevaisuuden vauraudenjaon ja toimeentulon jakautumisen, teknologian mahdollisuuksien suuntaamisen yhteiskuntaa rakentavasti ja elinikäisen oppimisen (Kiiski Kataja 2017). Tärkeämpää kuin saada ihmiset kuukausipalkkaisiin töihin on varmistaa, että ihmiset ylipäänsä ovat mukana merkityksellisessä toiminnassa, korostavat Hautamäki ym. 2017.

Tulevaisuuden työelämässä oleellisemmaksi on nousemassa se, mitä tekee, eikä se, missä on töissä. Työ on monimuotoista, monitilaista ja itseohjautuvaa, organisaatiot väliaikaisia ja liikkuvia yhteisöjä, jotka palvelevat muuttuvia tarpeita. Työntekijä kantaa vastuuta yhdessä organisaatioyhteisön tai -verkoston kanssa. (Valtioneuvoston kanslia 2017).

Edellä oleva kuvaa hyvin freelancertaiteilijan todellisuutta jo nyt, mutta onko se sellaista taiteilijan työn tulevaisuutta, jota taiteilijana haluat? Kun työtä voi tehdä missä ja milloin vain, korostuvat työssä jaksamisen, työturvallisuuden ja (työ)hyvinvoinnin ”uudet” pelisäännöt. Huomioitava on myös, että ihmisten kyky, kiinnostus ja voimavarat jatkuvaan muutokseen, kehittämiseen ja yhteisten asioiden hoitamiseen vaihtelevat. (Valtioneuvoston kanslia 2017).

Omien jaksamisen rajojen määrittelystä huolimatta uudet eri alojen hybridit työympäristöt taiteen rakenteiden rinnalla tarjoavat kiinnostavia mahdollisuuksia taiteilijan laajentuvalle ammattikuvalle. Taide pystyy luomaan oivallisia puitteita konkreettiselle luovalle vuorovaikutukselle ja erilaisille jakamisen ja oppimisen toiminnoille.

Tulevaisuusajattelusta

Työelämän ja yhteiskunnan muutokseen tulee varautua. Tulevaisuuteen suuntautuneella ajattelulla, ennakoinnilla ja toivotun tulevaisuuden mielikuvittelulla on helpompi navigoida vauhdilla muuttuvassa maailmassa.

Tulevaisuus ei ole ennustettavissa eikä ennalta määrätty, mutta voimme muodostaa mielikuvia ja käsityksiä edessämme olevista tapahtumista. Nykyisessä tulevaisuudentutkimuksessa puhutaankin useista vaihtoehtoisista tulevaisuuksista (esim. Amara 1981; Niiniluoto 2017).

Yksi tapa jäsentää vaihtoehtoisia tulevaisuuksia on jakaa ne alla olevan kuvan mukaisesti todennäköisiin, mahdollisiin ja kuviteltavissa oleviin tulevaisuksiin. Kaikissa näissä tulevaisuuksissa voi olla toivottavia, vältettäviä ja neutraaleja tapahtumia.

Koska voimme vaikuttaa tulevaisuuksiin teoillamme ja valinnoillamme, on tärkeää tietää, mikä on mahdollista, mikä on todennäköistä ja mikä on toivottavaa. Arvojen ja arvokeskustelun merkitys on tulevaisuuden vaihtoehtojen pohtimisessa väistämätön (esim. Amara 1981; Niiniluoto 2017).

Harold Linstonen sitaatti ”Tulevaisuusajattelun tärkein elementti on mielikuvitus” on korostetusti esillä Heinosen ym. (Heinonen ym. 2012, 19) julkaisun tulevaisuusajattelua käsittelevässä kappaleessa. Luovuus ja mielikuvitus ovat tärkeitä tulevaisuusajattelun työkaluja, sillä niiden avulla voimme kuvitella toisenlaista todellisuutta ja mahdollisuuksia, jotka eivät vielä ole olemassa.

Tulevaisuusajattelu on kykyä visioida ja löytää polkuja tulevaisuuteen vaikuttamiseen sekä aktiiviseen tulevaisuuden tekemiseen, tähdentävät Heinonen ym. (2012). Tätä tulevaisuuden mielikuvittelua voi harjoitella esimerkiksi erilaisilla ”mitä jos” -kysymyksillä. Mitä jos yksityisautoilu kiellettäisiin kokonaan? Mitä jos taiteilijat saisivat joka vuosi kolme kuukautta työskentelyapurahaa ilman hakemuksia? Sitten voi pohtia miten tämä ”mitä jos” vaikuttaisi elämiseen, toimintaan, rakenteisiin jne.

Tulevaisuusajattelun termejä

Alla on lyhyesti esiteltynä muutamia keskeisiä tulevaisuusajattelun termejä (Rubin 2004; Dufva 2018)

• ennakointi – kartoittaa ja analysoida tulevaisuuksia ja varautua muutoksiin
• visiointi – suunnitella ja ideoida toivottavaa tulevaisuutta
• tulevaisuuskuva – tulevaisuuteen sijoittuva systemaattinen kuvaus, jota rajaavat tieteellinen ja kulttuurinen ymmärryksemme maailmasta. Voi sisältää sekä realistisia että mielikuvituksellisia elementtejä.
• tulevaisuuspolku – tapahtumia ja tekoja, jotka johtavat kohti määriteltyä tulevaisuuskuvaa
• tulevaisuuden rakentaminen – omilla valinnoilla ja toimilla (voi) vaikuttaa tulevaisuuteen.

Muutosvoimat – ja niiden tunnistaminen

Yksi tapa hahmottaa tulevaisuutta on tutkia toimintaympäristöä ja tunnistaa siinä vaikuttavia muutosvoimia (environmental scanning / horizontal scanning) ja pyrkiä mahdollisimman kokonaisvaltaiseen ilmiöiden ja muutosten ymmärtämiseen (Rubin 2004). Voi esimerkiksi kartoittaa, mihin suuntaan ilmiöt näyttävät olevan kehittymässä, millaisia jännitteitä ja ristiriitoja on havaittavissa, täydentää Dufva (2018a).

Toimintaympäristön muutosten tarkastelu sisältää mm. megatrendien, trendien, heikkojen signaalien ja villien korttien jäljittämistä, tunnistamista ja analyysia. (Rubin 2004; Dufva 2018a)

Megatrendit

Megatrendit ovat kehityksen suuria linjoja, joilla on selkeä kehityssuunta. Ne ovat makrotason ilmiöiden laajoja (usein globaaleja) kokonaisuuksia, jotka sisältävät useita erilaisia ja jopa toisilleen vastakkaisia alailmiöitä ja tapahtumaketjuja (Rubin 2004; Dufva 2018a). Tällaisia ilmiöitä ovat tällä hetkellä esimerkiksi digitalisaatio ja ilmastonmuutos.

Trendit

Trendi kuvaa nähtävissä olevaa ja tunnistettavaa muutosta (Rubin 2004, Dufva 2018a). Trendejä voi tunnistaa kaikilta elämänalueilta kuten ruoasta, kulutustottumuksista, viestinnästä, liikuntaharrastuksista jne. Voidaan myös puhua vastatrendeistä, jolloin esim. digitalisaatiota, tehokkuutta ja globalisaatiota vastaan on syntynyt hidastamista, hiljaisuutta ja paikallisuutta korostavia trendejä (Heinonen ym. 2012).

Heikot signaalit

Heikot signaalit ovat merkkejä nousevasta ilmiöstä tai oireita muutoksista, jotka saattavat olla tulevaisuudessa merkittäviä. Niitä on huomattavasti vaikeampi tunnistaa kuin trendejä, koska ne eivät tunnu uskottavilta tai oleellisilta ja voivat tuntua jopa naurettavilta. (Rubin 2004; Dufva 2018b). Dufva (2018b) vinkkaa heikkojen signaalien tunnistamisesta mm. seuraavaa: Signaali voi olla uuden asian lisäksi myös vanhan asian uusi puoli. Se pakottaa haastamaan oletuksia nykyisestä ja on usein yllättävä. Pidä aistit ja mieli avoinna, haasta omaa maailmankuvaasi ja hyödynnä monenlaisia lähteitä kuten twitter-tilejä, blogeja, messuja, konferensseja ja matkoja.

Lopuksi käsittelen lyhyesti kahta megatrendiä, joilla on merkittävä vaikutus taiteilijoiden työelämään tulevaisuudessa. Samalla nämä ovat myös ilmiöitä, joiden kehitykseen pystymme vaikuttamaan sekä taiteilijoina että kansalaisina.

Kestävyysvaje

Yksi merkittävimmistä megatrendeistä tällä hetkellä on ilmastonmuutos ja siihen liittyvä kestävyysvaje. Puhdas vesi ja ilma, viljelykelpoinen maa sekä erilaiset mineraalit ja muut luonnonvarat ovat vaarassa ehtyä johtuen niiden kestämättömästä käytöstä. Fossiilisten polttoaineiden tuottamat hiilidioksidipäästöt kiihdyttävät kasvihuoneilmiötä, jonka seurauksia ovat mm. äärimmäiset sääilmiöt, jäätiköiden sulaminen ja ilmastopakolaisuus. (Kiiski Kataja 2016).

Yksi suurimpia haasteita on taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin irtikytkentä sekä toisistaan että luonnonvarojen kestämättömästä käytöstä toteaa Sitran tutkija Elina Kiiski Kataja (2016). Hän jatkaa, että haasteiden lisäksi irtikytkentä tarjoaa monia mahdollisuuksia kuten siirtymistä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön, hiilineutraalia energiaa ja kiertotalouden toimintatapoja, jossa resurssit ja materiaalit kiertävät arvoaan menettämättä ja jäte on minimoitu. Yksilötasolla kansalaisen ja kuluttajan valinnat liikkumisessa, asumisessa ja syömisessä ovat merkittäviä.

Monet asiat taiteellisessa toiminannassa eivät ole luonnostaan kestäviä: materiaalit, sähkön tarve esim. näyttämövalaistukseen, työmatkat ja muu liikkuvuus ovat esimerkkejä alueista, jotka vaativat energiaa ja luonnonvaroja. Hyvällä suunnittelulla, tarpeiden ja käytäntöjen kriittisellä tarkastelulla, kierrättämisellä, valitsemalla mahdollisimman ekologisia materiaaleja ja laitteistoa päästään jo eteenpäin.

Muutamia isoja kysymyksiä: Voimmeko määritellä menestystä taiteilijana uusin tavoin? Miten muutamme taiteilijuuden kulttuuria ja käytänteitä kestävimmiksi siten, että edelleen taiteen monimuotoisuus ja sisällön vapaus säilyy? Kiertuetoiminta, taiteilijan roolit yhteiskunnassa ja koko tuotantokulttuuri tarvitsevat kriittistä tarkastelua ja uusia avauksia. Miten pystyisimme sekä vaikuttumaan eli muuttamaan omaa toimintakulttuuriamme että aktiivisesti vaikuttamaan keksimällä uusia avauksia ilmastonmuutoksen torjuntaan ja biodiversiteettikadon hillitsemiseen?

Teknologian nopea kehitys

Digitalisaatio, robotisaatio, algoritmit, tekoäly, virtuaalitodellisuus, lisätty todellisuus… Teknologia kehittyy vauhdilla. Vaikka monet työtehtävät poistuvat automatisaation ja algoritmien hyödyntämisen myötä, on muistettava, että uudet teknologiat ovat myös kiinnostavia ja merkittäviä mahdollistajia. Esimerkiksi ”Big data” eli datan informaation räjähdysmäinen kasvu, ”IoT” eli esineiden ja internetin yhteen kytkeytyminen, pilvipalvelujen luoma alustatalous ja tekoäly tuovat uudenlaisia mahdollisuuksia siihen, mitä voidaan tehdä, miten ja kenen kanssa (Hautamäki ym. 2017).

Digitalisaatio purkaa hierarkioita, mahdollistaa verkostomaisia tuotantotapoja, jotka perustuvat yhteistyöhön, eivätkä tarvitse suuria alkupääomia, kertovat Hautamäki ym. (2017). Ilmiöistä he nostavat esiin mm. yhteistuottajuuden (Co-production), jossa palveluja lähestytään käyttäjän ja tuottajan yhteistoiminnan tuloksena, ja jakamistalouden, jossa alihyödynnettyjä hyödykkeitä kuten ajoneuvoja, asuntoja tai harrastusvälineitä jaetaan useampien kesken. Jakamistalouden toivotaan myös tukevan kestävämpää taloutta, kun omistamisen tarve vähenee. Jakamistalouden kehitykseen liittyy myös lohkoketjuteknologian kehittyminen (blockchain), joka mahdollistaa välittäjärakenteen puuttumisen ja jonka vahvuutena on avoimuus ja läpinäkyvyys. (Tulevaisuusvaliokunta 2018.)

Oman osaamisen jakaminen verkossa on jakamistalouden uusimpia suuntauksia, toteavat Hautamäki ym. (2017) ja antavat esimerkeiksi kielenkääntäjien, juristien ja opettajien palveluita. Oman osaamisen myyminen muuttuu sopivien alustojen tai lohkoketjuteknologian myötä, mutta samalla tulee huolehtia työn tekijöiden oikeusturvasta ja siitä, ettei suurin osa tuotosta jää alustojen ylläpitäjille (vrt. Über) (Tulevaisuusvaliokunta 2018). Myös taiteen aloilla voisi kehittää alusta- ja jakamistalouteen sopivaa tarjontaa. Millaiselle taiteelliselle, keholliselle tai pedagogiselle osaamiselle olisi kysyntää ja millaisina tuotteina tai palveluina sitä olisi helppo tarjota? Osallistavalla taidetoiminnalla olisi tässä todennäköisesti hyviä mahdollisuuksia. Luova kokemuksellisuus ja hyvinvointi sekä matalan kynnyksen kulttuurikaveripalvelut ovat toimintoja, joissa taiteilijoilla on jo paljon osaamista.

Teknologia mullistaa ja mahdollistaa paljonkin taiteen kentällä. Esimerkiksi sosiaalinen media on muuttanut radikaalisti viestintää ja markkinointia. Älykännykät mahdollistavat helpon, edullisen ja nopean tavan tallentaa ja jakaa liike-, kuva- tai äänimateriaalia. Skypellä tai vastaavalla voi kommunikoida etänä vaikka suoraan harjoituksista. Suoratoisto mahdollistaa osallistumisen seminaareihin ja työpajoihin matkan päästä sekä esitysten reaaliaikaisen jakamisen internetissä.

Kehon toimintoja voi mitata monin laittein, ja lääketiede yhdessä nanoteknologian ja 3D-tulostuksen kanssa mahdollistaa kehon korjausta ja parantelua. Koskahan ensimmäinen kyborgitanssija ponnahtaa kattoon identtisen hologrammikuoron joukosta?

Informaatiota, tietoa ja tuotteita on hyvä välittää digitaalisesti, mutta kokemuksellisuus ei vielä tällä hetkellä vaikuta kovin toimivalta digitaalisena. Tosin tilanne muuttunee moniaistisempien mahdollisuuksien myötä. Sen sijaan tekoälylle olisi kätevä ulkoistaa budjettilaskelmia, tilojen ja materiaalien hintavertailuja ja vaikka freelancertyöryhmän harjoitus- ja esitysaikataulutuspalapeli tilavarauksineen.

Lopuksi

Vuonna 2015 järjestetyssä tulevaisuusverstaassa pohdittiin taiteen ja kulttuurin tulevaisuutta tähdäten vuoteen 2050. Raportista nousee esiin mm. seuraavia tulevaisuusteemoja: taide ja kulttuuri ovat enemmän osa arkea ja yhdessä tekemistä kuin taide-esineitä, instituutioita tai rakennuksia; taiteellinen pääoma on vapaassa käytössä – Open Culture and Art (vrt. Open Data); monikulttuurisuus ja moni-ikäisyys; uusi teknologia kuten VR, AR, 3D, mikrosirut, tunnistimet, anturit ja taiderobotit.

Tulevaisuuden sidosryhmistä ja yhteistyöverkostoista keskeisiksi tekijöiksi ja rakenteiksi ennakoitiin monialaisia ammatillisia yhteistyöverkostoja, itse tekemistä (kuka tahansa, alhaalta ylös), yhteisöllisyyttä ja konetta, esimerkiksi taiderobottia (Hietanen 2015).

Kaikkea tätä on jo selkeästi olemassa, ehkei keskeisenä taidekentän toimintana, mutta varmasti vahvemmin kuin neljä vuotta sitten. Todennäköisesti vuonna 2050 on taiteessa ja yhteiskunnassa edelleen jotain tuttua ja tunnistettavaa, mutta myös paljon sellaista uutta, jota tällä hetkellä on vaikea kuvitella.

Pärjäämiseen muutoksen keskellä auttaa kyky monialaiseen vuorovaikutukseen, halu elinikäiseen oppimiseen sekä oman asiantuntijuuden tunnistaminen ja taito siitä viestimiseen. Kaiken nopean kehityksen keskellä merkitysten luominen on kuitenkin alue, jota teknologian on vaikea korvata.

Vastatrendit ovat jo olemassa: hitaus, itse tekeminen ja paikallisuus. Kehollisuus, moniaistisuus ja konkreettinen luova vuorovaikutus ihmisten välillä mahdollistavat hiljaisen tiedon välittymisen ja puitteet erilaisille jakamisen ja oppimisen toiminnoille. Yhteisöllisyys ja kokemuksellisuus ovat voimavaroja, joita tarvitaan, kun työn murros tulee vaikuttamaan yhteiskuntarakenteisiin.

Meillä taitelijoilla on monenlaisia valmiuksia määritellä merkityksellisyyttä ekologisella ja eettisesti kestävällä tavalla. Yksi työn tulevaisuuden suuria kysymyksiä onkin, miten työ, tuotot ja varallisuus tulevat jakautumaan. Onneksi tulevaisuus sisältää aina useita mahdollisuuksia ja tämän hetken valinnoilla ja toimilla me pystymme niihin vaikuttamaan.

Lähteet

Amara, Roy. 1981. The Futures Field: How to Tell Good Work from Bad; The Futurist Communicating the Future. Vol XV, No 2 April 1981.

Daheim, Cornelia. 2017. “The Future of Work –Scenarios for 2050 from the Millennium Project and beyond” Keynote at Futures of a Complex World conference, 12–13 June 2017, Turku, Finland.

Dufva, Mikko. 2018a. ”Ennakoinnin peruskäsitteet haltuun ja kolme vinkkiä ennakointiviidakkoon.” www.sitra.fi/blogit/ennakoinnin-peruskasitteet-haltuun-ja-kolme-vinkkia-ennakointiviidakkoon/

Dufva, Mikko. 2018b. ”Heikot signaalit“. www.sitra.fi/caset/heikot-signaalit/

Hautamäki, Antti; Leppänen, Juha; Mokka, Roope & Neuvonen, Aleksi. 2017. ”Uuden ajan työ ja toimeentulo“. Viitattu 11.4. 2019. www.sitra.fi/julkaisut/uuden-ajan-tyo-ja-toimeentulo/

Heinonen, Sirkka; Ruotsalainen, Juho & Kurki, Sofi. 2012. Luova tulevaisuustila ja tulevaisuuden osaamisen ennakointi. Tutu e-julkaisuja 4/2012. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto.

Hietanen, Olli. 2015. Taide ja kulttuuri vuonna 2050. Yhteenveto Taiteen ja kulttuurin tulevaisuusverstaasta. Tulevaisuudentutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. Turun yliopisto. www.obotnia.fi/assets/1/Kulttuuri/Taiteen-ja-kulttuurin-tulevaisuusverstas-loppuraportti-editoitu.pdf

Glenn, Jerome C.; Florescu, Elizabeth & The Millenium Project Team. 2016. 2015–16 State of the Future. The Millenium Project.

Kiiski Kataja, Elina. 2017. ”Työn ja toimeentulon arvoitus.” www.sitra.fi/artikkelit/trendi-tyon-ja-toimeentulon-arvoitus

Kiiski Kataja, Elina. 2016. ”Megatrendit 2016”. www.sitra.fi/julkaisut/Muut/Megatrendit_2016.pdf. Viitattu 8.4.2019.

Niiniluoto, Ilkka. 2017. ”Futures Studies: a Science or Art?” Teoksessa Sirkka Heinonen, Osmo Kuusi & Hazel Salminen (toim.) How Do We Explore Our Futures? 1^st edition in English. Original: Miten tutkimme tulevaisuuksia? 3^rd renewed ed. 2013) Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.

Oksanen, Kaisa & Dufva, Mikko. 2018. ”Työn murros tulevaisuusselonteon näkökulmasta.” Futura 2/2018, 6–18.

Rubin, Anita. 2004. Tulevaisuudentutkimus tiedonalana. TOPI- Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. tulevaisuus.fi Viitattu 11.4.2019.

Tulevaisuusvaliokunta. 2018. Jakamistalous ja alustatyö. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2018.

Valtioneuvoston kanslia. 2017. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa. Jaettu ymmärrys työn murroksesta. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 13a/2017. julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80036/13_17_tulevaisuusselonteko_osa1_FI.pdf​. Viitattu 8.4.2019.

Lisää lukemista aiheesta

Harari, Yuval Noah & Iso-Markku, Jaana. 2017. Homo Deus: Huomisen lyhyt historia. Helsinki: Bazar.

Hiltunen, Elina. 2012. Matkaopas tulevaisuuteen. ekirjasto.kirjastot.fi/ekirjat/matkaopas-tulevaisuuteen-elina-hiltunen.

Hiltunen, Elina. 2017. Mitä tulevaisuuden asiakas haluaa: Trendit ja ilmiöt. Jyväskylä: Docendo.

Jansson, Satu-Mari. 2014. Mittaamattoman arvokasta: Taiteen ja kulttuurin vaikutustutkimuksia ja -metodologioita. Helsinki: Taideyliopisto.

Hämeenniemi, Eero. 2007. Tulevaisuuden musiikin historia. Helsinki: Basam Books.

Lavaste, Saana. 2015. Avoin näyttämö – käsikirja teatterin uudistajille: Teatteri 2.0. Tampere: Kulttuuri- ja teatteriyhdistys Kaksikko.

Siltala, Juha. 2017. Keskiluokan nousu, lasku ja pelot. Keuruu: Otava.

Taleb, Nassim Nicholas. 2010. Musta joutsen: Erittäin epätodennäköisen vaikutus. 2. laajennettu laitos, suom. Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita.

Vahti, Jukka. 2018. ”Mitä jos tulevaisuus pelottaa?” Artikkeli ja podcast www.sitra.fi/artikkelit/mita-jos-tulevaisuus-pelottaa Julkaistu 10.07.2018.

Wilenius, Markku. 2016. Tulevaisuuskirja. Keuruu: Otava.