1.2Vapaa taiteilija vai yrittäjän vapaus?

Vapaat taiteilijat eli freelancerit puhuvat usein ironiseen sävyyn vapaudestaan. Vapaus on näennäistä, sillä mahdollisista töistä valitaan tehtäväksi yleensä se, josta maksetaan palkkaa ja joka ei osu päällekkäin muiden töiden kanssa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö vapaa taiteilija voisi myös nauttia työstään ja kokea sen merkityksellisenä.

Wikipedian mukaan termi freelancer on lainattu englannista ja se tarkoitti alun perin keskiaikaista palkkasoturia. ”Palkkasoturi on taistelija, joka ottaa osaa sotatoimiin pääasiassa yksityisten intressien vuoksi ilman erityistä ideologista, poliittista tai kansallista motiivia.”

Kärjistäen voisi sanoa, että vapaa näyttelijä toteuttaa palkkasoturina käsikirjoittajan, ohjaajan ja tuottajan taiteellista näkemystä ja maailmankuvaa, joihin harvemmin voi itse vaikuttaa. Näyttelijä voi olla vapaa teoksen ja tuotannon kokonaisvastuusta, mutta silloin hänellä ei ole myöskään laajempaa taiteellista vapautta. Harvalla on vapaus valita parhaita rooleja saatikka kieltäytyä muista. Omia juttuja on mahdollista tehdä, jos onnistuu saamaan rahoituksen. Toivoa sopii, että rahoittaja silloin ymmärtää työn prosessimaisen luonteen eikä liikaa rajoita taiteellista vapautta, johon kuuluvat kokeilullisuus, yritys, erehdys ja evoluutio.

Freelance-näyttelijän vapaus on perinteisesti tarkoittanut sitä, että häntä kysytään tehtävään sen sijaan, että hän lukisi kiinnitetyn näyttelijän tavoin teatterin ilmoitustaululta, mihin rooliin hänet on seuraavaksi kiinnitetty. Silti kiinnitettyjen näyttelijöidenkin kuullaan joskus haikailevan vapautensa perään. Teatterilla voi kuitenkin olla missio, johon sen työntekijät ovat sitoutuneet, mutta kenen ja minkä puolesta vapaa taiteilija ”taistelee”, jos työnantaja voi olla kuka tahansa, joka maksaa palkan?

Kun lähdin opiskelemaan taidelähtöisiä menetelmiä jo kymmenen vuotta ammatissa toimineena freelance-näyttelijänä, kysymykset vapaudesta ja työn merkityksestä nousivat pintaan. Palasin Lontoosta intoa puhkuen ja levitin laajentuvan työnkuvan ilosanomaa niin, että vanhempi kollegani kysyi raitiovaunussa, olenko tullut uskoon. Paloin halusta vaikuttaa yhteiskuntaan ja luoda jotakin uutta, mutta yrittäjyys ei käynyt mielessäkään.

Seuraavat kymmenen vuotta kuluivat näyttelijän ja taidelähtöisen työyhteisövalmentajan rooleja yhdistäessä. Ne ruokkivat toinen toisiaan, kunnes kysyntä asiakkaiden suunnalta alkoi kasvaa niin suureksi, että oli valittava, mitä elämässään tekee. Näyttelijän osaamisella on paljon kysyntää, ja jos on yhtään utelias luonne, voi eksyä kiinnostumaan kaikesta mahdollisesta. Freelancerin palkka on kuitenkin pieninä palasina maailmalla. Ei sillä valloiteta uusia mantereita.

Yrittäjän vapaus ei ole yksiselitteistä sekään. Selkein vapauden ilmentymä on kuitenkin vapaus valita. Yrittäjällä on vapaus tehdä arvojensa mukaisia valintoja ja toteuttaa unelmiaan yhteisen päämäärän eteen. Yrittäjällä on vapaus valita yhtiökumppaninsa, työkaverinsa, yhteistyökumppaninsa ja, jos hoitaa asiansa hyvin, myös asiakkaansa. Yrittäjä ei ole tilivelvollinen muille kuin verottajalle. Yrittäjä voi valita ainakin teoriassa myös työaikansa, lomansa, palkkansa ja paikan, jossa työtään milloinkin tekee. Yrittäjä voi päättää ketterästi asioista ilman turhaa hierarkiaa ja byrokratiaa, työllistää taiteilijoita ja saada merkittäviäkin yhteiskunnallisia asioita aikaan.

Vapaus voi myös pelottaa, sillä valinnat ovat omia, eikä niistä kanna vastuuta kukaan muu kuin yrittäjä itse. Vapaudesta ja autonomiasta seuraa vastuuta, jota kaikki eivät halua ottaa kantaakseen. Vastuuta on niin työntekijöistä, asiakkaista, työn jatkuvuudesta kuin tuloksestakin. Puhutaanko enemmän yrittäjän riskeistä vai mahdollisuuksista, on pitkälti näkökulma- ja persoonakysymys. Vastuun kantaa mielellään, kun tietää, että työllä on merkitystä ja sillä voi vaikuttaa.

Perustin yrityksen juuri niin kuin tekee ihminen, joka pelkää, mutta toimii siitä huolimatta. Asiakas kysyi, miten laskutan ja sanoin ennen kuin ehdin katua, että yrityksen kautta, jonka perustan tänään. Tiesin, että vain asettamalla itseni positiiviseen pakkoon, alan toimia ja saan asioita aikaan. Menin illalla nettiin, täytin hakemuksen Kaupparekisteriin, ja niin syntyi ArtSense.

Kohta kymmenen yrittäjävuoden jälkeen uskallan väittää, että taiteilija ja yrittäjä jakavat samoja vapauden ja vaikuttavuuden ajatuksia ja pyrkimyksiä. Tulevaisuudessa taiteilija-yrittäjä voi olla hyvinkin luonnollinen olemisen muoto. Vapautta on myös kokeilla, ja rohkeutta on toimia.