1.3Työparina pelistudiollataiteilija-konsultti­työskentelyn pilotti­projekti 2017

Aloitimme työskentelymme taiteilija-konsultti-työparina Metanoia Instituutin ja Pro Soveltavan taiteen tilan järjestämän taiteilija-konsultti-työparin mentorointiohjelman kautta vuonna 2016. Pro Soveltavan taiteen tila on 2013 perustettu yhdistys, jonka tehtävänä on toimia soveltavan taiteen alustana. Yhdistyksen tarkoituksena on vahvistaa soveltavan taiteen parissa työskentelevien taiteilijoiden toimintaedellytyksiä tarjoamalla sekä fyysisiä että virtuaalisia tiloja. Metanoia Instituutti puolestaan on työnohjaukseen ja konsultaatiotyön koulutukseen erikoistunut toimija. Yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön tuen kanssa perustettu ohjelma oli ensimmäinen laatuaan Suomessa, ja ilmoituksen tästä löysimme alun perin Facebookin Taide- ja kulttuurialan työpaikat -sivustolta.

Ohjelman tavoitteena oli luoda monialaisia työpareja konsulteista ja taiteilijoista. Taiteilijoilta odotettiin kykyä soveltaa omaa taiteellista työtä ja ajattelua yritysmaailman prosesseihin, ja vastaavasti konsulteilla tuli olla halu toimia yhteistyössä uudistaen vallalla olevia käytänteitä. Mentorointiohjelman pilottiprojektinamme toteutimme luovien työmenetelmien työpajan eräälle pelistudiolle kesällä 2017.

Pelistudion työpaja oli ensimmäinen yhteinen yritysprojektimme, jossa suunnittelimme yhdessä kaiken neuvotteluista toteutukseen ja reflektioon. Projektin kokonaiskesto oli noin yksi kuukausi, josta mentoriohjelma maksoi taiteilijalle 2260 euroa. Pelistudion edustajien kanssa meillä oli kuusi suunnittelutapaamista, joiden välissä suunnittelimme, testasimme ja arvioimme työpajan sisältöjä. Pilotin eri vaiheissa kohtasimme kiinnostavia kehityskohtia ja haasteita. Esiin nousi erityisesti neuvotteluun, sisällön suunnitteluun ja markkinointiin liittyviä huomioita. Taiteen työtapoja, sanastoa ja totutusta arjesta poikkeavia prosesseja täytyi tulkata yritysmaailmaan ymmärrettäväksi, ja esimerkiksi asiakkaan kanssa käytävässä suunnittelutilanteessa oli hedelmällisintä käyttää mahdollisimman paljon heille tuttua kieltä.

Huomasimme, että yritysmaailmassa käsitys prosessista on hyvin erilainen kuin taiteen kontekstissa. Taiteessa prosessi itsessään voi olla se, joka avaa uusia suuntia siten, ettei kaikkia muuttujia ja niiden vaikutuksia tarvitse tietää etukäteen. Koimme, että yritysmaailmassa prosessiin liittyy tietty tietämisen tarve: asioita on pystyttävä mittaamaan ja arvioimaan. Samaan tietämisen tarpeeseen törmäsimme kuvaillessamme työmenetelmiämme. Asiakkaalla oli vahva tarve tietää, mitä tarkalleen näillä menetelmillä voidaan tuottaa ja kuinka paljon. Taiteen menetelmät eivät kuitenkaan helposti taivu tällaiseen ennakolta määrittelyyn, koska niiden luonne on juuri uuden äärellä olemisessa ja heittäytymisessä ja sen kautta avautuvissa uusissa mahdollisuuksissa.

Tarpeet yritysmaailmassa ovat nykyään hyvin taiteen prosesseja sivuavia, mutta niistä puhutaan eri termein ja ne liittyvät eri keskusteluihin. Esimerkiksi teknologian kehittyessä käsitys ihmisen roolista työelämässä on muuttumassa. Luovuudessa, innovaatiossa ja kyvyssä uudistua nähdään arvoa, mikä kiteytyy ihmisten kokonaisvaltaisen potentiaalin hyödyntämiseen. Tähän tarpeeseen näemme taiteen menetelmillä olevan paljon annettavaa. Tuntemattomat käsitteet saattavat tosin vaikuttaa asiakkaasta vieraalta ja aiheuttaa epäluuloa niiden tarpeellisuudesta. Huomasimme, että neuvotteluvaiheessa asiakkaan kanssa erityisesti konsultin rooli työparitoiminnassa korostui. Antti konsulttina osasi toimia tulkkina taidesanaston ja asiakasorganisaation välillä luoden siltaa ajatuksille ja mahdollisuuksia neuvottelulle.

Kieleen liittyvien huomioiden lisäksi koimme myös näihin prosesseihin liittyvän mitattavuuden haastavana. Kuinka toiminnassa syntynyttä uutta ajattelua voidaan mitata? Taiteen menetelmät ovat usein merkityksiä avaavia, eivät niitä sulkevia. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että paljon uusia ajatuksia, merkityksiä ja mahdollisuuksia syntyy, mutta erilaisia menetelmiä tarvitaan kaventamaan kaikesta tästä uusi suunta toiminnalle. Tässäkin työnjako taiteilijan ja konsultin välillä on eduksi: Taiteilija voi ohjata uusia työtapoja soveltavan ja merkityksiä avaavan työpajan, josta konsultti voi puolestaan haarukoida yrityksen tilanteen kannalta ne merkityksellisimmät suunnat ja esitellä niiden toteuttamiselle tarvittavat toimintasuunnitelmat.

Työnjakomme taiteilijan ja konsultin rooleihin oli erittäin hyödyllistä. Pelistudiolla oli tarve uudistaa pelien kehittämisen prosessejaan. Heidän kokemuksensa mukaan heidän luomansa nykyiset pelit olivat liian samankaltaisia. Kaivattiin uusia ideoita ja lähestymistapoja.

Tartuimme pelistudion toiveisiin luomalla heille luovien menetelmien taidetyöpajan. Käytimme pelistudion henkilökunnan kanssa menetelmänä muun muassa kuvien kautta ideointia. Olimme tuoneet paikalle liki sata erilaista taidekuvaa, joiden kautta pyysimme osallistujia reflektoimaan ensin omaa senhetkistä tunnelmaansa. Viritimme heitä ajattelemaan kuvien kautta, ja myöhemmin suuntasimme heitä pohtimaan uusien pelien ideoita erilaisten tehtävien kautta. Menetelmiemme tarkoituksena oli avata pelisuunnittelijoiden assosiatiivista ajattelua ja siirtää yhdessä suunnittelun keinoja pelkästä kielestä kohti kuvallisempaa suuntaa.

Luonnollisesti näiden menetelmien mitattavuus on haasteellista, koska kunkin osallistujan tulkinnat kuvista ovat yksilöllisiä ja ei ennalta tiedettyjä. Tässä vaiheessa Antti konsultin roolissa kartoitti suunnittelijoiden kokemuksia esittämällä kysymyksiä, kuten: Kuinka tänään tehty erosi normaaleista käytännöistänne? Mitä uutta sen kautta löytyi? Kuinka osallistujat yksilöinä kokivat tehtävät? Kuinka löydökset suhteutuivat alkuperäiseen kysymykseen pelinkehittämisen prosessien uudistamisesta?

Kysymysten ja keskusteluttamisen kautta toimme tilannetta takaisin kielen piiriin ja esiin nousivat teemat ei-tietämisestä, leikistä ja yhdessä luomisesta. Näissä teemoissa näimme itsessään arvoa ja suunnittelimme vastaavanlaisen leikkivän ideoinnin tilan fasilitointia myös tulevaisuuden prosessien aloittamiseen.

Osuutemme tässä projektissa oli valitettavan lyhyt. Saimme pelistudiolta käyttöömme yhden päivän, jonka jaoimme aamupäivän ja iltapäivän työskentelyjaksoihin. Tiedostimme jo neuvotteluvaiheessa, ettemme tällä yksittäisellä työpajalla pääse muuttamaan koko yrityksen arkea. Jäimme pohtimaan uudistamista ja sitä, kuinka pitkäjänteistä vastaavanlaisen työn pitäisi olla, jotta se saataisiin osaksi arkea ja yritysten prosesseja. Koemme, että usein uudet työtavat ja vastaavat työpajat menevät yrityksen virkistyspäivän teeman alle ja siitä johtuen jäävät arjen käytännöistä etäisiksi. Jälkikäteen tarkasteltuna ihanteellinen pituus olisi ollut puoli vuotta. Sen puitteissa olisi mahdollista toistaa vastaavia työpajoja viikoittain ja siten vahvistaa luovien työmenetelmien roolia osana yrityksen normaaleja käytänteitä. Kehityskohteeksi jäi siis myös oman prosessimme sanoittaminen ja sen markkinointi. Kuinka voisimme paremmin kuvata työtämme osana prosessien uudistamista, yksittäisten työpajojen ja virkistyspäivän ohjelman sijaan?

Kokemuksemme mukaan ihmiset kyllä mielellään lähtevät uusiin työtapoihin mukaan ja uskaltavat lähteä kohti tuntematonta. Kehittämistä vaativat enemmänkin prosessin kuvaus, sen sanoittaminen ja sen kiinnittyminen välttämättömästi yrityksen tarpeisiin. Mitä toivotaan kehitettävän? Millaisia tavoitteita ja toiveita tähän liittyen on? Kuinka tuotoksia voidaan mitata? Jokainen yritysprojektimme kehittää taiteilija-konsultti-työparityöskentelyämme eteenpäin ja paljastaa uutta taiteen menetelmien potentiaalista yritysmaailmassa.

Vastaavaa mentoriohjelmaa ei ole enää järjestetty vuoden 2016 jälkeen, mutta toimimme yhdessä Antin kanssa edelleen tiiviissä yhteistyössä itsenäisinä yrittäjinä ACE Consulting -yrittäjäverkoston kautta. Koemme, että pelistudion pilotti toimi hyvänä ponnistuslautana tämän itsenäisemmän työskentelyn aloittamiseen.