1.4Taiteilija–konsultti-työpariuden alkumetrit

Avaamme kirjoituksessamme oman taiteilija–konsultti-työparimme syntytarinan ja kurkistuksen yhteiseen asiakastapaukseen. Esa Kytösaho on taustaltaan teatteritaiteen maisteri ja teatteri-ilmaisun ohjaaja, Marjukka Laurola on muusikkotaustainen työterveyspsykologi ja organisaatiokonsultti. Vuoden 2016 lopussa haimme tahoillamme mukaan ensimmäiseen Pro Soveltavan taiteen tila ry:n ja Metanoia Instituutin toteuttamaan taiteilija–konsultti-työparien mentorointiohjelmaan. Pro Soveltavan taiteen tila ry vahvistaa soveltavien taiteilijoiden toimintaedellytyksiä, tarjoaa kollegiaalisen verkoston sekä vahvistaa soveltavan taiteen asemaa yhteiskunnassa. Metanoia Instituutti on työnohjauksen ja konsultaatiotyön koulutusorganisaatio, joka tarjoaa pitkäkestoisia koulutusprosesseja ja työelämää kehittäviä seminaareja. Kummallakaan meistä ei ollut työparia hakeutuessamme mukaan ohjelmaan, vaan tapasimme toisemme ensimmäistä kertaa mentorointiohjelman infotilaisuudessa ja työpariutemme syntyi sen pohjalta nopeasti ja intuitiivisesti. Meillä molemmilla oli halu lähteä tekemään jotain uutta, into vei eteenpäin.

Kahden hyvin erilaisista ammatillisista maailmoista tulevan henkilön tutustumisen ja yhteistyön ensimmäiset askeleet olivat yhteyden ja erillisyyden tutkimista. Perehdyimme keskusteluin toistemme ajatteluun ja mielenkiinnon kohteisiin, haaveisiin ja näkymiin, mahdolliseen ja mahdottomaan. Kerroimme konkreettisesti omasta työstämme ja työskentelytavoistamme. Autoimme myös toisiamme tutustumaan ammatillisiin maailmoihimme. Taiteilija–konsultti-työparien mentorointiohjelma toimi meille tärkeänä tukena ja ohjauksena yhteistyön muotoutumisen apuna. Yhteinen rajapinta ja kiinnekohta löytyi jo alkuvaiheessa metaforien maailmasta: Esa oli tutkinut teemaa opinnäytetyössään, ja Marjukalle metaforat olivat luonteva lähestymistapa yksilötyön ja organisaatiokonsultoinnin maailmasta.

Yhteistyötä pääsimme kokeilemaan pian käytännössä ensimmäisessä yhteisessä asiakasprosessissa. Saimme tilauksen organisaatiosta, johon meillä molemmilla oli entuudestaan yhteyksiä. Kyseessä oli humanistisella alalla, ihmiskohtaamistyössä toimiva kahdenkymmenen hengen työyhteisö, joka kaipasi tukea työn sujumisen vahvistamisessa ja ryhmähengen parantamisessa. Raskautta ja kuormitusta työhön toivat eri tahoilta tulevat odotukset, asiakkaiden tarvitsevuus, kova työpaine, sisäiset klikit ja organisaation jatkuvat muutokset. Sovimme esimiehen kanssa prosessista, johon kuului kolme puolen päivän mittaista työskentelyä.

Tapaamisissa pääsimme taiteen ja fasilitoinnin avulla tarkastelemaan yhteisön dynamiikkaa, valtaa, jännitteitä, luottamusta, voimavaroja, kompleksisuutta ja puhumattomuuteen kätkeytyviä rakenteita. Kiinnostavaa oli tutkia, kuinka roolimme lähtivät kehittymään suhteessa toisiimme. Tärkeitä havaintoja ja kasvun paikkoja työpariutemme kannalta olivat omalla tontilla pysyminen ja toisaalta ”vuotaminen” toisen alueelle. Pohdimme, voimmeko molemmat tuottaa häiriötä prosessiin vai edustaako toinen automaattisesti kannattelevaa ja korjaavaa voimaa. Totesimme, että säröt ja häiriöt ovat tärkeitä, sillä niiden mukana tapahtuu kehittymistä ja uudistumista. Tärkein työkalu tässä prosessissa oli rehellisen dialogin ylläpitäminen niin asiakastapaamisissa kuin niiden ulkopuolella.

Työskentelyn aikana pohdimme paljon sietoikkunan käsitettä. Sietoikkunalla tarkoitamme tässä yhteydessä sitä optimaalista tunnetyöskentelyn aluetta, jossa muutos on mahdollista ilman, että ahdistus kasvaa liian suureksi. Sietoikkunaa tarkastelimme suhteessa asiakkaaseen, suhteessa toisiimme työparina ja molemmat myös suhteessa itseemme.

Olemme kokeneet työparityöskentelyn erittäin antoisana ja uusia mahdollisuuksia avaavana. On ollut kiintoisaa tutkia konsultin ja taiteilijan roolien asettautumista työpariuteen ja havainnoida ns. kolmannen tilan syntymistä. Se on kuin oma persoonansa, joka syntyy ja kehittyy jatkuvasti työpariutemme välisessä filosofis-dialogisessa maastossa. Sen kehitykseen vaikuttavat meidän lisäksemme myös ne sosiaaliset konstruktiot, joille se joutuu alttiiksi, esimerkiksi aiemmin kuvailemamme työyhteisö.

Näemme työpariudessa valtavasti potentiaalia, ja yhteistyö on ollut hedelmällistä. Haasteet työpariuden ylläpitämiselle nousevat hyvin arkisista asioista. Toiminnan kokeellisuuden vuoksi varsinaisia markkinoita ei ole olemassa, ne pitää luoda itse. Toisaalta myös se, että emme ole halunneet paketoida osaamistamme johonkin valmiiseen muotoon, on asettanut omat haasteensa. Yritysmaailmassa ostetaan mielellään selkeitä paketteja, joissa tavoitteen lisäksi myös prosessi ja lopputulos on määritelty pitkälle. Taiteilija-työpariudessa koemme kuitenkin tärkeäksi riittävän spontaaniuden ja elävyyden säilyttämisen koko prosessin ajan. Alkuneuvottelut asiakkaan kanssa ovat kokemuksemme mukaan todella tärkeässä roolissa – hyvän luottamuksen rakentamisen pohjalta työskentelylle jää sen vaatima liikkumavara.

Tarvitsisimme selkeästi myös kolmannen osapuolen myymään osaamistamme. Mistä löytyisi se myyntitykki, jolla on ymmärrystä myös siihen, mitä teemme? Yhteistyö esimerkiksi Kauppakorkean kanssa? Kärjistetysti: kova raha kohtaa pehmeän sisällön, mitä siitä voisi syntyä?