Artikkelissani kerron Myrskyryhmän työtavoista ja kokemuksistani tanssitaiteilijana vanhustyön yksiköissä. Myrskyryhmän työ on alkanut vuonna 2002 Pauliina Laukkasen ja minun halusta viedä nykytanssia ihmisten luo, varsinkin sellaisten, jotka eivät pääse itse tulemaan tanssiesityksiin, ja toisaalta halusta vaikuttaa omaan työllistymiseen. Ensimmäiseksi kohdeyleisöksi valitsimme vanhainkotiasukkaat.
Tämän päätöksen tehtyämme löysimme ensimmäisen työtilaisuutemme. Ensimmäinen tanssiteoksemme Koivuilta kuultua oli osa mainostoimiston ja lääkeyhtiön järjestämää kiertuetta kymmeneen vanhainkotiin eri puolilla Suomea vuosina 2002–2003. Esityspaikat oli järjestetty meille valmiiksi. Tämän onnekkaan aloituksen jälkeen olen etsinyt uudet esityspaikat itse internetiä apuna käyttäen.
Vanhainkodeissa esiintyessä huomasimme tanssin merkityksellisyyden. Tanssin vaikutuksen näki yleisön kehon kielessä sekä kommenteissa ja keskusteluissa esitysten jälkeen. Tanssillamme oli vaikutusta katsojiin. Se oli heille liikuttavaa, virkistävää ja monelle ensimmäinen kosketus nykytanssiin: ”Että tällaistakin vielä sain nähdä!” Olimme löytäneet nälkäisen yleisön. Positiiviset kokemukset ja havaitsemamme suuri tarve tanssille, liikkeelle, kohdatuksi tulemiselle vanhustyöympäristössä sai meidät keskittymään tähän ensimmäisenä kokeilemaamme kohderyhmään.
Esitysten rinnalle olemme vuosien varrella kehittäneet erilaisia työmuotoja: koulutusta hoitohenkilökunnalle, liiketyöpajoja asukkaille, taiteilijaresidenssejä hoivayksiköissä sekä osallistavaa tanssielokuvatyöskentelyä ikäihmisten kanssa.
Taiteilijaresidenssit syntyivät hoitohenkilökunnan toiveesta saada interaktiivisia esityksiä yksiköihin. Emme osanneet sellaisia tehdä, koska yleisöt olivat toimintakyvyltään hyvin erilaisia emmekä esityskäynneillä ehtineet tutustua heihin. Suunnittelimme hankkeen Miten tanssimme tänään?, jotta voisimme olla osastoilla pidempiä aikoja ja kehittää tanssin osallistavia työskentelytapoja yhdessä ikäihmisten kanssa. Saimme hankkeelle rahoitusta Suomen Kulttuurirahastolta ja Taiteen edistämiskeskukselta vuosina 2010–2012. Esitysten osallistavuuden lisäksi hankkeessa kehittyi taiteiden välisyys, ikäihmisten mukaan otto luoviin prosesseihin ja alkoi Myrskyryhmän osallistavan tanssielokuvatyöskentelyn kehittäminen. Taiteilijaresidenssit jäivät yhdeksi Myrskyryhmän työtavaksi hankkeen jälkeenkin.
Myrskyryhmä on tehnyt myös rakenteellista työtä taidetoiminnan juurruttamiseksi vanhustyön yksiköihin Taidekori- ja Miten tällä eläis? -hankkeissa. Miten tällä eläis? – Kannattavat ansaitalogiikat kulttuurisessa vanhustyössä oli Myrskyryhmän ja Helsingin Seniorisäätiön kaksivuotinen hanke, jota rahoitti Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tämän hankkeen aihepiirin kanssa jatkettiin Amusa Suomi Oy:n hankkeessa Taidekori –Taidepalveluiden kestävät taloudelliset ratkaisut sosiaali- ja terveydenhuollossa. Taidekori-hankkeessa olivat mukana yhteistyökumppaneina Turun kaupunki ja Attendo Oy:n Etelä-Savon alue. Hanke sai Taiken kärkihankerahoitusta 2017–2018.
Tällä hetkellä työskentelen kotona asuvien ikäihmisten kanssa projektissa Nykytanssia ja tanssielokuvaa tehden, kokien ja katsoen kotona asuville ikäihmisille.
Toteutan kolmivuotista suunnitelmaani Suomen Kulttuurirahaston Taidetta hoitolaitoksiin -työskentelyapurahalla.
Myrskyryhmässä taiteilijoiden aito kiinnostus taiteellista haastetta kohtaan on keskiössä mutta vuorovaikutuksessa ympäristön tarpeiden kanssa. Työmenetelmät on kehitetty käytännön työskentelyn kautta kohderyhmän kanssa tiiviissä vuorovaikutuksessa.
Myrskyryhmän Taiteilijaresidenssit hoivaosastoilla ovat mahdollistaneet kiireettömän tutustumisen kohderyhmään ja työympäristöön sekä työmuotojen kehittämisen ja kokeilemisen ikäihmisten kanssa. Palauteen kerääminen, havainnointi ja jatkuva herkkyys muokata toimintaa tilanteen mukaan on sisäänkirjoitettu toimintaan. Tyypillistä Myrskyryhmän toiminnassa on ryhmätyöskentely, vuorovaikutus, kohtaaminen ja kunnioitus. Projekteissa painottuu prosessi tai taiteellinen lopputulos, valitun päämäärän mukaan.
Alkuaikoina olisimme kaivanneet lisäkoulutusta alalle, mutta siinä vaiheessa sitä ei ollut tarjolla Suomessa. Kun olimme jo toimineet seitsemän vuotta ja kehittäneet esitystoimintaa ja työpajoja hoitohenkilökunnalle, osallistuin Zodiak – Uuden tanssin keskuksen ja Uudenmaan taidetoimikunnan järjestämään Tanssin portaat -ohjaajakoulutukseen, joka käsitteli tanssityöpajojen ohjaamista vanhustyöntekijöille. Muutama vuosi myöhemmin osallistuin Osaattori-hankkeen Taiteilja vanhustyössä -koulutukseen. Ajatteluni muovautumisessa ovat auttaneet Teatterikorkeakoulun aikuiskoulutusyksikön ja Avoimen yliopiston Taiteilija moniosaajana -koulutus ja yhteisötanssikurssi, jotka suoritin 2006–2007. Viimeisinpänä olen käynyt Dance for Parkinson -kurssilla Skånes Dansteaterilla Malmössä 2019. Tällä hetkellä jatko-opiskelen Taideyliopiston Soveltavan ja osallistavan taiteen asiantuntijan erikoistumiskoulutuksessa (2018–2020).
Haasteita työskentelyyn on tuonut vaikeus saada rahoitusta pitkäjänteiselle työskentelylle. On vaikeaa luoda ostokulttuuria taiteilijoiden tarjoamille tuotteille ja saada mukaan sosiaali- ja terveyspuolen rahoitusta. Samaan aikaan muiden, isompien organisaatioiden saman alan hankkeet saattavat tarjota samantyyppisiä palveluja ilmaiseksi. Projektien lyhyys harmittaa, ja hyväksi havaituille työtavoille on vaikea löytää jatkumoa. Työstä viestiminen ja sen ymmärrettäväksi tekeminen on oma haasteensa, toisaalta tanssille vieraille ihmisille ja toisaalta hoivayksiköiden ulkopuoliselle maailmalle. Tanssia ja kohtaamisen hetkien taikaa on vaikea saada kirjalliseen muotoon. Hoitolaitosten toimintakulttuuri ja arjen käytännöt eivät välttämättä palvele taidetoimintaa. Taiteen vieraus ja jopa taiteen pelko tulee joskus vastaan hoitajien asenteissa. Haasteista selviämisessä on auttanut ryhmätyöskentely, oma aito kiinnostus työskennellä kohderyhmän kanssa ja päätös seurata omia taiteellisia kiinnostuksen kohteita sekä uteliasuus erilaisia toimintaympäristöjä kohtaan. 16 vuotta Myrskyryhmän pyörittämistä on vaatinut paljon sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä, siitä puheenvuoron nimi ”Pajusta tehty”.
Artikkeli perustuu puheenvuoroon ”Pajusta tehty” Taideyliopiston Yhteisö ja taide -seminaarissa 19.9.2019.
Myrskyryhmän kotisivut: www.myrskyryhma.fi
Myrskyryhmän tanssielokuvat sekä dokumentti Myrskyryhmästä www.vimeo.com/myrskyryhma
Blogi Nykytanssia ja tanssielokuvaa tekien, kokien ja katsoen kotona asuville ikäihmisille -projektista www.myrskyryhma.fi/ellin-blogi
Myrskyryhmä Facebookissa www.facebook.com/myrskyryhma
Elli Isokoski
Elli Isokoski on tanssitaiteilija, perustajajäsen ja toiminnanjohtaja Myrskyryhmä-nimisessä tanssiryhmässä. Hän on vienyt nykytanssia vanhustyön yksiköihin tanssiesitysten, asukkaille ja henkilökunnalle suunnattujen työpajojen ja taiteilijaresidenssien muodossa vuodesta 2002. Keskeistä hänen työssään on tanssin tunnun välittäminen.
Isokoski on valmistunut tanssitaiteen kandidaatiksi London Contemporary Dance Schoolista 1998 ja tanssitaiteen maisteriksi tanssinopettajan koulutusohjelmasta Teatterikorkeakoulusta 2002. Hän on täydentänyt opintojaan mm. Yhteisötanssikurssilla, Taiteilija moniosaajana -koulutuksessa ja Taiteilija vanhustyössä -koulutuksessa.