Itä-Suomen tanssin aluekeskus toteutti vuosina 2017–2018 valtakunnallisen LAATUHUOLTO-hankkeen yhteistyössä Pohjanmaan tanssin aluekeskuksen, Yhteisö tanssii ry:n, lastenkulttuurikeskus LASTUn ja tutkimushanke ArtsEqualin kanssa. Hanke toteutettiin Pohjois-Karjalassa, Pohjois- ja Etelä-Savossa, Pohjanmaalla, Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla. Hankkeessa perehdyttiin taiteilijan työtä koskevaan tietoon, pysähdyttiin kollegiaalisuuden äärelle, tarkasteltiin yhdessä erilaisia työtilanteita ja niissä käytössä olevia toimintamalleja.
Taustana hankkeelle oli Pohjois-Savossa Anniina Aunolan (TaM) työ yhteisötaiteen (2012–2016) ja Pohjanmaalla Hanna Korhosen (TaM) työ yleisötyön läänintaiteilijana (2013–2016). Taikessa toimiessaan he pyrkivät edistämään freelancetaiteilijoiden työtä erilaisissa ympäristöissä. Työssä jaksaminen kysymykset olivat usein keskiössä taidetoimijoiden kanssa kohdattaessa, ja tarve erilliseen työhyvinvointiin keskittyvään hankkeeseen oli selvästi nähtävissä. Saman oli todennut Taiteen edistämiskeskuksessa työnsuunnittelija-nimikkeellä Varsinais-Suomessa toiminut Miia Hyvönen (FM). Taikessa työskentelyn päätyttyä Aunola, Korhonen ja Hyvönen yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa laativat Laatuhuolto-hankehakemuksen. Taiteen edistämiskeskuksen Kulttuurin hyvinvointivaikutuksien erityisavustukset yhteisöille -hausta hankkeelle saatiin 40 000 euron rahoitus.
Moni taiteilija, joka työskentelee freelancerina taiteen perusopetuksen ja VOS-järjestelmän ulkopuolella esim. SOTE-yhteisöissä, kertoo tarvitsevansa tukea enemmän kuin sitä on nykyään tarjolla. Hankkeen tavoitteena oli yhteisöissä toimivien taiteilijoiden työhyvinvoinnin kehittäminen: ennaltaehkäisevien, ylläpitävien ja korjaavien toimien vahvistaminen. Näin parannetaan työhyvinvoinnin lisäksi myös yhteisöissä toteutettavien taideprojektien laatua. Hankkeessa perehdyttiin taiteilijan työtä koskevaan tietoon, pysähdyttiin kollegiaalisuuden äärelle, tarkasteltiin yhdessä erilaisia työtilanteita ja niissä käytössä olevia toimintamalleja.
Hankkeen alussa Aunola ja Korhonen toteuttivat yksilö- ja pienryhmähaastatteluja eli ns. kokemusasiantuntijakuulemisia kohdealueiden taiteilijoiden kanssa. Niiden avulla selvitettiin, mihin taiteilijat kokevat tarvitsevansa tukea ja millaiset tuen muodot koetaan ensisijaisiksi. Usean haastatellun tuen tarve kohdistui yksin työskentelyyn liittyviin haasteisiin, jakamisen tarpeeseen, vaikeiden tunteiden ja tilanteiden kohtaamiseen, ammatillisen yhteisön väliaikaisuuteen tai yhteisön puutteeseen. Niin ikään itsesäätelyn, työn kuormittavuuden ja työnkuvan sirpaleisuuden kysymykset olivat monilla taiteilijoilla keskeisiä. Näin tuen muodoiksi valikoituivat työparitoiminnan tukeminen, mentorisuhteiden rakentaminen, työnohjaus sekä vertaisten kohtaamiset kouluttautumisen merkeissä.
Aunola ja Korhonen toimivat hankkeen toiminnan koordinaattoreina ja sisällön kehittäjinä. Keskeistä oli dialogi kohdealueiden taiteilijoiden kanssa, jotta voitiin huomioida taiteilijoiden ajankohtaiset tarpeet ja reagoida niihin. Dialogin myötä taidetoimijat saatiin myös sitoutettua niin luentoihin kuin niiden yhteydessä järjestettäviin työhyvinvointimenetelmäkoulutuksiin. Tämä näkyi runsaana osanottona kaikkiin järjestettyihin tilaisuuksiin. Lisäksi hankkeessa toteutettiin henkilökohtaisia klinikkatapaamisia, ohjattuja vertaisryhmäkeskusteluja, työnohjausta, mentorointia ja työparitoimintaa. Kaikkiin näihin toimintoihin ostettiin työ asiantuntijoilta.
Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli jakaa taiteilijan työtä koskevaa tutkimustietoa taiteilijoille itselleen asiantuntijaluennoilla. Luennoitsijoina toimivat Kirsi Törmi (tanssitT), joka käsitteli luennollaan mm. itsesäätelyn kysymyksiä ja tutustutti osallistujat työpajassaan myös itsehoidolliseen TRE-menetelmään, Pia Houni (TeT), joka luennoi laajasti työhyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä ja osallistui myös dialogisten klinikkatapaamisten järjestämiseen yhteistyössä Hanna Korhosen kanssa, ja psykologi, Hakomi-kehopsykoterapeutti Johanna Mikkonen (FT), joka luennoi ja ohjasi työpajan Hakomi-menetelmästä, kehosuuntautuneesta terapiamuodosta. Joidenkin luento- ja työpajapäivien yhteydessä toteutettiin myös vertaistapaamisia. Näihin tapaamisiin Aunola ja Korhonen kehittivät itsereflektiota vahvistavan työpajamallin.
Hankkeessa tavoiteltiin hyvin konkreettisesti hankkeen toimintoihin osallistuneiden työhyvinvoinnin paranemista. Saadun palautteen mukaan tässä onnistuttiin, esimerkiksi tiedon ja toiminnallisuuden yhdistäminen koettiin tärkeäksi. Hankkeessa mukana olleiden tietoisuus työhyvinvointiin vaikuttavista asioista ja ilmiöistä laajeni, ja taiteilijoiden työtä tukevat tahot tiedostivat, kuinka suuri merkitys työhyvinvointipalveluilla on taiteellisen työn laadulle ja osaamisen laaja-alaisuudelle. Hankkeen tuloksena nähdään myös se, miten mukana olleet aluekeskukset tunnistavat aiempaa toimenkuvaansa laajemmin työnantajaroolinsa freelancereiden työhyvinvoinnista vastaavina. Yhteisö tanssii ry aktivoitui aiempaa laajemmin kutsumaan koolle yhteisöissä toimivia taiteilijoita vertaistoimintaan.
Hankkeen päätteeksi kirjattiin kolme tavoitetasoa työhyvinvointiin liittyvien toimintojen toteuttamisessa: Tasolla yksi todetaan, että työhyvinvointipalveluiden tulisi olla freelancetoimijoille ilmaisia. Tasolla kaksi todetaan edellisen lisäksi se, että matka- ja mahdolliset majoituskulut tulisi korvata. Tasolla kolme myös toimintoihin osallistumisen tulisi kuulua aluekeskusten tai muiden toimijoiden mahdollistamaan palkalliseen työaikaan. Näitä malleja pyrittiin toteuttamaan jo hankkeen aikana. Hankkeen hallinnoijan, Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen strategisena tavoitteena on saada hankkeessa esitetyt tavoitetasot leviämään yleisinä käytäntöinä myös muille aluekeskuksille ja vastaaville toimijoille. Muu Laatuhuolto-hankkeen aikana jaettu tieto on hankkeessa mukana olleiden käytössä.
Taiteilijoiden työtä tukevien tahojen (esim. aluekeskukset, liitot, järjestöt) osaaminen erilaisten työhyvinvointia edistävien tukipalvelujen tuottamisessa on keskeisessä roolissa, kun kehitetään rakenteita tukemaan taiteilijaa työssään uudella tavalla. Hankkeen aikana tuli hyvin esiin se, miten paljon tarvitaan lisää ymmärrystä taiteellisen työn erityispiirteistä ja työskentelyn monista muodoista etenkin siellä, missä välillisesti vaikutetaan taiteilijoiden työskentely- ja toimintaedellytyksiin (esim. TE-toimistot, työttömyyskassat). Myös työterveyspalveluja tarjoavien tahojen työpsykologeilla tai työnohjaajilla on koettu olevan hyvin vähän osaamista silpputyötä tekevän taidetyöläisen tukemiseen. Kaikkien näiden tahojen syvempi perehtyneisyys takaisi taiteilijoille sujuvamman palvelun, vahvistaisi työtä erilaisissa ympäristöissä ja vapauttaisi taiteilijoiden resursseja itse taiteelliseen työhön.
Tulevaisuudessa erilaisten käytäntöjen, ansaintalogiikan ja rakenteiden kehittämisen lisäksi tulee varmistaa, että itse taiteen tekijää ei unohdeta vaan nostetaan taidetyö ja sen laatu keskiöön ja rohkaistaan työnantaja- ja muita viranomaistahoja kehittämään työhyvinvointia tukevia toimintojaan ja vahvistamaan freelancetyön tukiverkostoja. Taiteilijoilla tulee olla mahdollisuus saada asuinpaikastaan riippumatta apua työn suunnitteluun, mentorointia työn sisältöihin sekä taiteilijan erityistarpeisiin vastaavaa työnohjausta. Tulevaisuuden tavoitteena tulee olla, että taiteilija tietää, missä ja keiden kanssa hän asioi omaa työtään ylläpitävissä kysymyksissä niin ennaltaehkäisevästi, akuuteissa tilanteissa kuin pitkäjänteisesti.
Anniina Aunola
Anniina Aunola on koulutukseltaan tanssitaiteen maisteri (1999) ja erityisopettaja (2011). Hän on toiminut taiteen perusopetuksen ja ammattikoulutuksen parissa. Viimeisen vuosikymmenen ajan hän on keskittynyt edistämään taiteen saavutettavuutta ja esteettömyyttä. Pitkäkestoisia yhteisötaideprojekteja hän on toteuttanut muun muassa dementoituneiden vanhusten, vertaisohjaajina toimivien ikäihmisten sekä erityisnuorisotyön ja lastensuojelun piirissä. Aunola tekee yhteistyötä toisten taiteen toimijoiden ja taidelaitosten lisäksi muun muassa opetus-, sosiaali- ja hoitoalan ammattilaisten kanssa. Työympäristöinä ovat olleet sairaalat, vankilat, palvelukeskukset, koulut, nuorisotalot, lastensuojeluyksiköt ja jalkautuvan nuorisotyön ympäristöt.
Työssään läänintaiteilijana (2012–2016) hän keskittyi edistämään taiteen ammattilaisten työllistymistä, osaamista ja verkottumista muiden yhteisötaiteilijoina toimivien tai työssään osallistavia menetelmiä käyttävien taiteilijoiden kanssa.
Hanna Korhonen
Hanna Korhonen on valmistunut Turun konservatoriosta ammattitanssijaksi ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen kandidaatiksi ja maisteriksi. Korhonen on toiminut tanssitaiteilijana vuodesta 1999 ja työskennellyt freelanceproduktioiden lisäksi mm. Tanssiteatteri Tsuumin omissa ja yhteistyöproduktioissa vuodesta 2001 lähtien. Koreografina hän on toiminut niin vapaan kentän projekteissa kuin esim. Kokkolan kaupunginteatterissa ja Rovaniemen teatterissa. Korhonen on soveltanut taiteellista osaamistaan myös uusiin ja erilaisiin ympäristöihin ja työskennellyt pitkäkestoisesti mm. eri-ikäisten päihde- ja mielenterveyskuntoutujien sekä ikäihmisten kanssa. Vuosina 2013–2016 Korhonen työskenteli Taiteen edistämiskeskuksen Pohjanmaan toimipisteessä yleisötyön läänintaiteilijana. Korhonen on Kokkolan Talvitanssit -festivaalin 2019 ja 2020 taiteellisessa työryhmässä, toimii erilaisissa asiantuntija- ja kehittämistehtävissä ja toteuttaa esittävän taiteen projekteja niin näyttämölle kuin erilaisiin konteksteihin.