Länsimaisen taidetanssin kehitys alkoi Italian ja Ranskan hovien saleissa 1500- ja 1600-luvuilla. Ensimmäinen ammattitanssiryhmä perustettiin Pariisin oopperaan vuonna 1672. Tähän verrattuna suomalaisen taidetanssin historia on lyhyt, jos lähtökohdaksi otetaan ensimmäiset merkittävät suomalaisten tanssijoiden järjestämät julkiset tanssinäytökset vuonna 1911. Kansantanssien ja seuratanssien historia ulottuu toki pidemmälle.
Suomalaiset tutustuivat esittävään tanssiin 1800-luvulla kiertävien ulkomaisten teatteri- ja balettiseurueiden vierailujen kautta. Ensimmäiset merkittävät taidetanssin syntyyn vaikuttaneet tanssinopettajat olivat saksalaissyntyiset Alina Frasa (1834–1899) ja Elisabet Littson (1847–1919). He opettivat oman aikansa seuratanssien, eli salonkitanssien lisäksi myös karakteritansseja ja balettia. Heidän suomalaisia oppilaitaan olivat mm. Bertha Corander, Hilma Liiman, Jenny Spennert ja Toivo Niskanen.
Tanssi oli sovelias harrastus, mutta ammattina vielä moraalisesti arveluttava. Joitakin esiintymismahdollisuuksia 1900-luvun vaihteessa tarjosivat Suomalaisen teatterin, myöhemmin Suomen Kansallisteatterin, Svenska Teaternin ja muiden teattereiden musiikki- ja puhenäytelmät sekä erilaisten illanviettojen kuvaelmat.
Sirkka Viitanen: Tanhujen taustaa, Tanssi 1/1984
Petri Hopsu: Kansantanssin muuttuvat kuviot, Tanssi 6/1996
Otteita Sven Hirnin lehtiartikkelista: Pieni Alina ja suuret herrat, HS 24.12.1965