7 Teatterin moninaisuus ja vahvan talouden vuodet 1978–1992

Akateemisen nuorison uudenlainen orientoituminen alkoi tarkoittaa ”1970-luvun” kääntymistä ”1980-luvuksi”. Sitä leimasi irtisanoutuminen neuvostouskollisesta kommunismista ja […]

7.1 Jouko Turkka teatteriestetiikan suunnannäyttäjäksi

Jouko Turkan merkitystä 1970- ja 1980-luvun teatteriestetiikalle ei voida ohittaa. Helsingin kaupunginteatteriin siirryttyään hän teki […]

7.2 Ryhmäteatterin vahva vuosikymmen

Koulutus ja teatterikenttä 1970-luvun lopulla Suomen Teatterikoulun opetuksesta vuodesta 1971 alkaen vastasivat nuoret teatterilaiset, näyttelijä […]

7.3 Suurten näyttämöiden estetiikka ja ohjelmistojen muutokset

Suurten teatterien muuttuvat ohjelmat Suomen Kansallisteatterin tilanne 1970-luvulla oli monella tavalla vaikea. Pääjohtajaksi oli Arvi […]

7.4 Vaihtoehtoja ja uusia avauksia

Nuoremman polven ammattilaisia oli 1980-luvun alussa hakeutunut myös pienempiin teattereihin, jotka tarjosivat työpaikkoja. Niissä nähtiin […]

7.5 Teatterikoulutuksen ”hullut vuodet” ja uudet avaukset

Teatterikoulutuksen kiertolaiselämä Kansallisteatterin pienen näyttämön kattokerroksen saleissa, HTY:n Paasitalossa ja Koiton talossa (Yrjönkatu) väheni, kun […]

7.6 Johtajuuskriisi ja ryhmäytyminen laitosteattereissa

Ralf Långbackan johtajakauden päättyessä 1987 Helsingin kaupunginteatterissa ohjaajien, Kalle Holmbergin, Jotaarkka Pennasen ja Kari Rentolan […]

7.7 Teatterilaki laman kynnyksellä

Suomen taloudellista tilannetta ja yhteiskuntailmapiirin kehitystä 1990-luvun alkaessa leimasi vuosina 1991–1992 kärjistynyt taloudellinen lama. Pitempään […]