Helsingin teatterielämä uuden pääkaupungin rakentamisen aikaan palveli ennen muuta kaupunkiin asetettuja venäläisiä upseereja sekä jälleenrakennustöihin palkattuja insinöörejä ja arkkitehtejä perheineen. Suomen aateliston jäsenet muodostivat myös vähitellen kasvavan autonomisen Suomen virkamieskunnan rungon. Heitä muutti Helsinkiin kahdessa aallossa, ensin Senaatin siirtyessä Helsinkiin 1819 ja toisen kerran Turun Akatemian toiminnan muuttaessa Helsinkiin Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi, vuosina 1827–1829. Vielä […]

Aatteellisesti Suomen teatterin kauaskantoisia tulevaisuuden suuntaviivoja muotoili erityisen merkittävällä tavalla Zachris Topelius (1818–1898), jonka jäljissä paljolti kuljettiin yli sadan vuoden ajan. Ajallisesti Topeliuksen toimintaa on sopivaa kuvata 1830- ja 1840-lukujen välillä, koska edellinen oli vuosikymmen, jolloin hän nuorena kohtasi Helsingin teatterielämän kaikessa lumoavuudessaan joutuakseen seuraavalla vuosikymmenellä kahdesti viikossa ilmestyvän sanomalehden toimittajana muun ohella kaupungin yhdeksi […]

Esplanadin puuteatteri sai uunit vuonna 1842, mutta sen vuokraajat olivat vielä koko 1840-luvun ajan lyhytaikaisia, joskin monenkertaisia kävijöitä. Tulosuunnasta riippuen he yhdistivät matkoihinsa Turun, Tallinnan tai Viipurin. 1840-lukua Suomessa voidaan kuvata parin keskeisen seurueen kautta, mutta kiintoisampaa on keskittyä ohjelmistojen muutoksiin kuin laajaan henkilögalleriaan. Tapahtumien kuvauksessa nojataan edelleen Ester-Margaret von Frenckellin, Yrjö ja Sven Hirnin […]

Kivitalon piirustukset arkkitehti G. T. P. Chiewitz oli saanut valmiiksi vuonna 1853, minkä jälkeen osakemerkintä teatteritalo-yhtiössä vilkastui niin, että perustava kokous voitiin pitää 1856 sodan tuoman pienen viiveen jälkeen. Piirustuksiin jouduttiin tekemään vielä muutoksia niin, että peruskivi voitiin laskea vasta 1858. Von Frenckell (1972, 63, suom. PP) kirjoittaa: Topelius moitti arkkitehti Chiewitziä kokemattomuudesta, joka maksoi […]

Suomenkielisen teatteritoiminnan varhaisaika Ensimmäiset suomenkieliset näytelmät laati Jaakko Juteini (1781–1856) Viipurissa, mutta niitä ei tiettävästi tuolloin vielä esitetty. Myös tulevien aikojen teatteri on ollut kovin vähän kiinnostunut opettavaisesta komediasta Perhekunda (1817) ja farssista Pila pahoista hengistä (1817). Molemmat oli suunnattu valistuksen hengessä taikauskoa vastaan. Suomeksi syntynyt näytelmätekstejä runsaasti. Vanha majuri Jaakko F. Lagervall (1787–1865), joka asui Itä-Suomessa, oli […]

Suomalainen Teatteri aloittaa Porissa lokakuussa 1872 Suomalaisen Teatterin historian (osat I–IV 1906–1910) kirjoitti professori Eliel Aspelin-Haapkylä (lyh. EAH), joka hyvin tunsi liikkeellelähdön taustat, itse tuolloin opiskelijana ja myöhemmin ensimmäisenä suomen kielellä opettavana kirjallisuuden professorina. Hänen teoksensa on varsin tarkka ja kiinnostava siksi, että siinä lainataan suomentaen laajoja otteita Bergbomien kirjeenvaihdosta. Teosta ohjaa kuitenkin vahva ideologinen […]

Tilanne syksyllä 1879 Suomalaisen Teatterin kokoontuessa oli monella tavalla uuden alkua ja silti ristiriitaisten tunnelmien aikaa. Yhtäältä Oskari Vilho ja hänen ryhmänsä, Ismael Kallio, Aurora ja August Aspegren, Kaarola Avellan, Benjamin ja Mimmy Leino, Selma ja Arthur Lundahl, Ida Aalberg, Bruno Böök ja vastikään mukaan tullut Axel Ahlberg ovat varmasti kokeneet hyvänä sen, että oopperan […]

Seuraavassa kuvataan 1880–1890-lukujen ulkomaista ohjelmistoa Suomalaisessa Teatterissa eräiden keskeisten klassikoiden ja aikalaiskirjailijoiden kautta. Silloin katoaa eri vuosien peräkkäisyyttä, mutta kronikkamuotoisen kuvauksen löytää Eliel Aspelin-Haapkylän historiankirjasta. Suomalaisen Teatterin ohjelmiston tarkastelu on tärkeää, koska pitkäaikaisen esikuvallisuutensa takia Bergbomin tekemät painotukset, valinnat ja tulkintatavat vaikuttivat 1900-luvun alettua koko Suomen teatterikenttään. Silloin uuden sukupolven näyttelijät kykenivät jo uusiinkin painotuksiin roolitöissään. […]