Luvussa keskitytään maailmanpoliittisesti kiihkeään ajanjaksoon, jota leimaavat radikaalit uudistusvaatimukset niin yhteiskunnassa kuin taiteessa. Tanssitaiteessa siirrytään jälkimoderniin aikakauteen, jota tarkastellaan erityisesti pohjoisamerikkalaisen tanssin ilmiöiden ja tekijöiden sekä japanilaisen buton näkökulmista. Uusilla lähestymistavoilla pyrittiin irtautumaan dominoivista baletin ja modernin taidetanssin lähtökohdista ja käsittelemään tanssia nykytaiteena ja kulttuurisena kielenä, jota voidaan tutkia, purkaa ja rakentaa tietoisesti uudelleen. Tanssissa toteutui sekä liikkeen periaatteiden kinesteettinen tutkiminen että taiteidenvälisyys ja monien eri medioiden ja materiaalien käyttö koreografisten esitysten komponentteina. New Yorkin valkoisen tanssiavantgarden parissa korostuivat kokeellisuus ja representaatiokriittisyys: pyrittiin irtautumaan sekä liikkeen mimeettisestä suhteesta todellisuuteen että sen sidoksesta koreografi-auteurin ruumiiseen. Koreografian ja tanssiesityksen oli mahdollista ilmentyä kirjoituksena, konseptina ja tehtävärakenteina, näyttämöllä, jaetussa tilassa tai tila- ja paikkasidonnaisesti julkisissa tiloissa. Mustan tanssin kehitys ammensi sekä afrodiasporisesta tutkimuksesta että vahvasta yhteisöllisyydestä, taiteidenvälisyydestä ja yhteiskuntapoliittisesta tietoisuudesta. Japanilainen buto puolestaan oli Japanin ensimmäinen postmoderni tanssimuoto, joka sekoitti tyylejä, aikakausia ja kulttuureja ja oli sekä kansallisen perinteen että kansainvälisen modernin taiteen luova yhdistelmä. Myöhemmin buto saavutti kansainvälistä näkyvyyttä laajasti eurooppalaisilla ja amerikkalaisilla näyttämöillä, kun taas valkoisen ja mustan tanssin kehityksen eri strategiat ja tavoitteet johtivat rinnakkaisiin polkuihin ja kohtaamattomuuteen, jota oikeastaan vasta 2010-luvulla on alettu tietoisesti purkaa taidetanssin käytännöissä ja teoretisoinnissa.

Kirsi Monni: Postmoderni spektri – tanssin uusia avauksia ja radikaaleja uudelleen määrittelyjä 1960-luvulla

  • ’Havainnon käänne’ tanssissa – Erick Hawkins
  • Improvisaatio ja kinesteettinen tietoisuus – Anna Halprin
  • Koreografinen konsepti – Simone Forti
  • Dance Constructions
  • Tanssin monitaiteinen kollektiivi – Judson Dance Theater 1962–1964
  • Judsonin tanssikonserttien teosten piirteitä
  • Esitys koreografian, kuvataiteen ja performanssin leikkauspisteissä – materiaalit, objektit
  • Judsonin valkoisuudesta ja mustasta postmodernista tanssista
  • Postmodernistit Gus Solomons jr. ja Blondell Cummings
  • Taideteoreettinen keskustelu ja Judsonin perintö
  • Keskustelu avantgarde vs. kitsch modernismin kehyksessä
  • Minimalismi ja keho–mieli-dualismin ylittäminen
  • Metaforasta metonymiaan ja 2020-luvun näkökulma

Hanna Väätäinen: Yhteisöllisyys afrodiasporisessa taidetanssissa

  • Modernit tanssiteatterit ja yhteisöllisyys
  • Yhteisöllisyys työtapana
  • Avoimet rakenteet

Riikka Laakso: Yvonne Rainer ja koreografisten konventioiden kyseenalaistaminen

  • Kanoninen ja muuntuva Trio A
  • Kirjoittamisesta, prosessista, elokuvasta
  • 2000-luvun teoksista ja teemoista

Riikka Laakso: Trisha Brown – koreografia järjestelmänä, joka saa tanssin tapahtumaan

  • Ensimmäiset koreografiat ja Judson Dance Theatre
  • Painovoiman kanssa työskentelystä – välineitä käyttävät tanssit
  • Liikettä keräävät teokset
  • Teatterin kontekstin tutkiminen
  • 1990- ja 2000-luvun teoksista

Anna Thuring: Buton esteettinen vallankumous ja vaikutus länsimaiseen taidetanssiin

  • Buton japanilaiset taustat
  • Tatsumi Hijikata ja buton ensimmäinen sukupolvi
  • Buton kansainvälistyminen 1980-luvulta lähtien
  • Buton filosofia ja estetiikka

Mirva Mäkinen: Kontakti-improvisaation historiasta ja tunnusmerkeistä

  • Kontakti-improvisaation tunnusmerkkejä
  • Kontakti-improvisaation alkulähteistä – Steve Paxton
  • Kontakti-improvisaation avoimuus ja yhteisöllisyys

Riitta Pasanen-Willberg: Mielikuvatyöskentely uuden tanssin tekniikoiden pohjana

  • Alignment- ja release-metodit harjoittelussa
  • Ideokinesia