1900-luvun aikana lavastustaide eli skenografia sai uudenlaisen aseman esityksessä. Siitä tuli esitystilan arkkitehtuuria ja ajassa etenevää visuaalista dramaturgiaa maalattujen taustakuvien sijasta. Lavastajasta tuli ohjaajaan rinnastuva taiteilija, jonka työkaluna oli koko näyttämö koneistoineen. Samalla syntyi uudenlaista näyttämön estetiikkaa ja uusia esityskäytäntöjä. Tässä osiossa esitellään modernin skenografian pioneereina tunnettujen taiteilijoiden, Adoplhe Appia, Edward Gordon Craig ja Josef Svobodan näkemyksiä ja teoksia, sekä Ballet Russe’n ja Ballet Suedois’n tanssiesitysten lavastuksia.