Espanja, Ranska, Hollanti ja Englanti
Renessanssi käynnistyi alun alkaen Italiassa, mihin sen nimikin viittaa. Renessanssi on johdettu italiankielisestä sanasta rinascimento (uudelleensyntyminen), jolla tarkoitettiin antiikin perinteiden uudelleen löytämistä ja niiden elvyttämistä. Se oli harvoja tyyli- tai aikakausia, joka nimesi itse itsensä. Liikkeen kehtona pidetään yleensä Firenzen kaupunkivaltiota. Taidehistoriassa renessanssin juuria on hahmotettu aina 1300-luvulle saakka, kun taas filosofis–aatteellisena ilmiönä sen on nähty kehittyneen 1400-luvun alussa. Renessanssin varhaisvaiheiden aikana islamin invaasiota paenneet oppineet toivat runsaasti antiikin käsikirjoituksia Bysantista Italiaan. Tämä saattoi osaltaan vaikuttaa kiinnostuksen lisääntymiseen antiikin kirjallisuutta ja tieteitä kohtaan. Pian uudenlaiset oppineet, humanistit, alkoivat opettaa muun muassa kielioppia, runoutta ja retoriikkaa eli puhetaitoa. Tällä lailla syntyi käsite studia humanitas, humanistiset opinnot. Johannes Gutenbergin viimeistelemä kirjapainotaito 1440-luvun tienoilla ja yliopistojen kansainvälinen verkosto mahdollistivat uuden tiedon ja humanistisen eli ihmiskeskeisen maailmankuvan leviämisen myös kauas Italian rajojen ulkopuolelle.
Italian alueella kiinnostusta antiikin teatterin tutkimukseen lisäsivät hellenistiset ja Rooman valtakunnan teatterirakennusten jäännnökset. Kasvava huomio niihin kiihdytti renessanssin aikana uudenlaisten näyttämöratkaisujen kokeiluja. Myös muualla Euroopassa – Espanjassa, Ranskassa, Hollannissa ja Englannissa – renessanssin näyttämötaiteet kokivat mullistuksia. Tämä tapahtui jo siitä yksinkertaisesta syystä, että kirkolliset aiheet kiellettiin uskonnollisten skismojen pelossa. Uudenlaiset – maalliset – teatterikäytännöt saivat sysäyksen kehittyä. Niiden aihepiireinä olivat paitsi omat kansanperinteet, myös paikallishistorian kronikat sekä humanistisen tiedon lisäännyttyä antiikin myytit ja Rooman historia. Yliopistoilla ja kouluilla oli suuri merkitys antiikin perinnön leviämiselle; sen tuntemuksesta tuli sivistyksen mitta. Seuraavassa osiossa esitellään näyttämöratkaisuja neljässä maassa, joissa uudenlaisia tarinoita esitettiin keskiajan perinteestä juontuneilla näyttämötyypeillä.