1900-luvulla perinteiset taidekäsitykset ja raja-aidat natisivat liitoksissaan. Maalaukset laajenivat ulos kehyksistään ja esitykset näyttämöiltä. Taide levittäytyi jokapäiväisiin ympäristöihin, arkiset esineet tunkeutuivat taideteosten paikalle. Värit ja muodot näyttelivät teatterissa, katsomistapahtumista tuli kuvataidetta. Tässä luvussa esitellään kuvataiteilijoiden tekemiä ja suunnittelmia esityksiä, Bauhaus-koulun teatteritoimintaa, dadaistien ja futuristien esityksiä sekä sodanjälkeisiä happeningeja ja performansseja.