Visuaalinen ilmaisu rationaalisen, kielellisen ajattelun vastakohtana on innostanut monia teatterintekijöitä. Johdonmukaisesti etenevän juonen, sanallisen selityksen tai ymmärrettävän sisällön sijasta taiteilijat etsivät vapaita mielleyhtymiä ja tietoisen mielen takaa nousevia kuvastoja, mutta myös tulkitsemattomia merkityksiä ja kommunikaation katkoksia. Tässä luvussa esitellään Tadeusz Kantorin, Robert Wilsonin, Richard Foremanin ja Robert Lepagen toimintaa.