Varhaisin yritys rekonstruoida antiikin ajan näyttämö tapahtui todennäköisesti 1480-luvulla Rooman akatemiassa, jonka maine oli jo ennättänyt levitä laajalti. Rekonstruktio edusti mahdollisesti niin sanottua Terentius-näyttämöä, jossa näyttämön tausta muodostuu pienistä esiripuin peitettävistä ovista tai ”komeroista”. Niiden yläpuolelle oli kirjoitettu sen roolihahmon nimi, jonka kotia tai paikallisuutta aukko edusti. Todennäköisesti näyttämötyypin innoittaja oli joko roomalaisajan teatterin näyttämöfasadin, scaenae fronsin, oviaukot, tai hellenistisen näyttämön ylemmän tason rinnakkaiset thyromata-aukot.
Varhaisin Terentius-näyttämöä kuvittava piirros perustuu luultavasti 1480-luvulla Ferrarassa esitettyjen Terentiuksen komedioiden koottuun laitokseen. Tutkijat eivät ole yksimielisiä Terentius-näyttämön käytön laajuudesta. Jotkut uskovat, että se olisi ollut suosiossa koko 1500-luvun. Käsitystä tukevat Terentiuksen komedioiden laitoksen yhteyteen liitetyt kuvitukset, jotka levisivät ympäri Eurooppaa. Vaikka Terentius-näyttämössä näkyy jo antiikin teatterin tuntemuksen lisääntyminen, käytännössä se pohjautui kuitenkin keskiajan paikallisuuksien perinteeseen. Siinä ei vielä hyödynnetty länsimaisen taiteen katsomistavan mullistanutta uutuutta, keskeisperspektiiviä.