Edellä esitellyn kokonaisvaltaisen lähestymistavan hengessä Jon Nygaard on artikkelissaan Rock Art and Rock Sites as Indicators of Prehistoric Theatre and Ritual Performances (2004) tulkinnut Pohjois-Norjan Altassa säilyneitä kalliopiirroksia. Ne muodostavat laajimman esihistoriallisen kalliotaiteen tihentymän pohjoisimmassa Euroopassa. Siihen kuuluu yli 6000 kallioon uurtamalla tehtyä piirrosta. Niiden ajoituksesta ei ole saavutettu täyttä yksimielisyyttä. Varovaisen arvion mukaan vanhimmat niistä olisivat ajalta noin 5000 tai 4500 eaa. ja uusimmat 200-luvulta eaa.
Kuten varhaisia luolamaalauksia, myös Altan kalliopiirroksia on aikojen kuluessa tulkittu monin tavoin. Ne on esimeriksi ymmärretty myöhemmistä taidekategorioistamme juontuvina ”esihistoriallisina tauluina”, arjen kuvauksina tai metsästysohjeina. Jälkimmäisen tulkinnan ongelma on kuitenkin se, että monet kuvatuista eläimistä eivät kuuluneet alueen asukkaiden ruokavalioon. Onkin todennäköisempää, että eläinhahmoilla oli toteeminen, maaginen merkitys. 1900-luvun loppupuolelta alkaen on vakiintumassa tapa tulkita näitä piirroksia – tai ainakin suurimpia piirroskokonaisuuksia – eräänlaisina rituaalisina karttoina, jotka kirjoitustaitoa edeltävinä aikoina takasivat sen, että sukupolvi toisensa jälkeen suoritti rituaalit oikein.
Nygaard perustelee näkemystä käyttäen esimerkkinään Storsteinen-nimellä tunnettua suurta, kolmisen metriä korkeaa, mutta päältään tasaista kiveä. Sen yhdellä sivustalla maasto kohoaa amfiteatterin tavoin tarjoten näin luontevan katsomon kivenjärkäleellä mahdollisesti esitetylle rituaalille. Erityisen kiinnostavaksi Storsteinenin tekee se, että sen laaja uurtopiirroskokonaisuus on toteutettu järkäleen päälle, eikä piirroksia näin ollen voi nähdä muuten kuin kiven päältä katsottuna. Tämä on antanut Nygaardille aiheen olettaa, että kivenjärkäle olisi ollut rituaalinen näyttämö ja piirrokset olisivat palvelleet rituaalin käsikirjoituksena tai karttana, jota laatalla esiintyvät henkilöt rituaalia suorittaessaan seurasivat. Esiintyjä on saattanut olla šamaani, sillä Nygaard painottaa uurtopiirrosten yhteyksiä saamelaisten rituaalisiin rumpuihin, joissa keskeisenä aiheena on juuri šamanistinen kokemus, šamaaniksi tulemisen initiaatio ja šamanistinen kosmos.
Tämän näkemyksen mukaan Storsteinen on siis löydetystä, mahdollisesti jo alun perin maagiseksi koetusta luonnon ympäristöstä muokattu kulttuurinen muodostelma – kuten edellä esitetyt varhaisemmat kivikautiset luolatkin. Šamanistisen kosmologian keskeisiä elementtejä ovat usein pilari, portti ja näyttämö. Altan alueen maastossa näitä elementtejä esiintyy, ja huomattavaa on, että Storsteinin kiven keskellä on napaa muistuttava kohouma. Se on kenties symboloinut maailman keskiakselia, jonka ympärillä maaginen rituaali esitettiin.