4.2
Kokemuksellinen oppiminen

4.2
Kokemuksellinen oppiminen

Taustaa

Kokemuksellinen oppimisnäkemys juontaa juurensa jo 1930-luvulta Deweyltä, jolta on peräisin sanonta ”learning by doing”, tekemällä oppiminen.

John Dewey (1859–1952) oli yhdysvaltalainen kasvatustieteilijä ja pragmatismin keskeisempiä kehittäjiä ja edustajia. Deweyn kasvatusteoreettisten ajatusten vaikutuksesta syntyi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa niin kutsuttu progressiivisen pedagogiikan liike, joka levisi laajalti myös Eurooppaan ja Aasiaan. Pragmatismi on filosofinen suuntaus ja samalla pedagoginen ajattelutapa. Progressiivinen kasvatusajatus pohjautuu pragmatismiin, jossa korostetaan tiedon ja toiminnan kiinteää yhteyttä. Pragmatistisen kasvatusajattelun periaatteellinen lähtökohta on, että kaikkea inhimillistä ajattelua, tieteellistä tiedonmuodostusta ja oppimista tulee tarkastella käytännön toiminnan näkökulmasta.

Kokemuksen käsite on Deweyn ajattelussa keskeinen. Teorian lähtökohtana on organismin ja ympäristön välinen jatkuva vuorovaikutus, jossa organismi pyrkii aktiivisella toiminnallaan ja valinnoillaan sekä sopeutumaan ympäristöönsä että sopeuttamaan ympäristöään omien tarpeidensa mukaisesti. Deweyn teoriassa kokemuksen käsite pyrkii murtamaan näkemystä ajattelun ja toiminnan erillisyydestä. Kokemus voi olla joko kasvattava (educative experience) tai ei-kasvattava (mis-educative experience). Kasvattava kokemus edellyttää jatkuvaa yhteyttä yksilön toiminnan ja sen seurausten välillä. (Ks. myös www.iep.utm.edu/dewey)

Perusajatus

Kokemuksellisen oppimisen mallia on kehittänyt pidemmälle erityisesti David Kolb. Tämän näkemyksen mukaan oppiminen etenee konkreettisia kokemuksia ja toimintaa reflektoiden kohti ilmiöiden teoreettista ymmärtämistä ja parempia toimintamalleja. Tässä näkemyksessä painottuu siis kokemusten ja elämysten sekä itsereflektion merkitys oppimisprosessissa.

Pelkkä kokemusten olemassaolo ei siis takaa oppimista, vaan se saattaa jäädä pinnalliseksi ilman niiden tietoista käsittelyä eli reflektointia. Kaikista kokemuksista ei seuraa oppimista tai oppiminen voi olla epätarkoituksenmukaista, esimerkiksi aiempia ennakkoluuloja vahvistavaa. Kokemuksellisessa oppimisessa on mukana myös kognitiivinen näkökulma, joka lähentää kokemuksellisuutta konstruktivistiseen oppimisen näkemykseen.

Reflektio on älyllistä ja affektiivista toimintaa, jossa yksilö tutkii tietojaan ja kokemuksiaan saavuttaakseen uuden ymmärtämisen tason. Kokemusten läpikäynti ja arviointi voi auttaa löytämään ja luomaan uusia näkökulmia ja toimintatapoja. Reflektiota edistäviä keinoja opetuksessa ovat esimerkiksi opiskelijan itsearvioinnit, ryhmäpohdinnat ja palautekeskustelut.

Ehkä tunnetuin ja käytetyin kokemusperäisestä oppimisesta esitetty malli on Kolbin oppimisen syklinen malli. Oppimisen tavoitteena on hyvän (tai ainakin asteittain yhä paremman) ”käyttöteorian” muodostuminen ja soveltaminen. Kokemuksellisessa oppimisnäkemyksessä korostetaan perinteistä kognitiivista näkemystä enemmän myös ulkoista konkreettista tekemistä, käytäntöön soveltamista.

Kaavio 3 Oppimisen syklinen malli Kolbin mukaan

Keskeisintä mallissa on sen sisältämät kaksi perusulottuvuutta:

  1. Ymmärtämisen ulottuvuus
  2. Muuntelun ulottuvuus

Ymmärtämisen ulottuvuuden ääripäät ovat kokemus ja käsitteellistäminen. Tähän ulottuvuuteen sisältyvät keskeisesti motivaatioon ja tiedolliseen ymmärtämiseen liittyvät asiat. Tarvitsemme käsitteitä, jotta voimme ymmärtää ja tiedostaa, mitä meille on tapahtunut.

Muuntelun ulottuvuuden ääripäät ovat reflektio ja toiminta (soveltaminen). Tähän ulottuvuuteen sisältyvät sisäisen ja ulkoisen toiminnan välinen muuntelu. Voimme havainnoida ajattelemalla niin toiminnan aikana kuin toiminnan jälkeen sitä, mitä meille toimiessamme tapahtuu.

Kokemuksellisen oppimisen mallista seuraa neljä erilaista oppimisen tapaa (vrt. 7.1 Oppimistyylit uudessa valossa). Yksilön oppimisessa voi korostua:

  • aktiivinen kokeilu, jossa korostuu käytännön toiminta ja ihmisiin tai tilanteisiin vaikuttaminen
  • konkreettinen kokeminen, jossa henkilökohtaiset kokemukset, tunteet ja ”taiteellinen” orientaatio ovat etualalla
  • reflektiivinen havainnointi, joka keskittyy kokemusten ja tilanteiden monipuoliseen reflektointiin
  • abstrakti käsitteellistäminen, jolle on ominaista systemaattinen ajattelu ja ongelmanratkaisu

Kokemuksellisen oppimisen kehä muodostuu yhdistämällä nämä oppimisen tavat tai vaiheet.

Lähteitä

Kolb, D. 1984. Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and Development, Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.

Lue lisää netistä

David Kolb: Experiential learning