Taustaa

Älykkyyden, lahjakkuuden ja luovuuden käsitteet liittyvät läheisesti toisiinsa. Niistä on aikojen kuluessa esitetty lukuisia määritelmiä ja näkemyksiä. Perinteiset käsitykset esimerkiksi perimän merkityksestä ovat kyseenlaistuneet mm. epigeneettisen tutkimuksen tulosten kyseenalaistaessa geeniperimän suoria vaikutusmekanismeja. Uudet tutkimustulokset epigeneettisestä periytymisestä haastavatkin synteettisen evoluutioteorian, joka ei tunnista hankittujen ominaisuuksien periytymisen mahdollisuutta. Tutkimusala on uusi ja ymmärrys epigenetiikasta on vasta rakentumassa, siksi sen tulokset ovat vielä usein tulkinnanvaraisia. Joka tapauksessa esimerkiksi musikaalisuuden tai muiden vastaavien ominaisuuksien ilmeneminen on tapahtumaketju, joissa perimä ja ympäristö kietoutuvat toisiinsa monimutkaisilla tavoilla. Opettajien ja kasvattajien on joka tapauksessa syytä suhtautua kriittisesti väitteisiin synnynnäisestä lahjakkuudesta, ja tunnistaa jokaisella olevan valtava lahjakkuuspotentiaali.

On siis lähes mahdotonta tietää missä määrin lahjakkuus on perittyä ja missä määrin harjoittelun tulosta. Ihmisellä voi olla tiettyjä taipumuksia jollekin alueelle. Ympäristö antaa suunnan, johon taipumuksia kehitetään; sellaisen alueen jota arvostetaan. Lahjakkuuden kehittymistä ohjaa oma kiinnostus (tai ehkä ympäristön painostus) jotain tiettyä alaa kohtaan. Milloin ja missä olosuhteissa kunkin potentiaali ilmenee, on kysymys, jota opettajan on tärkeää pohtia päivittäisessä työssään jokaisen oppilaansa kohdalla. Niin ikään on syytä tiedostaa omat käsityksensä siitä, mitkä ominaisuudet tai lahjakkuuden alueet ovat arvokkaita, ja huomata sellaisetkin taipumukset, joita ei itse ole tottunut pitämään arvokkaana. Jokainen oppilas tarvitsee kannustusta ja oman ainutlaatuisuutensa tukemista.

Sana lahjakkuus, giftedness, voi myös itsessään johtaa harhaan. ”Lahja” viittaa johonkin asiaan, joka annetaan valmiina itse tekemättä mitään. Mutta ollakseen lahjakas, tarvitaan paljon enemmän kuin jotain ”perimästä lahjaksi saatua”. Ehkä olisi parempi käyttää jotain toista nimekettä, joka ei johtaisi tällä tavalla harhaan. Eräs toimiva käsite on potentiaali.

Älykkyys ja lahjakkuus ovat riippuvaisia arvoista; riippuu kulttuurista mitä pidetään älykkyytenä ja mitä ominaisuuksia, lahjakkuuden osa-alueita kussakin kulttuurissa arvostetaan. Länsimaissa arvostetaan usein rationaalisuutta, nopeutta ja tehokkuutta yli taiteellisen, luovan lahjakkuuden. Tämä heijastuu kouluopetuksessa ja opetussuunnitelmissa. Monet ihmiset, jotka menestyvät hyvin koulussa, menestyvät hyvin myös älykkyystesteissä ja voidaan väittää, että suuri osa lasten ja nuorten potentiaalista jää todentumatta rationaalisuutta korostavan pedagogiikan takia.

Varhaisia käsityksiä lahjakkuudesta

De-Haan ja Havighurst (1957) lahjakkuuksien ryhmittely:

  • Älykkyys: verbaalinen, numeerinen, spatiaalinen ja järkeilykyky
  • Luova ajattelu: joustavuus, kyky nähdä ongelmia, kehitellä uusia ideoita
  • Tieteellinen lahjakkuus: matemaatikon kyvyt, uteliaisuus, tiedonhalu
  • Sosiaalinen lahjakkuus: ihmissuhdetaidot, johtajuus
  • Mekaaninen lahjakkuus: spatiaalinen lahjakkuus, ärsykkeiden vivahde-erot
  • Taiteellinen lahjakkuus: kirjailija, muusikko, näyttelijä

Tannenbaum havainnollistaa lahjakkuustyyppien ja yhteiskunnan arvojen kytkeytymistä:

  • Lahjakkaat, joista on aina pula: luovat turvallisuutta, tiedemiehet, moraaliltaan korkeatasoiset kansojen johtajat
  • Kulttuurilahjakkaat: taiteilijat, heistä riippuu ihmisyyden elossa pysyminen ja jalostuminen
  • Kiintiölahjakkaat: koulutusjärjestelmät tehtävä tuottaa heitä, yhteiskunnan kannalta merkittävä, opettajat, lääkärit ym.
  • Erikoistapaukset: ihmelapset, sirkustaitelijat, varkaat ym.

Gardnerin seitsemän intelligenssin teoria

Howard Gardner on laajentanut älykkyyden (intelligence) käsitettä koskemaan inhimillisen lähjakkuuden eri ilmentymiä. Hän on tutkimuksissaan päätynyt seuraaviin erityislahjakkuuden lajeihin:

  1. kielellinen
  2. musikaalinen
  3. loogis-matemaattinen
  4. spatiaalinen
  5. kehollis-kinesteettinen (kehon liikeet, käden taidot)
  6. interpersoonallinen (tunneäly, kyky huomata pieniä vivahteita mielialoissa)
  7. intrapersoonallinen (kyky ymmärtää itseään realistisesti, omia heikkouksia ja vahvuuksia, omien tunteiden erottelu ja syyt)

Suomessa luovuutta ja lahjakkuutta on tutkinut erityisesti Kari Uusikylä. Uusikylän mukaan mikään yksittäinen piirre ei ole luovuuden kannalta tärkeämpi kuin yksilön riippumattomuus, autonomian tunne.

Luovuus ei ole vain syntymälahja, aivojen ominaisuus tai taiteilijoiden yksinoikeus. Useimmiten luovuus ilmenee tavallisten ihmisten arjessa. Sitä on meissä jokaisessa ja se näkyy vapaana itsensä toteuttamisena harrastuksissa, kotona ja työssä.

Väärä sana lapselle tai ruotuun ojennus työpaikalla voivat nujertaa luovuuden kerrasta. Luovuudelle otollinen ilmapiiri ei synny opetussuunnitelmien, hallitusohjelman tai visiopuheiden avulla. Se syntyy vain jos erilaisuus hyväksytään, ihminen saa tilaa ja aikaa.

Lähteitä

Uusikylä, Kari; Piirto, Jane. 1999. Luovuus-Taito löytää, rohkeus toteuttaa. Atena.

Uusikylä, Kari 1994. Lahjakkaiden kasvatus. Porvoo: WSOY.

Uusikylä, Kari. Isät meidän Luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen.

Lue lisää netistä

History of Influences in the Development of Intelligence Theory

Howard Gardner, multiple intelligences and education