Taustaa
Oppimistyylejen tutkimus on saanut alkunsa ihmisen havaitsemistapoja koskevasta tutkimuksesta, joka kohdistui havaitsemistyylien eroihin ja täsmällisemmin siihen, kuinka paljon ärsykekenttä vaikuttaa yksilön havaintoon. Tutkimus tuotti perusulottuvuuden kenttäsidonnaissuudesta ja kentästä riippumattomuuteen. Kyseessä ei ole jyrkkä dikotomia, vaan teorian mukaan yksilöllö on taipumus kallistua jompaankumpaan suuntaan. Ihmisten luokittelu oppimistyylin mukaan on nykykäsityksen mukaan kuitenkin jo vanhentunut käytäntö: ei ole tieteellisiä todisteita siitä, että oppiminen olisi tehokkaampaa ”omalla” tyylillä. Meillä on mieltymyksiä ja tapoja, mutta emme ole rajoitettuja oppimaan esim. tietyllä aistilla.
Perusajatus
Oppimistyylit ovat pysyväisluonteisia tapoja asennoitua oppimiseen tai lähestyä oppimistehtäviä; mieltymyksiä oppia tietyllä tavalla. Yksilöllä voi olla ajasta ja tehtävän luonteesta suhteellisen riippumattomia tapoja orientoitua ja asennoitua oppimistehtäviin ja opiskeluun yleisimminkin.
Oppimis”tyylit” ovat siis tapoja asennoitua oppimiseen tai lähestyä oppimistehtäviä; mieltymyksiä oppia tietyllä tavalla. Niitä voi ja kannattaa kehittää, tukea, monipuolistaa. On syytä kiinnittää huomiota kaikkiin mahdollisiin eroihin erilaisuuksiin, kuten eroihin temperamentissa, tiedollisissa valmiuksissa, motivaatiossa, itsetunnossa, käsityksissä itsestä oppijana, opiskelutaidoissa, asenteissa, elämäntilanteessa.
Opiskelijat ovat monessa suhteessa myös samanlaisia: Oppimisen kannalta kaikille keskeistä on välittäminen, turvallisuus, epäonnistumisten salliminen, kiinnostuksen herättäminen ja itseluottamuksen vahvistaminen.
Oppimistyyliteorioita
Havaitsemistavat:
- Kenttäsidonnaiset (kenttä dominoi, sosiaalinen riippuvaisuus)
- Kentästä riippumattomat (havaitseminen analyyttista, sosiaalinen itsenäisyys)
Oppimisen etenemistapa:
- Holistinen (kokonaisuudesta yksityiskohtiin)
- Serialistinen t. atomistinen (yksityiskohdista kokonaisuuteen)
Ks. myös Opiskeluorientaatio sekä Oppimisstrategiat luvussa Kognitiivinen oppimiskäsitys
Modaliteetit eli aistimieltymykset
Kinesteettinen modaliteetti:
- Koko keho osallistuu oppimiseen
- Kokemus ja toiminta on keskeistä oppimisessa
- K-ulkoinen: koko kehon kattavat toiminnat tärkeitä
- K-sisäinen: viihtyminen toiminnan parissa tärkeää
Taktiilinen modaliteetti:
- Koskettelemalla ja esineitä käsittelemällä oppiminen
- Käsien kautta oppiminen
- Piirtäminen, näpertely, tuhertelu
Visuaalinen modaliteetti:
- Havainnoimalla ja tarkkailemalla oppiminen
- Visuaaliset analyytikot: sanat, numerot
- Visuaaliset holistit: kuvat, piirrokset, symbolit
Auditiivinen modaliteetti:
- Kuuntelemalla oppiminen
- Auditiivinen modaliteetti kehittyy viimeiseksi
- Auditiivisia oppijoita on vähiten
- Auditiivista opetusta käytetään eniten
Väite 1: Modaliteetit kehittyvät tässä järjestyksessä
Väite 2: Kinesteettinen ja taktiilinen modaliteetti säilyvät useimmilla vahvoina pitkään
Väite 3: Oppimistyylejä voi kehittää, opetuksella suuri merkitys tässä
Kokemuksellisen oppimisen malliin perustuva oppimistyylien jäsennys
Oppimistyyli perustuu siihen, mistä vaiheesta mieluiten oppimisen aloittaa, tai siihen, mikä vaihe on mieluisin, missä viihtyy parhaiten:
- Aktiivinen kokeilu, käytännön toiminta ja ihmisiin tai tilanteisiin vaikuttaminen korostuu; Aktivisti (”luonto”; ”yhteisö”)
- Konkreettinen kokeminen, etualalla henkilökohtaiset kokemukset, tutkiva, kokeileva orientaatio; Pragmaatikko (”laboratorio”)
- Reflektiivinen havainnointi, keskittyy kokemusten ja tilanteiden monipuoliseen reflektointiin; Pohdiskelija (”päiväkirja”)
- Abstrakti käsitteellistäminen, ominaista systemaattinen ajattelu ja ongelmanratkaisu; teoreetikko (”kirjasto”)
Ks. myös Kokemuksellinen oppiminen.
Toinen jäsennystapa Kolbin pohjalta
OSALLISTUJA: Keskittyy uusien kokemusten hankkimiseen
Elää nykyhetkessä, ”tässä-ja-nyt”. Haluaa kokeilla kaikkea mahdollista, on taipuvainen toimimaan ensin ja ajattelemaan vasta jälkeenpäin. Nauttii tajunnanvirtatekniikoista ja aivoriihistä, on luonteeltaan seurallinen ja pitkästyy herkästi asioiden hitaaseen etenemiseen.
TARKKAILIJA: Keskittyy hankkimiensa kokemusten pohdiskeluun
Jättäytyy mielellään taka-alalle pohdiskelemaan asioita hankkimansa tiedon ja kokemusten pohjalta. Harkitsevainen ja varovaisuuteen taipuvainen. Kuuntelee muita ja tekee heistä havaintoja, pitää itse omista toimistaan matalaa profiilia, on suvaitsevainen muita kohtaan.
PÄÄTTELIJÄ: Keskittyy päätelmien tekoon loogisella ajattelulla
Yhdistää mielellään teoriat ja käytännön kokemukset ja tekee näiden perusteella omat päätelmänsä. Toiminta on loogista ja kokonaisvaltaista. Taipumusta täydellisyyden tavoitteluun ja pitkälliseen harkintaan mahdollisimman suuren varmuuden saavuttamiseksi ennen käytännön toimiin ryhtymistä.
TOTEUTTAJA: Keskittyy ideoiden ja teorioiden toteuttamiseen
Haluaa kokeilla uusia ideoita ja teorioita selvittääkseen, toimivatko ne käytännössä. Ryhtyy herkästi tuumasta toimeen ja on kärsimätön asioiden tyhjänpäiväiseen märehtimiseen. Käytännöllinen ongelmien ratkoja, jonka mielestä aina on olemassa jokin uusi, parempi ja toimivampi tapa asioiden ratkaisemiseksi.
Monimuotoinen pedagogiikka vahvistaa ja tukee kaikkia oppimis”tyylejä”
- Kouluopetuksessa painottuu visuaalinen ja auditiivinen modaliteetti
- Taideopetuksessa puolestaan usein painottuu kinesteettinen, taktiilinen modaliteetti
- Joustava, monipuolinen oppimis”tyyli” tai opiskelutapa: lähestymistavan valitseminen tehtävän ja tilanteen mukaisesti
Ks. myös Kokemuksellisen oppimisen oppimistyylit.